Kirkko ja hedelmöityshoidot - Kelpaako sinun perheesi kirkolle?

                                                                                      Rod Long, Unsplash

En ole hetkeäkään ajatellut, että jos saan lapsen, minun tuleva perheeni olisi evankelisluterilaisen kirkon mielestä oikein. Saisin lapsen yksin, ilman puolisoa ja avioliittoa, ja lapsella ei olisi isää. Lapsen alkuun saattamiseen olisi käytetty lahjasoluja. Ei ole erityisesti ollut tarvetta lähteä tarkistamaan, mitä mieltä valtionkirkkomme tästä mahtaisivat olla, niin selvää on, ettei tällainen sovi, ja helvettiin mennään niin että heilahtaa. Se ei ole omassa maailmankatsomuksessani merkityksellistä. En ole koskaan ollut kristitty tai millään tavoin uskonnollinen, enkä kuulunut mihinkään uskonnolliseen yhteisöön.

Nyt kuitenkin kävi niin, että vähän pyytämättä ja yllättäen netissä tulivat vastaan mitä ilmeisimmin kirkon viimeisimmät viralliset kannanotot hedelmöityshoitoihin liittyen, ja olihan niitä uteliaana sitten pakko vähän vilkaista. Jos erehdyn, ja kirkko onkin lausunut aiheesta tämän jälkeen jotain tuoreempaa, minua saa mieluusti oikaista. 

Tässäpä siis teille poimintoja kirkon näkemyksistä hedelmöityshoitoihin, lahjasoluhoitoihin ja lapsettomuuteen liittyen.

Kyseessä on laajakantoinen eettinen kysymys, joka liittyy elämän perustaviin arvoihin ja suhteisiin, ihmisarvoon, perheeseen, lapsen oikeuksiin, isyyteen ja äitiyteen. Pohjimmiltaan on kyse siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään hyvänä, arvokkaana ja oikeana.

Kukapa voisi olla eri mieltä? Kyseessä todellakin on iso ja tärkeä arvo- ja ihmisarvopohdinta. Kirkon mielestä tämä pohdinta kuitenkin koskee vain osaa ihmisistä, eli niitä, joilla oikeastaan taisi jo valmiiksi ollakin kaikki oikeudet ja mahdollisuudet:

Lakiesityksen varsinainen kohderyhmä ovat tuhannet lapsettomuuden kanssa kamppailevat pariskunnat, joiden vuoksi laki tulisi saada säädetyksi. Julkisuudessa media ja myös lainvalmistelua koskeva keskustelu on lähes täysin keskittynyt varsin harvalukuisten lasta toivovien yksinäisten naisten ja lesboparien kysymyksiin. Käyty julkinen keskustelu on ollut erittäin aikuiskeskeistä ja naisen oikeuksia koskevaa. Julkisuudessa on jopa esitetty, että ellei yksinäisten naisten oikeutta liitetä lakiin, ollaan pakottamassa heitä terveyden vaarantaviin irtosuhteisiin. Täysi-ikäiset, oikeustoimikelpoiset ihmiset ovat aina haluistaan ja perhesuhteistaan riippumatta moraalisesti ja juridisesti itse vastuussa omista teoistaan ja niiden seurauksista.

Heteropariskunnat kamppailevat, mutta "yksinäisiä naisia" (nyk. itsellisiä) ja lesboja todetaan siis olevan määrällisesti niin vähän, ettei heistä tarvitse tässä yhteydessä välittää. Oikea syy todeta nämä ihmisryhmät tässä oikeudettomiksi ei tietenkään ole heidän vähäinen määränsä, tämä on vain nolo yritys piilottaa moraalipaheksunta mitätöimällä ihmiset näkymättömiksi. Kuriositeettina kappaleen lopussa vielä ystävällisenä huomautuksena miehettömille naisille, että kaikenmaailman lorttoilu on sitten ihan oma vika.

Kas näin, ja eteenpäin! Perhe tarkoittaa siis kahden vanhemman heteroperhettä, jossa vanhempien avioliitto kestää kuolemaan saakka:

Lapsella tulee olla elämänsä lähtökohtana oikeus sekä isään että äitiin. --Yhteiskunnan perusyksikkö on edelleen miehen ja naisen parisuhteeseen pohjautuva perhe. -- Kirkon opetuksen mukaan ihanteena on miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto, julkinen ja laillinen sopimus yhteiselämästä. Tämä on myös luonnollisin ja turvallisin parisuhteen muoto etenkin lasten kannalta.

