torstai 29. syyskuuta 2016

Tunnemömmöä

Rakas ystävä on raskaana, ja nyt tämä sitten alkoi taas. Olen niin onnellinen, että voisin hyppiä, mutta en uskalla, koska en oikeastaan näe kyyneliltäni eteeni. Ajattelen, että haluan ostaa vauvalle pienen pipon ja pikkuisia sukkia, mutta pelkään itkeväni vauvanvaateosastolla. Haluan kuulla kaiken siitä, mitä ystävälle kuuluu ja jännittää hänen kanssaan, enkä halua kuulla koko asiasta yhtään mitään, enkä edes nähdä kasvavaa vatsaa. Haluan juhlia uutta elämää ja pelkään kuollakseni baby shower- kutsua ja arvailen kauhunsekaisin tuntein, kuuluisiko minun nyt järjestää ystävälle sellaiset juhlat, koska en taida pystyä siihen. Mietin, millainen pinnasänky sopisi ystävien kotiin. Pelkään, että heidän pitää muuttaa kauemmas, jos sänky ei mahdukaan, ja sitten me emme voi hipsiä enää pihan poikki toistemme luo kylään. Odotan kovasti, että tämä uusi syntyisi jo, että saisin tavata hänet, ja ottaa syliin. Toivosin voivani olla hänelle tärkeä ihminen. Ja sitten pelkään, että hajoan, kun näen vauvan, ja joudun vetäytymään oman suruni vuoksi kauemmas. Pelkään, että menetän ystäväni.

Pelkään, etten saa koskaan omaa lasta, ja se pelko on lamaannuttava.

Tahattomasti lapseton ihminen kykenee tuntemaan kaikki maailman tunteet yhtä aikaa, kun kuulee että joku lähipiirissä odottaa vauvaa. Onneksi raskaus kestää yhdeksän kuukautta, jotta itse kukin ehtii sopeutua muutokseen.

Olisipa tässä nyt joku, joka halaisi vähän.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Luin ja tykkäsin

Psykologi, psykoterapeutti Lotta Heiskanen kirjoittaa Väestöliiton sivuilla torjumisesta ja torjutuksi tulemisesta: Lotta Heiskanen: Torjuntavoittoja Pidin tästä tekstistä. Jos voi luottaa siihen, että toinen uskaltaa niin halutessaan torjua jämäkästi mutta ystävällisesti, lähestymisen ei pitäisi olla pelottavaa. Ja jos ei osaa olla ystävällinen torjuessaan, se on sitten torjujan häpeä, ei lähestyjän. Kenenkään ei pitäisi loukkaantua siitä, jos toinen kertoo tykkäävänsä.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Mainoksen uhri

- OLEN RASKAANA!
- IHANAAAAA!

Kaksi naista kiljahtelee mainoksessa eteerisessä valaistuksessa hysteerisin maneerein. Iiiiiik! Siis mä en kestä!

Joo, no en mäkään. Tuo maailman ärsyttävin raskaus- tai ovulaatiotestin tai jonkun sellaisen mainos tulee pakollisena alkupalana youtubessa minulle vastaan ihan koko ajan. Tänään klikkasin bussissa auki jonkun hyvin oleellisen kissavideon, ja sieltähän se sitten taas pärähti. Olisinpa tajunnut, että kännykkässä oli äänet täysillä. Edessä istuva mummeli kääntyi ilahtuneena myhäilemään ja nyökyttelemään hyväksyvästi suuntaani. Hymyilin takaisin. En raaskinut sanoa, että sori, nyt tuli väärä hälytys.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Hei urpo, tee lapsi!

Hesarissa on taas juttu siitä, kuinka urpoja lapsen tekoa lykkäävät ovat. Mukaan on liitetty kiva testikin. Jipii.


Juttu on valitettavasti luettavissa vain tilaajille, mutta jos nyt mitä kohteliaimmin lainaan alkua, te muutkin saatte ehkä kuvan siitä, mistä on kysymys: 

Aiotko hankkia lapsia? Ehkäpä – kunhan maapallo on kierretty, loppututkinto tehty, unelmien työpaikka saatu ja sielunkumppani löydetty.

Näin se juttu alkaa. Ja sitten se valitettavasti jatkuu.

Ihmiset eivät tajua ikääntyvänsä, sanoo asiantuntija. Ajattelevat, että kun käyvät jumpassa ja pitävät itsensä kunnossa, hedelmällisyys on ikuista. Eivät ymmärrä että iässä a hedelmällisyys on enää b, kun iässä c se olisi ollut kuitenkin ollut vielä d. Ja vielä muistutetaan siitäkin, että nuorempana on kivempaa olla vanhempi, kun jaksaa paremmin, ja nuoremmat isovanhemmatkin ovat kivempia ja reippaampia kuin vanhemmat isovanhemmat. Ja sitten helmenä: 

Sitä paitsi nuoret vanhemmat ovat luottavaisempia. ”Nelikymppiset vanhemmat ovat usein niin kiinni lapsessaan, että eivät uskalla jättää lastaan edes hoitoon".

Vau.

Keitä nämä idiootit ovat, jotka eivät tiedä hedelmällisyytensä rajallisuutta? Onko heitä todella niin paljon, että lääkäreiden väestöpoliittinen vastuu on tämänkaltainen syyllistäminen? Olen lukenut ja kuullut tällaista puhetta paljon, mutta en ole koskaan tavannut ketään, jolle olisi ihan oikeasti käynyt niin, että lapset jäivät hankkimatta siksi, että piti nelikymppiseksi asti ihan omaksi ilokseen kierrellä maailmaa ja hankkia tutkintoja ja työpaikkoja. Se, että minä en näitä ihmisiä tunne, ei tietenkään tarkoita sitä, ettei heitä olisi olemassa, mutta siitä huolimatta minun on vaikeaa ymmärtää, mikä tämänkaltaisen keskustelun funktio on.

Kuinkahan monen elämän suorittajan taustalta löytyisi empaattisesti kysymällä ja ihmiseen tutustumalla kuitenkin jotain ihan muuta, kuin sen kaltainen älyllinen vajavaisuus, ettei kykene ymmärtämään ihmisen lisääntymiskyvyn yhteyttä ikään? Voiskohan olla niin, että takana voisi olla isoja pettymyksiä ihmissuhteissa, pelkoa taloudellisesta pärjäämisestä, huolta jaksamisesta epävarmojen työmarkkinoiden puristuksessa? Ehkäpä reissaileva ja unelmiensa työpaikkoja metsästelevä ikinuori ei ole löytänyt kumppania vierelleen, ja haluaa siitä huolimatta elää hyvää elämää. Ja ehkäpä se, että hän kertoo elämästään ja itselleen tärkeistä asioista ei tarkoita sitä, etteikö hän olisi tuskallisen tietoinen ajan kulumisesta ja siitä, mitä yhteiskunta häneltä oikeastaan odottaisi.

Jos haluat yhden lapsen, sinun tulisi aloittaa viimeistään 35-vuotiaana. Minä täytän ihan kohta 36. Kylläpä piristi. Jos jutun funktio oli se, että joku keski-ikää lähestyvä elämäntapabailaaja herää todellisuuteen, lopettaa sekoilunsa ja hankkiutuu raskaaksi, epäilen, että tulokset ovat laihat. Tällaisella puheella saadaan kyllä aikaan lisää keskustelua klassikkoaiheesta "Mä olen parempi vanhempi kuin sä, koska mä tein lapset iässä x, ja se vaan on enemmän oikein". Ja ihan takuuvarmasti saadaan aikaan lisää syyllistävää puhetta lapsettomia kohtaan, ja lisää pahaa mieltä niille, joiden elämä ei mennytkään ihan sillä tavalla kuin yhteiskunnan mielestä olisi kivointa.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Rydmanin eläke-ehdotus: lapsettomille vähemmän

Katson aika vähän telkkaria ja tajusin vähän jälkijättöisesti, että a2 on tosiaankin se ohjelma, jossa iso määrä ihmisiä tuodaan studioon huutamaan toistensa päälle. Olen nyt katsonut lisääntymis-iltaa (sic!) tunnin ja vartin verran Areenasta. Huutoa on ollut yllättävän vähän, mutta Wille Rydman ehdotti juuri, että eläkkeen suuruuden voisi sitoa siihen, kuinka monta lasta on saanut aikaiseksi. Enemmän lapsia, isompi eläke.

Minä maksan mielelläni veroja siitä, että toisten lapset saavat mennä neuvolaan, päiväkotiin ja kouluun, ja niiden vanhemmat saavat edes vähän korvausta siitä, että hoitavat niitä lapsiaan. Suomen yksineläjät ovat kuitenkin jo nykyiselläänkin Euroopan toiseksi köyhimpiä, rahaa jää käyttöön aivan merkittävästi vähemmän kuin pariskunnille. Köyhyys on yksineläjien keskuudessa hyvin yleistä. Suomessa on todella paljon perheettömiä ihmisiä. Enpä ihmettele, että tuo vapaaehtoisesti lapseton henkilö tuolla studiossa sanoikin, että kokee olevansa vähän väärässä keskustelussa, kun tahallinen tai tahaton lapsettomuus sivuutetaan lähinnä reunahuomautuksena.

Kenellä on pokkaa ehdottaa, että köyhdytetään köyhiä entisestään? Mikä puolue julkeaa esittää, että lyötyä pitää lyödä lisää, varmistaa hänen köyhyytensä kehdosta hautaan poliittisin toimenpitein, koska hän ei sopinutkaan yhteiskuntanormiin? Jos lapsettomilta viedään eläke, voitaisiinko se viedä sitten samalla vaikkapa syöpäsairailta? Hyvin kalliiksi tulevat yhteiskunnalle sellaiset sairaat ihmiset, työkyvyttöminä makoilevat päivät pitkät loisimassa. Ja jos vaikkapa syövän seurauksena ovat joutuneet luopumaan lisääntymiselimistään, onhan siitä nyt viimeistään syytä sanktioida jollain tapaa. Eläkkeet pois, annetaan kotihoidontukeen ja lapsiperheiden verohelpotuksiin nekin rahat mieluummin. Kuolkoot kadulle, kurjat.

Perheistä puhutaan politiikassa niin paljon, että pyörryttää. Jos yksineläjiä on miljoona ja vapaaehtoisesti tai tahattomasti sinkkuja ja/tai lapsettomia ihmisiä myös legioonallinen, ja kaikki tutkimukset osoittavat, että nykypolitiikka syrjäyttää meitä, voisko joku puhua joskus myös meistä?

Yst. terv. nimim. "Eläkkeeni viette vain kuolleen ruumiini yli, tosin tuskinpa eläkkeelle pääsenkään, koska yksineläjät kuolevat nuorempina koska ovat onnettomia, eikä heillä ole varaa lääkkeisiin, mutta ehkäpä se on sitten evoluutiota"

#kokoomus #rydman #äläviemuneläkettäoonköyhä #kannattaiskomennäkortistoonsamantien #mikäonkuneityöntekomaistunuorille

Edit 5.10.16: Katsoin juuri 15.9. tulleet Noin viikon uutiset. Ensimmäiset kuusi minuuttia on aika hauskaa tykitystä tästä aiheesta. Ihan hyvin upposi.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Lisääntymisilta telkkarissa 12.9.

Törmäsin sattumalta tällaiseen linkkiin:


Sattuneesta syystä tämä puhutteli melko paljon. Huomasin sitten, että ma 12.9. on kakkoselta tulossa klo 21.30 jotain jonka nimi on "lisääntymis-ilta". Tuon klipin jälkeen tuntuu tarpeelliselta katsoa tämä ohjelma.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tapaslajitelma kahdelle

Meille on tullut tavaksi käydä siskon ja hänen miehensä kanssa muutaman kerran vuodessa syömässä eräässä ravintolassa, jossa ruoka ja palvelu ovat mielettömiä ja illasta selviää kuitenkin kohtuullisella budjetilla. Kun sisko ja mies tilasivat taas eilen alkupalaksi tapas-lajitelman kahdelle, laskeskelin, että tämä on ainakin viides kerta, kun minua harmittaa, että joudun tyytymään yhteen alkupalaan, koska olen sinkku. Yhden alkupalan hinta on seitsemän euroa, lajitelma maksaa 25 euroa, ja siihen kuuluu kuutta tai seitsemää eri tapasta. Lajitelma on liian iso syötäväksi yksin, ainakin jos ajatuksena oli syödä jotain muutakin, ja yksin maksettuna se maksaisi enemmän kuin kallein pääruoka. Se ei kuitenkaan maksa 49 euroa, kuten seitsemän tapasta yksin maksaisi.

Haaveilin saamatta jääneistä lohipastrameista vielä aamulla ja aloin sitten miettiä, että mikähän este siihen mahtaa olla, ettei lajitelmaa voi rakentaa samalla tavalla yhdelle henkilölle. Tapakset ovat irrallisia asioita, sen kun vain laittaa lautaselle kahden sijaan yhden kappaleen jokaista. Nerokasta! Koska en kuitenkaan halua aiheuttaa tarjoilijalle hankalaa tilannetta, jossa hän joutuisi soveltelemaan annoksia ja keksimään niille sitten hintoja (pelkään, että siinä kävisi niin, että päätyisin maksamaan jokaisesta tapaksesta täyden hinnan, sinkkulisä, tiedättehän), kysäisin ravintolasta sähköpostilla, voisiko listalla olla tapas-lajitelma myös yhdelle henkilölle. En ole vielä saanut vastausta.

Naurattaa aika paljon tämä ensimmäisen maailman ongelmani tänä aamuna. Mutta ihan vakavasti puhuen: Miksi ei voisi joskus vähän kyseenalaistaa sitä, että tämä maailma on rakennettu kahdelle? Ei siihen mitään järkevää syytä ole, että sinkun pitäisi tyytyä vähempään tai maksaa kaikesta enemmän. Se nyt vain on ollut tapana.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Onko pakko jos ei halua?

Olen varma kahdesta asiasta:
1. Haluan tavata miehen, jonka kanssa voin viettää loppuelämäni, ja haluan tavata hänet pian.
2. En halua yksillekään nettitreffeille.

Mitähän tässä keksisi?