keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kenen etu on, että yksineläjät pidetään köyhinä?

Miten sulla ei muka taaskaan ole rahaa, kysyy kaveri. Mihin sun kaikki rahat menee? Epäilevät, että en osaa säästää ja vietän holtintota elämää. Ostelevat puolisojen kanssa asuntoja, kun minä venytän vuokrakämpässäni kuun lopussa penniä, siirrän sähkölaskun eräpäivää ja pelkään vanhuutta. Kuka minusta pitää huolta sitten vanhana, kun en näköjään saa säästöön mitään? Eikä tästä oikein kehtaa puhuakaan, koska kukaan ei kuitenkaan usko sitä, vaikka se on totta: Pieni- tai normaalituloisella alkupääomattomalla yksineläjällä ei ole ainakaan pääkaupunkiseudulla taloudellisesti realistisia mahdollisuuksia hengissäpysymisen lisäksi juuri mihinkään. Sinkun euro on 73 senttiä, yksin asuminen on suhteessa kalliimpaa ja kun kaikki menot pitää maksaa yksin, tilipussi tyhjenee nopeammin kuin ehtii sanoa "Päivi Räsänen".

Tiesittekö, että Suomen yksineläjät ovat Euroopan toisiksi köyhimpiä, koska poliitikot haluavat niin? Köyhyys varmistetaan monin poliittisin toimin, erityisesti asuntopolitiikalla. Köyhyys varmistetaan myös perhepolitiikalla köyhdyttämällä yksineläjiä suhteessa perheisiin. Ja kuitenkin vähintäänkin joka viides suomalainen asuu yksin. Tällainen politiikka ei voi olla taloudellisesti järkevää, joten kai se sitten on sitä arvopolitiikkaa.

Kirjoitin tästä myös Väestöliitolle. Mobiililinkki ei taida valitettavasti toimia oikein.

Yksin eläminen köyhdyttää

Tässä vielä lisää linkkejä aiheesta (samat, kuin Väestöliiton jutun lopussa):

Yle: Elämä tulee yksin asuvalle monin tavoin kalliimmaksi

Yksinasuvat: Tutkittua tietoa

Yle Kioski video: Sinkun euro

17 kommenttia:

  1. Yksin asuessa tulee ostaneeksi itselleen "luksusta". Ei kukaan pakota ketään asumaan yksin, eli voit tarvittaessa vaikka värvätä sinkkukaverin jakaamaan kanssasi vuokrakustannuksia (tämä on itse asiassa maailmalla hyvin yleinen tapa - me suomalaiset olemme siitä harvinaisia, että asumme suurkaupungeissakin monesti yksin). En myöskään näe järkeä siinä, että pariskunnilta tai perheiltä tehtäisiin tulonsiirto yksinasuville asumiskustannuksia tasaamaan.

    Ei voi olla niin, että yksin asuva maksaisi samoista neliömetreistä vähemmän. Muutenhan pariskuntienkin kannattaisi vain vuokrata esim. samasta kerrostalosta kaksi eri huoneistoa, asua niissä yksinään, mutta kuitenkin vierailla toistensa luona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä jos yksinelävä maksaisi samoista neliömetreistä saman verran, eikä enemmän? Ja toisaalta miksi on järkevää, että yksineläviltä tehdään tulonsiirtoa perheille? No, on se minunkin mielestäni jossain määrin, pidän kyllä lasten elinehtojen turvaamista järkevänä.

      Poista
    2. Pitää vielä lisätä, että en voisi olla enempää eri mieltä tuosta "luksuksesta".

      Poista
    3. Minkälainen se vuokrataso sitten pääkaupunkiseudulla on? Tuossa Ylen jutussa oli, että kaksion saisi Vantaalta 800 eurolla. Haluatko paljastaa kuinka ison prosentin asuminen vie tuloistasi? Itsellä palkassa on paljonkin vaihtelua, mutta asuminen vie noin 40% palkasta. Toki asun kaukana pääkaupunkiseudusta, joten vuokra (kolmiosta) on paljon alhaisempi.

