keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Arki

Ihana kamala arki. Töissä on kiire ja illanistujaisia riittää.  Juuri tämä on lempivuodenaikani, ja elämä on ihanaa ja täyttä.

Ystävä M kertoo lapsiperheen arjesta ja suunnittelemme vaihtoa: Minä menisin heille keittämään puuroa, lukemaan iltasatuja ja pesemään pyllyjä viikoksi ja hän tulisi tähän minun sohvalleni katomaan telkkaria ja juomaan teetä kaikessa rauhassa. M:n ja hänen vaimonsa pienet pojat ovat maailman ihanimpia ja iloisimpia tötteröitä. Viimeksi kun kävin kylässä, ylenin iltasatuvastaavaksi ja sain kunnian lukea kokonaisen sarjakuvalehden pienelle ihmiselle, joka nuhisteli märkää nenäänsä olkapäätä vasten ja kyseli vuolaasti tarkentavia kysymyksiä leluautojen sielunelämästä. Sovittiin, että tulen taas pian kylään, mutta se taisi olla heinäkuuta.

Kylätätinä näkee parhaat ja ihanimmat hetket. Lapset ovat innoissaan vieraasta ja suloisia kuin korillinen koiranpentuja. Välillä facebookin chatissa on sitten univelkainen väsynyt iskä, joka kertoo kuinka lapsi huutaa uhmaraivareissaan niin kauan että oksentaa, tai kiljuu ja kiemurtelee lattialla hikisenä hammasharjapelkoaan. Mietin, miten kukaan voi selvitä lastenkasvatuksesta järjissään. Mitali kaikille, sanon minä.

Taidan olla nyt ihan tyytyväinen kylätätinä tällä erää. Tässä on nimittäin puolensa. Tai näin ainakin ajattelin, kunnes telkkarista tuli uusi Oivariini-mainos.

https://www.youtube.com/watch?v=MzM7bFiqTZY

Minäkin haluan työmatkalle kuvia pienistä taikinasormista ja sämpylöistä! Ihanaa! Ja kivan kortinkin olivat piirtäneet lapset ennen tajuttomuuden tilaan siirtymistään. Haluan ehdottomasti tulla hiljaiseen ja siistiin sämpyläntuoksuiseen kotiin komean miehen luokse bisnesmatkaltani. Ilmoittautukaa siis kaikki sämpylänleipomistaitoiset koti-isän professioon vetoa tuntevat komeat miehet!

(Valio, voin ottaa vastineeksi tästä mainostuksesta sämpylänleipomistarpeita, luulen että joudun leipomaan sämpyläni jatkossakin itse.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti