Viisi vuotta sitten kirjoitin siitä, että olin ollut viisi vuotta sinkkuna. Nyt sinkkuvuosia on siis kertynyt jo kymmenen. Aika mykistävää, kun olen kuitenkin ihminen, joka oikeastaan olisi halunnut elää parisuhteessa. Pari tapailua on mahtunut näihin vuosiin, mutta ei mitään kovin vakavaa. En ole tavannut ketään, jonka kanssa oikeasti haluaisin olla, enkä kokenut tarvetta olla kenenkään kanssa vain muodon vuoksi tai siksi, että haluan lapsen.
Ensimmäisen inseminaationi jälkeen pidin vielä tuumaustauon, ja päädyin treffeille sellaisen miehen kanssa, joka lopulta ehdotti minulle kumppanuusvanhemmuutta. Se ei ole ollenkaan minun juttuni, eikä ollut deittailukaan enää siinä vaiheessa. Jotenkin kai piti vain vielä kokeilla, antaa normiperheytymiselle vielä yksi mahdollisuus. Mies oli ihan kiva, mutta en minä ollut enää oikeasti saavutettavissa. Olin jo matkalla itselliseksi äidiksi paljon vahvemmin kuin vielä tajusinkaan. Seurasi vielä kaksi tuloksetonta inseminaatiota ja lopulta ivf-hoito, jonka tuloksena melkein vuosi sitten syntyi elämäni tärkein ihminen, täpäkkä pieni tyttäreni.
Olen tehnyt pitkän parisuhteettomuuteni kanssa aivan järjettömän työstön, enkä kaipaa kumppania enää lainkaan. Joskus mietin, onko se todella siksi, että viihdyn yksin niin hyvin, vai siksi, että olen vain jo niin tottunut tähän, tai kertakaikkiaan menettänyt toivoni hyvän suhteen löytämisestä lopullisesti. En rehellisesti tiedä, mutta olen aika onnellinen. Luultavasti olisin vielä onnellisempi, jos vierellä olisi joku ihana mies, mutta siitä en oikeastaan tiedä mitään, kun en ole koskaan päässyt kokemaan hyvää parisuhdetta. Oli miten oli, on ainakin ihan valtavan helpottavaa, ettei tarvitse enää deittailla eikä haikailla jotain, vaan saa elää elämäänsä sellaisena kuin se oikeasti on.
Kuten itsellisiä briteissä coachaava The Stork and I aina sanoo: Vaikka asiat olisivat voineet mennä toisin, ei se tarkoita, että ne olisivat silloin menneet paremmin. Ei se, että minulla olisi parisuhde ja olisin vaikka saanut siihen lapsenkin, tarkoittaisi sitä, että olisin varmasti onnellisempi. Saattaisi olla vaikka ihan paskaakin. Ja nyt on aika hiton hyvä juuri näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti