perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vertaistukea elämäntilannelapsettomalle

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta vuoden. Olen ollut äärettömän ilahtunut jokaisesta lukijasta ja kommentista, ja iloinnut erityisesti silloin, kun joku on kertonut saaneensa apua jostain, mitä olen kirjoittanut. Aloin kirjoittaa juuri siksi, että olisin halunnut itse lukea samassa tilanteessa olevan mietteitä, mutta en löytänyt niitä mistään. Se on outoa, koska meitä on kuitenkin niin paljon.

Edelleen iloitsen jokaisesta lukijasta ja jokaisesta kommentista, mutta tulipa mieleen kysäistä, tiedättekö, että lapsettomien yhdistys Simpukalla on ollut jo iät ja ajat yksin elävien lapsettomien foorumi, jossa kukaan ei keskustele? Ainoa postaus sivuilla on omani, ja se on vuoden vanha linkki tähän blogiin. Tulijoita sitä kautta näyttää olevan jonkin verran, mutta kukaan ei ole kirjoitellut itse foorumiin mitään. http://www.simpukka.info/forums/foorumi/yksin-elavat/

Toivoisin, että löytäisimme toisemme. Ihanaa, että jossain meidät sentään mainitaan, mutta olisiko meistä enemmänkin sanottavaa? http://www.simpukka.info/elamantilannelapsettomat/

Kuka uskaltaa aloittaa puhumisen?

9 kommenttia:

  1. No enpä tiennyt koko Simpukasta yhtään mitään! Tosin lapsesta en edes haaveile, ainakaan tällä hetkellä, mutta täytyypä tutustua yhdistykseen ylipäätään...

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä blogista, luin alusta loppuun, nyt voi sanoa että ihan kuin olisi itse kirjoittanut(paitsi seurana ei ole koiraakaan, olen kyllä harkinnut).

    Kauan olen kanssa koittanut etsiä kohtalotovereita...lapsellisista ja miehellisistä ystävistä kukaan ei vaan osaa asettua minun asemaan, lohdutuskommentit ovat aina sarjaa "nauti siitä rauhasta kun saat olla yksin!" tai "ymmärrän kyllä, minäkin haluaisin vielä kolmannen lapsen, mutta ei ole miestä".

    Olen miettinyt myös sitä lapsen hankkimista yksin...mutta sanoit hienosti että et ole lapseton vaan perheetön, siihen olen itsekin päätynyt. Toivottavasti sitä joskus löytäisi kanssa elämäänsä tasapainon ja osaisi nauttia tästä rauhasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tärkeää kuulla, että joku on samassa tilanteessa.

      Poista
  3. Hei,

    Kiva lukea sun blogia pitkästä aikaa. Kyllähän ne lapsettomat sinkut keskustelee, mutta kukin omissa blogeissaan :) Kuten me... Simpukoiden sivuilla oli linkit blogeista, mitkä olivat kirjoittaneet lapsettomien lauantaista. Niitä oli tosi paljon!

    VastaaPoista
  4. Olipa hengästyttävän hieno kirjoitus Väestöliiton blogissa! Olen täsmälleen samassa tilanteessa, paitsi että olin 36-vuotias kun elämänmittaiseksi kuvittelevani suhde päättyi. Mies toivoi, etten katkeroituisi hänelle, vaikka hän tiedostikin, että saattoi suhteen päättämällä viedä minulta mahdollisuuden perheen perustamiseen. Etenkin kun kuulemma oli miettinyt ratkaisuaan jo pari vuotta. Tässä 2,5 vuoden aikana olen joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että minulle hyvin todennäköisesti ei omia lapsia tule. Olen jopa tullut torjutuksi, koska minulla ei ole lapsia. Tämä mies oli minuun todella ihastunut, mutta jo lapsensa tehnyt, eikä halunnut samaan rumbaan uudelleen (vaikka hänelle sanoinkin, että etsin ensisijaisesti elämänkumppania, en lapsilleni isää). Lapseton lähes nelikymppinen nainen ei siis todellakaan ole kuumaa kamaa deittimarkkinoilla. Alan olla vähitellen sinut asian kanssa, koska muutakaan en voi. Nautin kummilapsieni ja sisarusteni lasten seurasta ja teen itsekseni asioita, jotka tuottavat iloa. Tunnelin päässä on valoa, toivottavasti sinullakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiitos kun kerroit oman tarinasi. Otan mielelläni vastaan myös ehdotuksia aiheista, joista tässä blogissa olisi tärkeää kirjoittaa.

      Poista
  5. Moi, olet varmaan nähnytkin jo tämän: http://www.simpukka.info/lapsettomien-lauantai-blogeissa/

    VastaaPoista