Jännittää! Minut kutsuttiin blogin kautta osallistumaan erääseen tilaisuuteen, jossa keskustellaan syntyvyyden laskusta. Tilaisuuteen on kutsuttu joukko erilaisia ja eri taustaisia asiantuntijoita ja maallikoita ja tarkoituksena on käsittääkseni tuoda esiin mahdollisimman monta näkökulmaa siihen, miksi ihmiset eivät saa tai tee lapsia samaan tahtiin kuin ennen. Olen pohdiskellut useamman päivän, kuka minä tässä kontekstissa olen.
Olen neljääkymppiä lähestyvä cis heteronainen, joka on tahattomasti parisuhteeton ja lapseton. (Olen ihan hirveän paljon kaikkea muutakin, mutta tässä viitekehyksessä olen tätä.) Näinkö esittelen itseni? Mahdanko osata sanoa jotain järjellistä tai hyödyllistä? Mitä sanoisin nyt, kun kerrankin saa sanoa? Olen nyt paikalla varmaankin niin sanottuna kokemusasiantuntijana, ja tällainen rooli on minulle aika vieras. En ole sellainen ihminen, josta tuntuisi mukavalta keskustella henkilökohtaisista asioistaan vieraassa ryhmässä, ja haluaisin sanoa jotain viisasta ja yleispätevää. Tähän mennessä olen keksinyt seuraavaa:
1. Toivoisin, että yhteiskunnallinen keskustelu lapsettomuudesta ja lapsettomista olisi empaattisempaa.
2. Toivoisin, että lapsettomuuden sijaan puhuttaisiin lapsettomuuksista.
3. Toivoisin, että termi "elämäntilannelapsettomuus" tai ihan mikä tahansa sen vastine yleistyisi käytössä.
4. Toivoisin, että lapsettomuuden syistä puhuttaessa muistettaisiin aina kaikki sukupuolet, eikä esimerkiksi syyllistettäisi asiasta ylenmäärin vain naisia.
5. Toivoisin, että myyttistä vanhemmuutta ja vanhemmuuden kaikkeen asiantuntijoittavaa sädekehää alettaisiin purkaa.
6. Toivoisin, että suuriin ikäluokkiin kuuluvat päättäjät muistaisivat, että me synnytysikäiset elämme nykyään aika toisenlaisessa maailmassa kuin he aikoinaan, eikä se ole välttämättä meidän oma syymme.
Näin. Isoissa porukoissa ujostelevana ihmisenä taidankin lähettää tämän listan paikalle itseni sijaan.
Auttakaa! Mitä te sanoisitte, jos saisitte kerrankin sanoa? Voin mennä mokaamaan itseni teidänkin puolestanne.
Mä löysin tän sun blogin joskus vuosi-pari sitten jonain epätoivoisena yksinäisyyden ja surun hetkenä googlaillessani sinkun lapsettomuutta ja oon sen jälkeen ollut koukussa. Sun teksteistä on tullut mulle tärkeitä, vaikka tosi harvoin kommentoin. Ihailen, että jaksat puhua tästä asiasta ja että sulla on rohkeutta osallistua tollaisiin tilaisuuksiin. Kirjoitat hyvin ja nostat esiin oikeasti merkittäviä pointteja! Allekirjoitan noi kaikki listaamasi asiat ja niiden lisäksi toteaisin ehkä vielä seuraavat:
VastaaPoista7. Ketään ei koskaan missään tilanteessa pitäisi syyllistää lapsettomuudesta, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia eikä syyllistäminen tuo mitään hyvää.
8. Lapsettomuutta ei pitäisi joutua perustelemaan. Siitä ei ylipäätään toisten pitäisi udella/vihjailla ellei asianosainen itse halua ottaa sitä puheeksi.
9. Ihmisen arvo ei millään tavalla riipu siitä, onko hänellä lapsia. Tahtomattaan lapsettomat kärsivät asiasta, mutta eivät ole millään tapaa "lapsellisia" vähempiarvoisia tai heidän elämänsä arvottomampaa, turhempaa, huonompaa, *lisäähaluamasimoitetähän*. Lyhyesti sanottuna, lapsen saanti ei tee ihmisestä parempaa.
10. Lapsettomuus ei ole itsekästä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta "hankkia" lapsia.
Itse asiassa samoja ajatuksia kyllä oli jo sullakin tossa. Olisipa mielenkiintoista olla seuraamassa tällaista keskustelua, tsemppiä sulle!
Kiitos ihanista sanoistasi ja hyvistä pointiesta <3! Mä lupaan ottaa nämäkin asiat esiin! Ehkä oikeasti otan sinne mukaan jonkun teesilistan ja pakotan kaikki kuuntelemaan :D Keskustelu on vasta parin viikon päästä, voin kertoa sitten miten se meni.
PoistaNäinhän se menee: Joku kehuu hyväksi kirjoittajaksi, ja sitten tulee vastattua että "kiitos hyvistä pointiesta" :D.
VastaaPoistaMuutama lisäpohdinta tuli vielä mieleen Väestöliiton jutuista:
- Kumppanin puute on yleisin lapsettomuuden syy -> miksi kaikki lapsettomuusmateriaali on vain (hetero)pariskunnille?
- Miesten käsitys naisten hedelmällisyyden kestosta on tutkimusten mukaan selkeästi virheellinen, keskimäärin miehet ajattelevat, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea vasta 45-vuotiaana.
- Erityisesti korkeasti koulutetut naiset epäröivät lasten hankintaa, koska kotona tapahtuvan työn ja töissä tapahtuvan työn yhdistäminen tuntuu liian vaikealta ja rankalta. Naiset eivät tutkitusti ole kovinkaan optimistisia siinä, että mies osallistuisi kotitöihin tasavertaisesti. Kun kotitöiden jakautumista on tutkittu, on huomattu että naiset tekevät niitä selkeästi miehiä enemmän, joten pessimismi ei ole perusteetonta.