Tästä seuraa se, että hedelmöityshoidot ovat sopivia vain aviopareille. Vuonna 2006 aviopareja olivat tietenkin vain mies-naisparit. Pitkin hampain voidaan ehkä myöntyä hoitoihin myös susipareille, kunhan ovat heteroita:

Kirkkohallituksen mielestä hedelmöityshoitoja voidaan antaa aviopareille. Mikäli hedelmöityshoitojen piiriin tulevaa joukkoa halutaan laajentaa, se tulee rajoittaa eri sukupuolta oleviin pareihin, joissa molemmat osapuolet myös juridisesti sitoutuvat hoitojen avulla mahdollisesti syntyvän lapsen vanhemmiksi - siinäkin tapauksessa, että käytetään luovutettuja sukusoluja.

Myös lahjasolut siis käyvät naimisissa oleville heteropareille, mutta niiden käytön yhteydessä ilmaistaan erityishuomiona se, että pariskunnan kummankin osapuolen tulee sitoutua lahjasoluilla alkunsa saaneen lapsen vanhemmaksi. Eli lähtökohtaisesti on oletettavaa, että vaikka pariskunta onnistuisi sekä olemaan hetero että naimisissa keskenään, he olisivat kuitenkin sen verran normi-ihmisiä hidasälyisempiä tai vastuuntunnottomampia, että rankkojen lapsettomuushoitojenkaan jälkeen eivät olisi ihan vielä hiffaneet, että tässä ei nyt olla autokaupoilla, vaan siihen lapseen pitäisi myös oikeasti sitoutua.

Toisaalta ristiriitaisesti toisessa kohdassa sanotaan, että lahjasolut eivät sittenkään sovi edes keskenään naimisissa oleville heteroille:

Nykyinen kirkkohallitus liittyy kuitenkin niiden kirkkojen kantaan, joiden mielestä keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuolisoiden sukusoluja. Ellei niitä voida käyttää, keinohedelmöityksestä olisi luovuttava.

Hämmentävää. Otapa tuosta nyt sitten selvää. Yhdestä asiasta kuitenkin on onneksi selvä konsensus: Hedelmöityshoidot eivät todellakaan voi olla sallittuja lesboille ja vanhoillepiioille.

Lähtökohtaisesti lapsella on oikeus vanhempiinsa, isään ja äitiin. Ei ole toivottavaa, että lain turvin saatettaisiin maailmaan lapsia, joilla ei ole isää. Näin ollen hedelmöityshoitoja yksineläville naisille tai naispareille ei pidä sallia. 

No se oli selkeä kanta. Isätön lapsi on nimittäin onneton lapsi, ja ne tutkimukset, joissa muuta todistetaan, joiden viitteitä ei nyt kuitenkaan muisteta, ovat jotenkin karkeita ja muutenkin ihan tyhmiä. Ja lesbot ja sooloäidit ovat sitäpaitsi itsekkäitä, ja ajattelevat vain omia tarpeitaan:

Kautta aikojen isättömyys on ollut syvän kärsimyksen lähde myös sellaisten ihmisten elämässä, joilla on hyvä äiti ja muita läheisiä ja huolehtivia ihmisiä ympärillään. Tarve tuntea oma biologinen ja sosiaalinen alkuperänsä ja sijoittaa itsensä omien vanhempien ja näiden sukujen verkostoon on jokaisessa ihmiseksi syntyneessä syvällä. Lesbosuhteessa tai yksin elävät naiset ovat perustelleet oikeuttaan saada lapsi omien tarpeittensa lisäksi myös sillä, ettei isättömistä kasvuoloista ole tutkimusten mukaan haittaa lasten kasvulle. Tällaiset tutkimustulokset ovat karkealla tieteellisellä tasolla tehtyjä ja niiden antama evidenssi on arveluttavaa. Ainut varma johtopäätös asiassa on se, ettei isättömyys ole lapsen edun mukaista. Siitä, että meillä Suomessakin on jo isästään mitään tietämättömiä lapsia, ei seuraa, että Suomen lainsäädännön olisi mahdollistettava se, että heitä syntyy lisää.

Perhe ei siis todellakaan ole perhe, jos siinä ei ole isää.

Lapsella on oikeus syntyä perheeseen, ei ennalta määrättyyn isättömyyteen. Lapsella on oikeus vanhempiin, jotka kantavat hänestä vastuun ja rakastavat häntä.

Ja eihän sellaista nyt tietenkään ihan suoraan kehdata sanoa, mutta eivätköhän vaan nuo vanhatpiiat mieli lapsia vain miehenkorvikkeeksi ja "korvikkeeksi elämän pettymyksille"!

Lapsi ei missään tilanteessa saa olla parisuhteen paikkaaja eikä korvike elämän pettymyksille. Tämän asian arvioiminen terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmän kautta ei toisaalta ole mahdollinen normaalisti käynnistyvässä raskaudessa.

Niin, onhan se harmillista tosiaan, ettei terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmä kykene, eikä kirkon anneta arvioida ihmisten motiiveja lapsen hankintaan. Pisteet siitä, että se myönnetään rehellisesti, että joku normatiivinenkin saattaa olla ihan paska vanhempi, mutta selväksi kyllä tulee, että erityisesti epänormatiivisten kohdalla asiaa olisi syytä tutkailla tarkemmin. 

Mitä sitten yleiseen lapsettomuuteen tulee, voidaan todeta, että lapsia ei todellakaan ole tarkoitettu kaikille (ei edes kaikille naimisissa oleville heteropareille), mutta ainahan sitä voi vaikka adoptoida:

Lääketieteen keinojen ja Luojan tehtävään puuttumisen välistä rajaa on kunnioitettava. Kaikkea, mitä tieteen avulla voidaan tehdä, ei ilman muuta ole tehtävä.

Joidenkin ihmisten osana on lapsettomuus. On pareja, jotka eivät vuosienkaan hoidon jälkeen saa lasta. Myös lapsettoman elämä on arvokasta ja hyvää. Toisille adoptio on hyvä vaihtoehto, toisille elämä antaa muita tehtäviä. Adoptiotoiminta on tärkeää ja kannatettavaa muun muassa siksi, että siinä orpo tai koditon lapsi voi saada perheen ja perhe kaipaamansa lapsen.

Tällaisia raikkaita terveisiä siis kansankirkoltamme lähetellään mm. niihin perheisiin Suomessa, joissa lapset on saatu aikaan hedelmöityshoitojen avulla. Ennen lahjasoluhoitojen avautumista hedelmöityshoitoja tehtiin Suomessa vuosittain n. 14 000 ja lahjasolun avulla alkunsa saaneita lapsia syntyi vuosittain n. 500. Määrät ovat kasvussa. Tahatonta lapsettomuutta kohtaa Suomessa henkilökohtaisesti jo joka viides. Nämä ihmiset eivät ole kaikki heteroita, cis-sukupuolisia tai parisuhteessa. Lahjasoluja käyttävät kuitenkin myös naimisissa olevat heteropariskunnat, ja jos se heille sallitaan, sitä ei voida muiltakaan enää kieltää. Paheksua toki voidaan ihan niin paljon kuin katsotaan tarpeelliseksi.

Kun Rakkauden lahja julkaistiin vuonna 2008 piispat Riekkinen ja Mäkinen eivät halunneet allekirjoittaa. He vetosivat mm. siihen, että homokysymyksen käsittely oli juuri parhaillaan työn alla kirkossa. Tätä kirjoittaessani on vuosi 2021, enkä ole havainnut merkittävää edistystä asiassa. Mitä hedelmöityshoitoihin tulee, monessa tarkastelemassani lähteessä kirkosta ja hedelmöityshoidoista muistetaan mainita, että kirkon sisällä on eriäviä kantoja tästäkin asiasta. Jos tämän tuoreempaa ulostuloa aiheesta ei ole tehty, nyt olisi toden totta aika päättää, kuvastavatko nämä lausunnot edelleen kirkon näkemyksiä lapsettomuudesta, oikeista perheistä ja hedelmöityshoidoista.

Jostain kai olisi joskus päästävä konsensukseen, @kirkko_evl ?

En pidätä henkeäni.

Lähteistä:

Kirkkohallituksen kannanotot eduskunnan valiokuntakäsittelyssä, kun hedelmöityshoitolakia ja isyyslakia tarkasteltiin vuonna 2006. Suomessa ev.lut. kirkolla todella on poliittista vaikutusvaltaa, ja se on mukana juuri tähän tapaan esimerkiksi eduskunnassa ottamassa kantaa tärkeisiin asioihin asiantuntijalääkäreiden, professoreiden ja lainoppineiden joukossa. (Kirkon osuus alkaa dokumentissa sivulta 36. Linkki aukeaa ainakin minulla jonkun kummallisen redirect noticen kautta, mutta siitä voi klikata ihan turvallisesti.)

Toinen, pari vuotta tuoreempi, mutta sisällöltään ja sävyltään varsin vastaava dokumentti on vuonna 2008 julkaistu Rakkauden lahja - Piispojen puheenvuoro perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Se on kahdeksan piispan yhteisesti allekirjoittama perhe- ja seksuaalieettinen kannanotto. Käytännössä siis piispojen ajatuksia mm. oikeanlaisesta perheestä, avioliitosta, seksuaalisuudesta ja lasten saamisesta.