      Poista
    4. Tuo 800 euroa kaksiosta Vantaalla kuulostaa oman kokemukseni mukaan aika realistiselta.
      Tässä tilastoja:
      http://www.stat.fi/til/asvu/2016/01/asvu_2016_01_2016-05-06_tau_001_fi.html
      Näyttäisi siltä, että Helsingissä vapaarahoitteisen kaksion neliövuokra on keskimäärn 17,23 e ja yksiön 22,80.

      Poista
  2. "Mitäpä jos yksinelävä maksaisi samoista neliömetreistä saman verran, eikä enemmän?"

    Saman verranhan se yksinelävä maksaa neliömetreistä kuin kuka tahansa muukin. Jos jaat jonkin asian vaikkapa puolison kesken, joudut luonnollisesti jakamaan kakun, mutta samalla maksat vain puolet. Sama homma asumisessakin. Sinkkuna voit aina ottaa kämppiksen jakamaan kustannuksia.

    Tuet tai tulonsiirrot yksineläjien asumiseen ovat järjettömiä, sillä ne johtaisivat vain hyväksikäyttöön ilman jatkuvaa valvontaa. Jos esim. yksinasuvalle myönnettäisiin joko suora alennus tai tukea asunnon ostoon neliömetrikohtaisesti, alkaisivat myös parisuhteessa olevat ihmiset käyttää tätä hyväksi siten, että ilmoittaisivat asuvansa yksin/eri osoitteissa. Lisäksi syntyisi todennäköisesti kaikennäköisiä alivuokralaisjärjestelyjä, joissa yksineläjä ostaisi tukien turvin sijoitusasuntoja ja vuokraisi ne eteenpäin perheellisille alennettuun hintaan jne. Erityisesti kun asumisessa ei ole kyse ihan pienistä rahoista, on kaikenlainen kikkailu tukien kanssa enemmän kuin odotettavissa. Tukisysteemi vaatisi tällöin massiivisen valvontakoneiston toimiakseen.

    Mutta voit toki ignoorata tämän markkinaliberaalin hössötyksenä tms. Näkemyksesi on poliittiselta ideologialtaan vahvasti vasemmalla, ja minä en tunnetusti ole ymmärtänyt vasemmiston näkökantaa juuri missään asiassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näe syytä ignoorata tätä :). Mielestäni et kuitenkaan ota nyt ihan kaikkia realiteetteja huomioon. En ole penäämässä tukia tai etuuksia yksineläville. Pääkaupunkiseudulla ongelma on kuitenkin se, että pieniä asuntoja on tarjolla liian vähän ja niiden neliövuokrat ovat selkeästi kalliimpia kuin isojen. Yksineläjät joutuvat käyttämään tämän vuoksi muuta väestöä enemmän toimeentulotukea, joka on yhteiskunnan kannalta tyhmin mahdollinen tulonsiirto. Ei kukaan täällä tukia saa vain siksi että elää yksin, eikä pidäkään saada. Perheet kyllä saavat tulonsiirtoja ja tukia automaattisesti, ja hyvä näin. Tulonsiirtoja perheille maksamme myös me yksinelävät. Ei asuntopolitiikan kuitenkaan pitäisi olla sellaista, että parisuhteettomuus tai perheettömyys johtaa automaattisesti taloudelliseen ahdinkoon. Se ei ole kenenkään etu.

      Poista
    2. Kyse ei siis ole etujen vaan tasa-arvon vaatimisesta. Miksi yksinelävän pitäisi maksaa kaikesta järjettömän paljon enemmän?

      Poista
    3. Sama hintalappu on kaikella olit sitten yksinelävä tai parisuhteessa. Se, miten asiat jaetaan parisuhteen sisällä on jokaisen parin oma asia. Ns. tiimissä pelaamisesta on joskus etua, kuten vaikkapa saman katon alla asuminen. Tämä ei ole minusta lainkaan mikään tasa-arvoasia tai -ongelma.

