On hyvin tärkeää, että puhutaan erilaisista lapsettomuuksista, esimerkiksi sekundaarisesta. Sekundaarinen lapsettomuus (hieman epäonnistunut termi mielestäni) tarkoittaa sitä, että perheessä on jo yksi tai useampi lapsi, ja lisää olisi toiveissa, mutta toiveet eivät toteudu.
HS: Sekundaarinen lapsettomuus
Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Lindfors kertoo jutussa, että keskustelupalstalla puhutaan siitä, kuka on oikea lapseton. On helppo ymmärtää, että ensimmäistään toivova saattaa vähätellä sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivän surua. Surussa ei kuitenkaan auta se, että siitä joutuu tuntemaan syyllisyyttä. Vertaistuki on korvaamatonta, ja jos surustaan ei saa puhua, jää yksin.
Minusta tuntui ennen, etten saa surra lapsettomuutta, koska se ei ole biologista, vaan kumppanin puutteesta johtuvaa. Nyt minusta ei enää tunnu siltä. On helppo antaa tilaa toistenkin iloille ja suruille, kun ei tarvitse piilotella omiaan.
Tahaton lapsettomuus on henkilökohtainen kokemus, eikä kenelläkään ole oikeutta kritisoida toisen tunteita siihen liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti