Pelastusarmeijalla on menossa rahankeräys vähävaraisten yksinhuoltajien auttamiseksi. Kampanjan kuvitus on aika mieletön:
Yksinhuoltajapoloinen lapsineen haahuilee keskellä yötä rikkinäisellä sillalla kuohuvan kosken yllä ukkosmyrskyssä. Kuvaa on aika vaikeaa katsoa nauramatta. Noinko kauheaa todella on olla yksinhuoltaja?
Tästä voisi sanoa aika paljonkin, mutta sanon nyt vain sen, että tämä on juuri sitä, mitä yksinhuoltajat eivät tarvitse. Leimaavaa, alentavaa ja kauhistelevaa säälinsekaista sosiaalipornoa. Se, että yksinhuoltajat esitetään näin on yksi isoimpia yksinhuoltajuuteen liittyviä ongelmia. Opetelkaa näkemään meidät paremmin, pyydän. On tietenkin totta, että yhden vanhemman perheissä on todennäköisesti taloudellisesti tiukempaa kuin kahden, mutta voisiko siitä keskustella jotenkin asialliseen sävyyn?
Hyväntekeväisyystoimijoiden joukosta Pelastusarmeija ei tietenkään muutenkaan ole järkevin taho, jolle rahansa antaa, toimintaan liittyy erittäin ikäviä piirteitä.
Sitten ihan toinen juttu:
Netflixissä on Daniel Slossin Jigsaw- niminen stand up-setti, jossa hän puhuu jopa vähän Ted Talk -tyyliin parisuhdenormatiivisuudesta. Sloss on tosi kiukkuinen, mutta keikka on ihan virkistävää katsottavaa. Koomikon teesi on, että suurin osa parisuhteista on ihan kauheita, mutta meidät on kasvatettu siihen, että parisuhteettomuus on aina vaillinaisuutta, joten olemme mielummin missä tahansa suhteessa kuin yksin.
Jotenkin resonoi sattuneesta syystä 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti