Hakusanalla "elämäntilannelapsettomuus" löytyy kovin vähän mitään. Tämän kuitenkin löysin, enkä malttanut olla lisäämättä:
http://www.ilkka.fi/arki-ja-elämä/lapsettomuutta-surraan-yha-piilossa-1.1003615
Muistokivessä lukee "Lapselle, jota emme koskaan saaneet. Lapselle, jonka saimme vain hetkeksi."
En usko, että voi olla suurempaa surua kuin oman lapsen menettäminen, ehtipä hän sitten syntyä tai ei. Voin vain kuvitella sen tuskan, kun rankkojen hoitojenkaan jälkeen lasta ei koskaan tulekaan.
Elämäntilannelapsettomuus on eri asia. Sitä ei tarvitse eikä pidä verrata niihin muihin suruihin, joiden vuoksi lapsia haluavat jäävät niitä ilman. Elämäntilannelapsettomuudesta pitää puhua juuri siksi, että aina ei ole niin, että olisi me, jotka emme sitä lasta saaneet. Aina ei ole niin, että olisi lapsi, jonka me saimme vain hetkeksi. Joskus on vain minä, joka en koskaan ollutkaan me. Silloin ei saa muistokiveä. Silloin suree yksin.
Kiitos blogistasi! Taisi olla viikko sitten kun jälleen googletin "elämäntilanne lapseton" ja kerrankin löysin jotain uutta tuolla haulla (yleensä kun ei juuri mitään ei ole löytynyt) -löysin sinun blogisi! Se miksi kommentoin juuri tämän tekstin alle on se että nuo kolme viimeistä lausetta ovat pyörineet mielessäni siitä asti kun ne ensimmäisen kerran luin. Sanoitit juuri sen mitä olen yrittänyt itselleni ja ennen kaikkea muille ymmärrettävään muotoon sanoittaa aiheesta elämäntilanne lapsettomuus/lapseton. "Joskus on vain minä, joka en koskaan olutkaan me. Silloin ei saa muistokiveä. Silloin suree yksin." Lyhyesti ja ytimekkäästi, karun kauniilla tavalla, sanottu iso ja tärkeä asia. Kiitos siitä sinulle <3
VastaaPoistaKiitos kaunis. Juuri tämän vuoksi kirjoitan, samoja hakuja itsekin tarpeeksi tehneenä.
Poista... linkki tosin ei näytä enää toimivan, harmillista.
Poista