      Elämä on valintoja. Kuten todettu tuossa yllä, mm. asumiskustannusongelmasta pääsee helposti eroon hankkimalla kämppiksen, ja tällöin olet samalla viivalla parisuhteessa elävien kanssa. Kämppiksen hekin ovat ottaneet, eihän siinä kustannuksia ajatellen muusta ole kyse.

      Poista
    4. Aivan, tässä varmasti on paikallaan kulttuurin muutos, ellei muuta muutosta tule. Harva suomalainen aikuinen haluaa asua kämppiksen kanssa. Voi olla, että jos ei poliittinen tahto muutu, parinkymmenen vuoden päästä me kaikki haluamme.

      Poista
    5. ... tarvitaan siis rahaa siihen, että perheasumiseen tarkoitettuja asuntoja aletaan muuttaa aikuisten soluasunnoiksi.

      Poista
    6. Sato vastaa tähän haasteeseen omalta osaltaan: https://www.sato.fi/fi/asumisratkaisut/sato-studiokoti-kohtuuhintainen-vuokra-asunto?gclid=CM6ihrPv3cwCFcWVGwodjkIBew

      Isla

      Poista
    7. Mielenkiintoista! Tarjonnan onkin korkea aika alkaa muuttua. Kaikki eivät tarvitse perheasuntoa. 500 euroa asumisesta tuntuisi kohtuulliselta. Tällaistakin on viime aikoina uutisoitu: http://www.hs.fi/talous/a1461824378051 . Saton vuokrat ovat usein suhteessa aivan järkyttävän kalliita.

      Poista
  3. Olen poikamiehen kanssa pitkälti samoilla linjoilla (poikamies olen itsekin ;) ). Mitään erityisiä "sinkkutukia" ei yhteiskunnan kannata alkaa kehittelemään ja on ihan ymmärrettävää, että jo ihan yhteiskunnan jatkuvuudenkin kannalta lapsiperheitä halutaan tukea.

    Olen myös samaa mieltä siitä, että yksinasuminen on ylellisyyttä, johon on varaa vain rikkaissa maissa. Esitin tämän ajatuksen taannoin jossain blogissa ja sain osakseni alkuun lähinnä naureskelua siitä miten erakko, epäsosiaalinen ja suurella egolla varustettu pitää olla noin ajatellakseen. Yksinasuminenhan on monille epätoivottu välivaihe matkalla unelmien parisuhteeseen, eikä mitään ylellisyyttä, vai mitä? Kun sitten mainitsin kuinka suurimmassa osassa maailmaa sinkut joutuvat asumaan (vanhempien nurkissa, kommuuneissa, pakkoliitoissa ja jopa orjuudessa), niin alkoi vähitellen mennä tajuntaan millainen ylellisyys se oikeastaan onkaan. ;) Viuhtikin mainitsi, että ajatus kämppiksestä (minikommuuni) ei kuulosta monen mielestä kivalta eli niin vaan se ylellisyys halutaankin pitää sitä unelmien parisuhdetta odotellessa.

    Mielestäni Viuhdin ongelma liittyy enempikin siihen, että Helsingissä ylipäätään on vuokrakämppien hinnat karanneet käsistä (varsinkin juuri yksiöiden) suhteessa monien perusammattien palkkoihin. Tämä koskee kyllä lapsiperheitäkin monesti, koska lapsistakin tulee paljon kaikenlaista kulua ja Helsingissä muukin eläminen on kallista. Asumisen kallis hinta taas johtuu siitä, että varsinkin pienten asuntojen kysyntä vain ylittää tarjonnan aika reippaasti ja rakentamisella tällaiseen akuuttiin ongelmaan on aika hidasta reagoida. Luin jostain, että Helsingin seudulle tarvitaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana monta kymmentätuhatta uutta asuntoa eli melkoinen haaste on kyseessä. Pienet yksiöt ovat myös suhteellisesti neliöhinnaltaan kalliimpia rakentaa (pienikin kämppä tarvitsee ne kalliit jutut kuten kylppärin, keittiötilan ja tekniikan), joten myös siksi niiden neliöhinta on aina isompaa asuntoa kovempi.

    Tuo ajatus aikuisten soluasumisesta on mielenkiintoinen. Luulen kuitenkin, että tilanteen pitää mennä vielä selvästi pahemmaksi ennenkuin sellaisen kysyntä kasvaa riittävästi. Omaan asumiseen ollaan edelleen valmiita panostamaan isojakin summia, jotta ei tarvitse soluasumiseen mennä ja monien päämäärä on ennemminkin se omistuskämppä. Varmasti tätä ei lisäksi ainakaan helpota suomalainen kulttuuri (soluasuja = köyhä sosiaaliongelmainen tai opiskelija) ja kansanluonne (halutaan omaa rauhaa). Monen mielestähän kerrostaloasuminenkin on jo liian solumaista ja mieluummin asuttaisiin omakotitalossa kilometrin päässä lähimmästä naapurista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korostan nyt vielä kerran, etten missään tapauksessa kannata sinkkutukia yhteiskunnalta. On järkevämpää rakentaa tukien sijaan sellainen yhteiskunta, jossa yksinelävän on mahdollista pärjätä. Tällä hetkellä yksinelävät joutuvat elämään sosiaalitukien varassa selvästi useammin kuin muut. Heillä on myös muita enemmän terveysongelmia, joista osa johtuu köyhyydestä. Käytännössä yhteiskunta maksaa tällä hetkellä sosiaalitukina "sinkkutukia" aivan liikaa, ja tästä voitaisiin päästä eroon muistamalla, että viidesosa meistä ei elä parisuhteessa..

      En kannata elämän tuhlaamista parisuhdetta odottelemalla. Jos nelikymppisenä vielä istuskelee onnettomana kimppakämpässä odottelemassa eikä rakenna omaa elämäänsä oman näköisekseen, mahtaa olla aika onnetonta. Kuten sanotkin, tällä hetkellä meidän kulttuurissamme ajatus toisilleen vieraiden aikuisten ihmisten yhteisasumisesta ei tunnu kovinkaan monesta hyvältä. Koska asuntotarpeeseen ei vastata, tämä tunne muuttunee suhteellisen pian.

      Yhteiskuntaa ei voi rakentaa pelkästään markkinapoliittisesti. Yksinasujien köyhyys ja gettouttaminen ovat vahvasti myös sosiaalipoliittinen asia. Ihmisten ajatukset hyvästä elämästä eivät aina osu yksiin talousteorioiden kanssa. Jos iso osa porukasta on onnetonta, se tulee lopulta kaikille kalliiksi.

      Poista
    2. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisilla keinoilla tällainen unelmayhteiskunta mielestäsi rakennetaan? Ja varsinkin miten jotkut poliitikot saisivat tämän aikaiseksi? Lueskelin läpi tuon toisenkin kirjoituksesi ja tilanteen päivittelyn lisäksi en löytänyt juurikaan konkreetteja keinoja tilanteen muuttamiseksi. Oikeastaan ainoa keino, jonka luin sinun esittäneen on rakentamisen lisääminen ja painottaminen enemmän yksiöitä suosivaksi, jolloin tarjonta lisääntyy ja hinnat sitten toivon mukaan laskevat. Käsittääkseni näin jo tehdäänkin jossain määrin, koska markkinatalouden lakien mukaan kahdesta pienestä yksiöstä saa paremman hinnan kuin yhdestä kaksiosta ja lisäksi vanhoja isompia huoneistoja muunnetaan useammaksi yhden hengen asunnoksi. Tällaiset muutokset kuitenkin ottavat aikansa isommassa mittakaavassa ja monet eri määräykset ja lait määrittävät millaisia asuntoja esim. kerrostaloihin pitää tehdä.

