maanantai 12. toukokuuta 2014

Jotain minusta

Tänä äitienpäivänä olen 33-vuotias. Olen elänyt ja asunut sekä yksin että kaksin, viimeiset pari vuotta taas yksin. Edellinen suhteeni päättyi, kun mies huomasi ettei haluakaan koskaan lapsia.

Olen ollut aina ihan hätkähdyttävän huono pariutumaan. Tiedättekö ne ihmiset, jotka tuntuvat löytävän jonkun uuden aina heti eron jälkeen? Minä en todellakaan ole yksi heistä. Parisuhteiden väliin on aina mahtunut useita parisuhteettomia vuosia. Tällä kierroksella sinkkuna (kuinka vihaankaan sitä sanaa!) oleminen on erilaista kuin ennen. Yksin oleminen ei ole enää vain parisuhteen puutetta, se on myös ajoittain päänsä nostavaa mielipuolista kaipuuta omaan perheeseen ja kaiken alleen peittävää kipua lapsettomuudesta. Ilahduin, kun löysin Simpukan sivuilta termin "elämäntilannelapsettomuus". Oli hyvä huomata, että tälle on olemassa sana. Se sana antoi luvan tähän blogiin.

Olen päättänyt, ettei tästä tule valitusblogi, koska elämässä on myös niin paljon hyvää. On ystäviä, työ ja vapautta. Tänään on myös puhtaat ikkunat ja onnellisesti kuorsaavat kolmekymmentä kiloa koiraa ja odotusta tulevasta viikonlopusta ja kesälomasta. Elämä on oikeastaan aika hyvää. Joskus olisin toivonut kuitenkin löytäväni tällaisen blogin, jotta tietäisin meitä olevan muitakin. Tai tiedänhän minä, en vain tunne teitä vielä.

4 kommenttia:

  1. Hei, on meitä muitakin. Siis kohtalotovereitasi. Ystäväpiirissäni on useita naisia samanlaisessa tilanteessa. Uskaltauduin jopa kertomaan omista ajatuksista ja toiveistani julkisesti, ihan siksi, että haluaisin muidenkin ymmärtävän tämän asian tuskaisuuden. Linkki juttuun http://www.hs.fi/elama/a1396413096844

    Toivon kaikkea hyvää ja toiveidesi toteutumista!

    Sanna

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos kommentista Sanna! Luin tuon juttusi silloin lehdestä monen monta kertaa ja olin niin iloinen, että joku antoi asialle kasvot. Vaikka tätä tilannetta ei tietenkään kenellekään toivoisi, olet ehkä siinä mielessä onnekas, että voit jakaa asian ystäväpiirissäsi. Minun ystävistäni kaikki elävät tällä hetkellä vauvauhuuruista vaihetta. Siksi tämä blogi varmaan syntyikin.

    Hyvää jatkoa myös sinulle! Lukisin mielelläni kommenttejasi jatkossakin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Viuhti blogistasi. Kiitos Sanna rohkeudestasi haastattelussa.
    On meitä muitakin. Meitä, jotka kannamme yksin kaksinkertaista surua. Oon iloinen, että olet aloittanut aiheesta blogin. Kiitos siitä!
    Toivon sinulle onnellista kesää!
    Liisa

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Liisa! Onnellista kesää toivon sinulle myös!

    VastaaPoista