maanantai 12. lokakuuta 2015

Ruuhkavuodet

Tajusinpa juuri, että kaikilla muilla lähipiirissä on nyt ne Ruuhkavuodet paitsi minulla. Piti ihan googlata: "Ruuhkavuodet alkavat siitä, kun lapset syntyvät ja siitä vauhti vain kiihtyy. Eivät ne pääty siihen, että lapset lentävät pesästä – päinvastoin."

Helsingin uutiset: Naisen ruuhkavuodet eivät lopu koskaan

Tästä minä nyt jään osattomaksi, ja jos niiden ruuhkavuosien tosiaan pitää kestää koko loppuelämän, enkä saakaan perhettä, jään koko ilmiön ulkopuolelle pysyvästi. Ruuhkatytöstä ei tullut ruuhkaäitiä eikä sitten ruuhkamummoa. Elämä on onton rentoa ja leppoisaa.

Naisen ruuhkavuodet eivät siis lopu koskaan, mutta onko sitten nainen ollenkaan, jos ne eivät koskaan alkaneetkaan? Auttaisiko se edes vähän, jos kuitenkin pitäisi meteliä siitä, miten perkeleellinen kiire on koko ajan? Ja entäpä miesten ruuhkavuodet? Onko miehilläkin ne ja loppuvatko ne joskus?

Onneksi on sentään ne vaihdevuodet.

3 kommenttia:

  1. Hei Viuhti!

    Elämäntilannelapsettomuus, aivan uusi termi minulle. Meille on siis olemassa nimetty viiteryhmä! Blogissasi, jonka tänään löysin, on niin paljon niin sävykkäästi kirjoitettua asiaa ja samaistuttavaa, etten tiennyt mitä tekstiä kommentoida. Kenties kommentoin noita muita vielä myöhemmin. :)

    Itsekin olen ns. pitkän linjan lasta kaipaava sinkku, edellisestä varteenotettavasta parisuhteesta vuosia ja vauvakuume puhjennut jo lähes vuosikymmen sitten. (Tällä hetkellä olen itse asiassa parisuhteessa, mutta yhteisen lapsen hankinta ei näkymiimme kuulu, joten harkitsemme seurustelun jatkamista samaan aikaan kun minä hankin lapsen yksin - saa nähdä kuinka käy.) Omassa blogissani olen purkanut tuskia, voimaantumista ja sinkkuäitiyden suunnittelua. Olen vain tuntenut olevani niin yksin ja vailla vertaisia, koska ns. perinteisten (parisuhteessa olevien ja lasta yrittävien) lapsettomien joukkoon en osu. En kuitenkaan lienekään niin perin yksin, ainakaan netissä!

    En tunne sinua, mutta olisi kiinnostavaa kuulla, onko lapsen yrittäminen yksin sinulle vaihtoehto, vai tahdotko lapsen vain parisuhteessa.

    Toivotan aurinkoa ja iloja syksyysi!

    Terv. Donna O.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Donna O.! Käyn tutustumassa blogiisi.

    Pohdin jossain ihan blogin alkumetreillä lapsen hankkimista yksin. Olin käynyt juttelemassa hoidoista jo Väestöliitossa ja olin aika varma siitä, että yritän saada lapsen ihan itsekseni. Sitten kuitenkin kävi niin, että selvitettyäni vaihtoehtoni asian suhteen totesin haluavani ainakin lähtökohtaisesti sellaisen perheen, jossa olisi kaksi vanhempaa. Minusta alkoi tuntua siltä, että olinkin enemmän elämäntilanneperheetön kuin elämäntilannelapseton. Olen jopa hieman yllättynyt, että tämä näkemys on pysynyt toistaiseksi. Suren lapsettomuutta ajoittain kovasti, mutta olen silti edelleen sitä mieltä, etten tahdo tehdä lasta yksin. En vanno, ettei näkemykseni tästä muuttuisi vielä jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siis selkeä näkemys siitä mitä eniten toivot (eikä selkeys sulje pois sitä että se voisi joskus muuttua) - kuulostaa minusta hyvältä ja, no, selkeältä. :) Sydäntä kuunnellen. Vaikuttaa siltä, että olet taitava työstämään tunteitasi ja tarpeitasi. Toivottavasti polkusi ottaa hyvän suunnan ja toivottavasti sille kävelee myös kumppani kun aika on!
      Jään seurailemaan tekstejäsi. :)

      Poista