      Mun mielestä se perusongelma on edelleen Helsingin asuntotarjonnan kohtaamattomuus kysyntään, mikä johtuu pääasiassa siitä, että Helsinki kasvaa selvästi nopeammin kuin asuntoja saadaan tuotettua. Sama ongelma tuppaa olemaan lähes kaikissa maailman isoissa metropoleissa ja monessa näistä töissä käydään hyvinkin kaukaa asti ja ruuhkatkin ovat ihan käsittämättömät. Tästä seuraa väistämättä hintojen nousua ja tilanteeseen on hankala saada aikaan parannusta varsinkaan lyhyellä välillä. Suomessa rakentaminen on lisäksi kallista johtuen ilmastostamme ja kaikenlaisesta tiukasta byrokratiasta, jota meidän sääntöyhteiskunnassamme riittää yllin kyllin. Runsas sinkkutalouksien määrä itse asiassa pahentaa tätä ongelmaa, koska asuinneliöitä per henkilö tarvitaan enempi ja ne ovat kalliimpia rakentaa. Kyllähän Hesassa silti rakennetaan. Oletko nähnyt esim. Kalasataman valtavan rakennustyömaan? Lisäksi vaikkapa tuo uusi metro mahdollistaa asumisen entistä kauempana (joskin kallista se on sielläkin usein) ja silti kulkemaan helposti jne.

      Noihin tutkimuksiin liittyen olisi muuten kiva tietää taustoja hiukan. Mielestäni ei esimerkiksi ole yllättävää, että yhden hengen talouksissa on selvästi eniten köyhiä. Jos aletaan miettimään, niin yksinasuvien joukossa on valtaosa kaikista moniongelmaisista, alkoholisteista ja muista otteen elämästään menettäneistä, joiden köyhyys ei useinkaan johdu pelkästä asumisesta tai sinkkuudesta. Samaten tuo vertailu johonkin Bulgariaan (Suomi tuli heti sen jälkeen yksinasuvien köyhyydessä) on ihan naurettavaa. Olen käynyt Bulgariassa ja voin sanoa, että ero Suomeen on kun yö ja päivä. Homman nimi on, että siinä missä monella suomalaisella juopolla on se oma kämppä (tai ainakin asuntolapaikka), ollaan Bulgariassa kadulla tai jossain raunioituneessa murjussa (siellä todella asuttiin asunnoissa, joissa oli katto pitkälti sortunut yms.), jota ei Suomessa edes asunnoksi laskettaisi. Samaten ne kommuunit, järkiliitot ja vanhempien nurkissa asumiset ovat paljon yleisempiä. Bulgariassa oikeasti ymmärretään millaista ylellisyyttä se yksin asuminen omassa (ehjässä) kämpässä on. Suomen suhteellisesti köyhä on muutenkin huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin useissa muissa Euroopan maissa.

      Itse en vain mitenkään näe mahdollisena, että sinkun ja pariskunnan asumismenot olisivat samat eli sinkku maksaisi puolet siitä mitä lapseton pariskunta asumisestaan maksaa. Sinkku ei jaa niitä neliöitään kenenkään kanssa, joten hän maksaakin ne itse. Sama homma pätee kaikkeen jakamistalouteen eli jakamisesta saadaan säästöä kaikille osallistujille. Se, ettei minkäänlainen kimppa-asuminen tms. jakaminen juuri kiinnosta, kertoo minusta aivan selvästi hinnan olevan sikäli vielä kohdillaan kun se kerran ollaan valmiita maksamaan. Suomessa mitään ghettoja edes ole mutta fakta vain on, etteivät kaikki halukkaat voi asua unelmiensa sinkkukämpässä Punavuoressa, vaan on tyytyminen siihen mihin varaa on, vaikka se jonkun mielestä onnetonta olisikin. Näin se toimii muuallakin maailmassa ihan yhtälailla.

      Poista
  4. Lisää luettavaa aiheesta:

    Työssäkäyvillä ei ole varaa vuokraan:

    http://www.hs.fi/kotimaa/a1471663104741

    Tuet eivät ole ratkaisu:

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1471838528227

    VastaaPoista