Koska te ajattelitte lisääntyä?

Tiesittekö muuten, että lapsi kannattaa saada kesällä?

http://www.hs.fi/kotimaa/Kesävauvan+tulo+suunnitellaan+nyt+tarkasti/a1404617832385

Paitsi että tämän lääkärin mukaan lapsi kannattaakin saada syyskuussa.

http://www.hs.fi/mielipide/a1405060989902

Kauhean sekavaa. Koska te ajattelitte saada lapsen?

Ylijäämänaisen pohdintoja

Sunnuntaihesarissa on tänään Mikko Paakkasen kirjoittama hauska juttu Kiinan ylijäämänaisista. Linkkaisin sen tähän, mutta artikkelia ei ole taidettu ainakaan vielä julkaista verkossa. Pääpiirteittäin juttu kertoo siitä, kuinka Pekingissä huolestuneet kolmekymppisten sinkkujen vanhemmat kokoontuvat neljä kertaa viikossa puistoon parittamaan lapsiaan. Lapset eivät itse osallistu näihin tilaisuuksiin, vaan vanhemmat kirjoittavat lapsistaan esittelyt paperille tähän tapaan: 

"Nainen, syntynyt vuonna 1985, 1.66 metriä pitkä, paino 52 kiloa. Koulutus: maisteri Pekingin Renmin-yliopistosta. Työskentelee esimiestehtävissä yrityksen hallinnossa. Laatu, koulutus ja ulkonäkö hyvät. Kiltti, avoin, mukava ja elegantti. Rakastaa elämää, kunnioittaa vanhuksia ja lapsia. Hyvät vanhemmat, kumpikin työskentelee valtiolla, eivät ole taakka."

Kiinassa on jutun mukaan erittäin epäsuotavaa olla naimaton, ja siellä taitaa olla meneillään jotain samanlaista kuin Euroopassakin, koska jutun mukaan 70%:ssa puistoilmoituksista etsitään koulutetulle naiselle miestä. Näin siitä huolimatta, että miehiä on siellä päin erikoisista syntyyvydensääntelykäytännöistä johtuen huomattavasti enemmän kuin naisia. 

Paakkanen kirjoittaa:

"Perheen perustamista lykkääviä naisia varten on luotu rumalta kuulostava termi "ylijäämänainen" -- sillä viitataan koulutettuun, melko hyvätuloiseen naiseen, joka lähestyy kolmeakymppiä mutta ei ole naimisissa."

"Kun keskustelee avioliittoasioista kiinalaisten nuorten aikuisten tai heidän vanhempiensa kanssa, he puhuvat usein "ihmisen laadusta". Niin sanotusti laadukkaat eli koulutetut ja hyvätuloiset naiset tarvitsevat vähintään yhtä laadukkaan miehen."

Terminologia hihityttää, mutta muuten kuulostaa kyllä yllättävänkin tutulta. Tuli mieleen tämä joskus selailemani väitöskirja suomalaisista sinkkunaisista:

Arja Mäkinen: Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisen normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta. Tampereen yliopisto, 2008. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7450-7 .

Todella hyvää kamaa, suosittelen. Jo tiivistelmä herättää paljon ajatuksia. Samainen Mäkinen on muuten julkaissut väitöskirjansa pohjalta myös kirjan Vanhojapiikoja ja vapaita naisia, joka varmaan olisi lukukokemuksena tieteellistä tekstiä miellyttävämpi, vaikka eipä tuo itse väikkärikään kovin kuivalta vaikuttanut. 

Pähkinänkuoressa tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että suomalaiset naiset arvostavat miehessä hyviä keskustelutaitoja, sivistystä, yhteiskunnallista kiinnostuneisuutta, naisen arvostamista ja kykyä tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Arvatkaapa mitä miehet sitten tutkitusti toivoisivat naiselta? No, perinteistä arvomaailmaa, kotona viihtymistä ja kotitöiden tekoa, hellyyttä, kauneutta, naisellisuutta ja riittävää mielenkiintoa seksuaalista kanssakäymistä kohtaan. Nainen ei saa vaatia mieheltä liikaa, eikä synnyttää miehessä tunnetta, että olisi jollain tapaa miestään parempi. Erityisenä mainintana vielä, että monet tutkimukseen osallistuneet miehet olivat pyytämättä aivan spontaanisti ihannenaistaan kuvatessaan maininneet hameet ja korkokengät. Ja tässä tutkimuksen kohdassa siis viitataan Ojalan ja Kontulan aineistoon, joka on vuodelta 2002. Siis 2002. Ei 1952. Ihan osuvasti Mäkinen toteaakin että sinkkumiesten ja -naisten välillä näyttää olevan osin totaalinen kulttuurinen kuilu. Toiveet eivät tunnu kohtaavan, kun nainen haluaa sen sivistyneen ja verbaalisen miehen ja mies sen naisen, joka on nätti ja hellä eikä vaadi liikaa. Koulutetut miehet, joilla on normaalit sosiaaliset taidot poistuvat sinkkumarkkinoilta ennen kuin tämä ylijäämänainen saa teipattua rakkolaastarit kantapäihinsä korkokenkiä varten, sikäli jos nyt ikinä siellä sinkkumarkkinoilla olivatkaan.