----> MIKSI julkisessa keskustelussa silti toistuvat pääasiassa vain nämä kaksi teesiä:
1. "Matkailu kiinnostaa lapsiperhearkea enemmän."
2. "Naiset uinuvat hedelmällisyytensä ohi?"
Lisäksi pohdin vielä, ketkä kaikki muut lapsettomuuskeskustelussa unohdetaan ja päädyin siihen että ainakin elämäntilannelapsettomat miehet ovat varmasti todella hiljainen porukka.
En osaa tähän kyseiseen aiheeseen kommentoida mitään sellaista, mitä ei olisi joko tuossa sinun tekstissäsi tai näissä kommenteissa sanottu. Eniten itseäni tämän aiheen ympärillä pyörivässä julkisessa keskustelussa hämmentää se, että en tunnista itseäni tai ketään vastaavassa tilanteessa olevaa tuttuani, bloggaajatoveriani tms. tästä yleisestä narratiivista, jonka mukaan ollaan itsekkäitä, sitoutumiskammoisia, tietämättömiä biologian lainalaisuuksista, vahingossa uinutaan hedelmällisen iän ohi jne.
VastaaPoistaTodella hyviä tekstejä olet Viuhti V blogitauon jälkeen kynäillyt, näitä on aina ilo lukea vaikka aihe onkin toisinaan raskas.
Kiitti Aala! Muakin hämmentää tää keskustelu: Kenestä oikein puhutaan kun puhutaan lapsettomista? Keitä nää ihmiset oikein on?
PoistaKommentoin myöhässä mutta minäkin haluaisin lukea tutkimuksesta, jossa ihan oikeasti selvitettäisiin laajalla otannalla syyt siihen, miksi naiset eivät nykyään lisäänny. En todellakaan allekirjoita väitettä siitä, että naiset havahtuvat lastentekoon liian myöhään. Esimerkkinä olen itse nainen, joka on 20-vuotiaasta saakka pelännyt sitä, etten ikinä rakastu "oikeasti" ja löydä ns. "hyvää" miestä. Nykyään olen 2-kymppisen minäni kauhukuvan ruumiillistuma eli 4-kymppinen, lapseton ja miehetön nainen. Tosin muuten sosiaalinen ja elämässään mainiosti pärjäävä.
VastaaPoistaOmat ehdotukseni syistä tärkeysjärjestyksessä (omasta näkökulmastani katsottuna):
1. Naiset on kasvatettu lapsesta saakka ottamaan vastuuta omasta elämästään. Nainen olettaa myös miehen yrittävän kantaa vastuun elämästään mutta miehistä naisia pienempi joukko jostakin syystä pystyy tähän. Toisin sanoen miehistä syrjäytyy naisia isompi osa ja kaikille elämässään pärjääville naisille ei yksinkertaisesti riitä vastaavalla tavalla elämässään pärjääviä miehiä. Pärjäämisellä tarkoitan paitsi konkreettista kykyä selviytyä mm. työelämässä mutta myös kykyä analysoida kriittisesti ajatuksiaan sekä kykyä pukea ajatuksiaan sanoiksi.
2. Iso osa Suomen asukkaista elää pääkaupunkiseudulla. Yksinhuoltajana elämä lapsen kanssa on yhteiskunnan tukemanakin haasteellista keskipalkkaiselle. Yleensä vastuu lapsesta jää naiselle ja moni nainen ei halua ottaa riskiä siitä, ettei pystyisi tukemaan omaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla tinkimättä huomattavasti oman elämänsä laadusta. Toisin sanoen naiselta puuttuu tällöin luottamus suhteensa jatkuvuuteen. Itse en ikinä voisi tehdä lasta miehen kanssa, joka kokisi tarvetta katsella parisuhdettamme eteenpäin kuukausi tai puoli vuotta kerrallaan. Lapsen yrittämisen edellytys olisi ollut omalla kohdallani useita vuosia jatkunut, vakaa ja fyysiset sekä henkiset tarpeeni tyydyttävä ihmissuhde. Tällaista suhdetta minulla ei ole koskaan ollut.
Loppuun ehkä hyvä todeta rehellisesti olleeni aina se, joka on tehnyt päätöksen suhteen lopettamisesta. Minun ei ole ollut hyvä olla miehen kanssa vaikka miehilläni on ilmeisesti ollut riittävän hyvä olla minun kanssani. Tämän asian syiden ruotimiselle jätän muille. Yksinkertaisuudessaan olen kuunnellut sydäntäni eikä sitä isoa rakkautta ikinä tullut vastaan aikana, jolloin lasten tekeminen olisi ollut biologisesti mahdollista.
Kiitos analyysistä! Multa ei ole syntynyt pienintäkään ajatusta aiheesta tuon em. tilaisuuden jälkeen. Olen ollut aivan jumissa ajatusteni kanssa ja on tehnyt lähinnä mieli kirkua. Hyvä että teillä lukijoilla vielä leikkaa. Mulla on jotenkin sellainen olo, että olemassa oleva tutkimus ei ehkä ihan tavoita ilmiötä kokonaisuudessaan. Vaikka sieltä nousee esille ilmeisesti sellaisten naisten porukka, jotka lykkäävät lapsentekoa mukavuussyistä, en pidä hyvänä, että tämä jengi saa kaiken huomion. Koitan sanoa tästä vielä joskus jotain viisasta. Ehkä. Jos aivoni alkavat joskus vielä toimia.
PoistaNiin ja kiitos myös kun kerroit omat kokemuksesi!
Poista