torstai 4. elokuuta 2016

Ja sitten sä olet taas yksin

Pisinkin loma loppuu joskus, hei taas pitkän tauon jälkeen! Lupasin viimeksi kirjoittaa sukujuhlista, mutta tulikin tässä välissä muuta sanottavaa. Syntyi akuutti tarve palata vielä 9.6. kirjoittamani tekstin teemoihin (Entäpä jos sinussa ei olekaan mitään vikaa?). Eilen nimittäin huomasin suureksi ahdistuksekseni olevani jälleen tahtomattani osallisena seuraavanlaisessa keskustelussa, kun kaverin kaveri kuuli jostain, että olen miettinyt tapailusuhteen päättämistä:

- Ai miksi te eroatte?
- Se on aika monimutkainen juttu.
- Mutta sehän on ihan kiva mies!
- Niin on, se on todellakin ihan kiva mies. Siinä on nyt kuitenkin kaikenlaista.
- Eli sä olet hankala, niinkö?
- Joo, no vaikka sitten niin.
- Mitä sä sitten aiot tehdä? Sitten sä olet taas yksin!
- No katsotaan sitä sitten.
- Siis säkö todella aiot sitten taas vaan olla yksin? Sekö sitten on parempi?
- No en aio, aion löytää  sellaisen miehen, jonka kanssa voin viettää loppuelämäni.
- Ja niitähän tunnetusti tuolla pyörii vapaana pilvin pimein.
- Voidaanko puhua jostain muusta?

Kun 35-vuotias pysyvältä pariutumiselta välttynyt ihminen ei halua jatkaa tapailusuhdetta, se ei ole hänen asiansa vaan koko yhteisön asia. Kärkkäitä mielipiteitä ja tuomitsevia kommentteja satelee joka puolelta: Jäät yksin, olet nirso, miksi löydät aina vääränlaisia miehiä, jos pukeutuisit vähän toisin, olisit vähän erilainen, toisenlaisella asenteella, mikä on kun ei kukaan kelpaa, mikä oikein luulet itse olevasi? Ne, jotka eivät halua loukata, vaihtavat puheenaihetta, vaikka oikeastaan tarvitsisin nyt tukea ja jonkun, jonka kanssa jutella. Olen ihan oikeasti surullinen suhteen päättymisestä. Tämäkään ei nyt sitten toiminut.

Minä olen se myyttinen tyyppi, joka on ihan oikeasti mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Te arvioitte, että kalibroin hyvän suhteen jonnekin sellaisiin sfääreihin, ettei mikään suhde voi sinne yltää, mutta te erehdytte. Jokaisen suhteen päättymiseen on ollut hyvä syy, ja minä olen yrittänyt parhaani. Totuuden tästä suhteesta ja siitä, miksi yhteistä tulevaisuutta ei ole, tiedämme minä ja se toinen osapuoli. Siihen päätökseen en tarvitse hyväksyvää leimaa keneltäkään, enkä oikeastaan mielipiteitä lainkaan.

Lupaan ja vannon teille hyvät sinkkujentuomitsijat, että meistä paatuneista vanhoistapiioista ja -pojista joka ikinen katsoo turhankin säännöllisesti peiliin ja miettii sitä, mikä itsessä on vialla. Me emme tarvitse teitä muistuttamaan, että jos olisimme vähän erilaisia, mekin saattaisimme löytää jonkun, tai saada jotain kestämään. Osa meistä käy terapiaa myöten miettimässä näitä asioita, vaikka totuus on, että monella on käynyt vain huono tuuri.

Loppupiristykseksi pitää kuitenkin vielä jakaa tämä iloinen tieto: Olin tosi ilahtunut, että useampi tuhat lukijaa kävi lukemassa tuon edellisen tekstini aiheesta, ennen kuin ensimmäinen päätti kertoa, mikä kaikki minussa on vialla. Kiitti siitä!

12 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja jaksamista! Kovin tuttuja ajatuksia, vaikka 25-vuotiaalle sinkulle lähipiiri lienee vielä hieman armollisempi. On käsittämätöntä ajatella, että suhteen päättyminen olisi asia, joka on aina kiinni vain omasta nirsoudesta – asia, jonka voisi muuttaa ihan vain tarkistamalla omia asenteitaan, tsemppaamalla vähän, olemalla tällainen tai tuollainen. Vaikka jotkut toki nauttivat yksinolostakin, minä ja varmasti kovin moni muu sinkku olisi varmasti enemmän kuin valmis sukeltamaan suhteeseen suin päin ja saman tien, jos oikea ihminen vain löytyisi. Eikä "oikea" tarkoita yhtä kuin "täydellinen". Mitään ihmeitä ei vaadita – ainoastaan sitä, että molemmat osapuolet olisivat aidosti onnellisia suhteessa. Jos niin ei käy, juttua on lopulta toisenkin kannalta epäreilua jatkaa, olipa kyseessä sitten kuinka mukava mies tai nainen tahansa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä tekstistä! Mä käyn jo toista vuotta viikoittain terapiassa keskustelemassa näistä asioista ja etenkin siitä kysymyksestä, miksen ole löytänyt parisuhdetta. Ja yhä enemmän alan taipua sille kannalle, että kysymys on paljon ollut sattumasta. Tsemppiä sinne, pidä hyvää huolta itsestäsi!

    VastaaPoista
  3. Ikävää ettei homma toiminutkaan, ja siitä saa tietenkin olla pahoilla mielin vaikka päätös lopettaa olisikin oma. Tiedän miten kurjalta se tuntuu, kun kauheasti haluaisi mutta joku siinä ei vain toimi. Tsemppiä yksineloon ja sen oman ihanan etsimiseen!

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus!! Samoissa tunteissa täälläkin. Ikä ei tuo muutosta tähän. Elämäntilanteet useinkin muuttuvat elämän aikana, yllättäen tai omasta tahdosta, valitettavasti. Usein itsekin miettinyt, että mistä sinkkuuteni johtuu vai tosiaanko vain huonoa tuuria🙄
    Itselläni takana 20v avioliittoa ja nyt 10 vuotta yksin , sinkkuna erinäisten yritysten jälkeen. Mutta ei auta kun elää elämää ja uskoa siihen pysyvään sattumaan💓
    T. Tänä vuonna 50v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Olen joskus miettinyt, että vaikuttaako sinkun ikä siihen, miten ympäristö suhtautuu.

      Poista
  5. Huoh joo, ja etenkin kun purkaa suhteen heti kun tajuaa tehneensä virhearvion ja lähipiiri on että "mutta ettehän te ole vielä olleet edes puolta vuotta yhdessä, Et Sinä Voi Tietää Millaista Sen Kanssa Tosissaan On! Notota, ehkä mä en halua tietää millainen biatch minusta tulisi jos joutuisin katselemaan sitä vielä puoli vuotta... Kun välillä vika ei ole suoraan siinä toisessa ihmisessä vaan siinä millainen sen kanssa on. Jos itsestään ei sellaisena tykkää, on ihan turha jatkaa suhdetta vaikka toinen olisi miten kiva muuten.

    VastaaPoista
  6. Olisiko tämä enempi naisten kuin miesten ongelma? Ainakin minä olen miehenä saanut olla nelivitoseksi asti täysin rauhassa suhdeyrityksiä koskevilta kommenteilta ja uteluilta. Vähän kyllä mietityttää, olenko minä ja sinkkuuteni se virtahepo olohuoneessa, josta ei edes ole luvallista puhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista. Voisi kuvitella, että jotain sukupuolieroja tässä voisi olla.

      Poista