Aamen.

Nyt soitan vanhemmilleni ja ehdotan, että kun kerran ovat eläkkeellä ja aikaa on, voisivat mennä lapun kanssa torille etsimään mulle miehen.

Jees :)

Hyvät treffit, olen iloinen! Selväksi kävi heti aluksi, ettei tämä ole minun mieheni, mutta hauska tyyppi silti. Juttelimme ja nauroimme pitkälle yöhön. Ajatuksena olisi nähdä toistekin, mutta kaveripohjalta. Olen aika ylpeä siitä, että sain itseäni niskasta kiinni ja menin sokkotreffeille, tällainen toiminta ei todellakaan ole minulle luontevaa. Kannatti. Jospa vaikka ottaisi tavaksi tehdä jotain tällaista useammin kuin joka toinen vuosi?

Kuuma

On aivan liian kuuma ajatuksille. En saa kirjoitettua mitään. Ilolla kuitenkin ilmoitan, että minulla on treffit perjantaina. Kävi miten kävi, olen älyttömän ylpeä jo siitä, että olen saanut itseäni sen verran niskasta kiinni että jaksan pitkästä aikaa vaivautua tällaiseen hankalaan sosiaaliseen toimenpiteeseen. Raportti seuraa heti kun viilenee. Muutakin asiaa olisi, mutta en voi kirjoittaa kun hikoilen.

Telkkari-ilta

Sipsit kulhoon ja nenäliinat riviin, ykköseltä tulee tänään puoli kymmeneltä dokumentti nelikymppisestä naisesta, joka tekee lapsen yksin! Olen tainnut nähdä tämän jo aiemmin, mutta mitäpä siitä. Olisi hauskaa vaihtaa ajatuksia dokkarista, kirjoitelkaahan!

Poden tällä hetkellä ihan kamalan huonoa omatuntoa siitä etten halua osallistua vauvaperhetoimintaan. En ole saanut aikaiseksi edes mennä tapaamaan uusimpia painoksia. En jaksa nyt käydä läpi niitä fiiliksiä, joita pienen vauvan pitäminen sylissä toisinaan saa aikaan. Olen itsekäs ja vietän lomaani tekemällä muita asioita. Ikävä kyllä se tarkoittaa, että teen niitä sitten pääasiassa yksin. Tänään ajattelin kokkailla jotain oikein hyvää ja pestä lopultakin petivaatteet. Pyöräily ja jätski ovat myös ohjelmassa. Koira on ex-miehelläni, joten olen vapaa tekemään ihan mitä vain. Hauskaa ja outoa.

Uni

Olen terapeutin luona puhumassa siitä ettei minulla ole lapsia. Kun terapia on ohi, lähden kävelemään kotiin päin. Ihmettelen, miten voi yhtäkkiä olla jäätävä pakkanen ja lumimyrsky, vaikka on heinäkuu. Kävelen viimeksi vauvan saaneen kaverin ikkunan ohitse. Päätän, että kun kerran olen tässä, voin soittaa ovikelloa ja käydä nopeasti katsomassa vauvaa. Soitan monta kertaa ja koputan oveen, mutta kukaan ei avaa. Ajattelen, että kukaan ei ole kotona ja lähden kävelemään pois, mutta palaan sitten vielä kuitenkin kurkistamaan ikkunasta sisään. Asunnossa on paljon ihmisiä juhlavaatteissaan. Ymmärrän, että sisällä on juhlat, joihin minua ei ole kutsuttu. Nolostun siitä että häiritsin, ja lähden juoksemaan hyytävässä pakkasessa kotiin.

Tällainen herätys tänään. Yleensä uneni ovat vaikeaselkoisia ja sekavia, enkä osaa tulkita niitä ollenkaan. Tässä tapauksessa ei tarvitse paljon päätään vaivata ymmärtääkseen mitä mieli prosessoi tällä hetkellä. Hyvä että prosessoikin yöllä, jää päivällä energiaa sitten muuhun.

Pullat uunissa ja muita iloisia ajatuksia

Takana on nyt kaksi viikkoa varsinaista lomaa, ja alan palautua vähitellen itsekseni. Kevät oli rankka sekä töissä että yksityiselämässä. Ehdin jo miettiä lääkäriin hakeutumista, kun mikään ei oikein innostanut eikä huvittanut ja olin koko ajan väsynyt lomasta huolimatta. Tänään aamulla heräsin kuitenkin pitkästä aikaa pirteänä ja lähdin pyörälenkille. Kuten jo aiemmin mietinkin, sporttisuudessa on selvästi jotain kuumaa. Tunnin lenkin aikana KOLME vastaan urheillutta miestä vilkuili selvästi suuntaani. (Tarkistin, vetskari oli kiinni.) Taidankin alkaa kulkea jumppavetimissä tästä eteenpäin joka paikkaan.

Innostuin leipomaankin, pullat ovat uunissa. Illalla sisko tulee kylään katsomaan jalkapalloa, laitan sille pullan suuhun ettei huuda liian kovaa.

Tänään elämä on ihan kauhean mukavaa.