sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Vauvaperheen päivärytmi

Yksi kolmekymppisten ihmisten keskeisistä kehitystehtävistä on tottuminen lapsiperheen arkeen ja päivärytmiin - myös niiden, joilla ei ole omaa perhettä. Jos kännykkään jää yöksi äänet päälle, aikainen viikonloppuherätys ei ehkä ole sääntö, mutta ei kyllä poikkeuskaan.

Hei äitykät, vaikka vauvanne onkin maailman söpöin, se ei kiinnosta minua kello 7.30 sunnuntaiaamuna. Mielenkiintoisimmat asiat teidän elämässänne tapahtuvat varmaankin juuri silloin kun minä nukun tai olen töissä tai tekemässä muuten jotain täysin toisarvoista. En valitettavasti ole vapaa rupattelemaan niitä näitä puhelimessa kesken työpäivän vain siksi, että vauveli on päiväunilla. Ja toisaalta mielenkiintoisimmat asiat minun elämässäni tapahtuvat välillä vaikkapa sunnuntaiaamuna neljältä. Muistatteko, kun viimeksi laitoin teille viestin yöllä baarista? Aivan. Ette muista, en laita.

En tiedä, onko isompi ongelma muuttunut puhelinetiketti vai tuoreen äidin katoaminen jonnekin huuruiseen söpösöpömaahan. Ennen ei-kiireellisissä asioissa kai otettiin huomioon vuorokaudenaika, nykyään ei ole niin väliä. Oletus on kai, että kaikilla on puhelin äänettömällä. Eipä se aina ole, ja syitä siihen voi olla monia muitakin kuin unohdus. Harkintavastuu jää lähettäjälle: Onko todella tarpeen lähettää whatsappissa tämä maailman suloisin kuva maailman suloisimmasta vauvelistani ja meidän perheonnestamme tälle ihmiselle juuri tähän kellonaikaan (tai ylipäänsä mihinkään kellonaikaan)? Tai kuinka todennäköistä on, että lapseton ihminen haluaa lähteä meidän kanssamme HopLopiin heti aamutuimaan lauantaina, kannattaako siis soittaa kahdeksalta? Voisiko olla niin, että vaikka meillä herätään kuudelta, kaikki muut eivät herää siihen aikaan? Onko muiden aikatauluilla enää edes mitään väliä, kun meidän universumimme pyörii nyt tämän maailman ihanimman ihmistaimen ympärillä? Miksi perheettömiä ei muka voisi lähestyä mihin aikaan tahansa, heillähän sitä vapaa-aikaa on?

Vapaa-aikaa todella on, välillä liikaakin. Kuten niin monet sinkut, minäkin vihaan sunnuntaita. Sunnuntai on perhepäivä. Olo on joskus yksinäinen, ja koitan nukkua pitkään ja keksiä kaikenlaista puuhaa, ettei mieli olisi apea. Kiitos, että muistatte kuvilla onnellisista perheistänne, mutta voisinko saada niitä jatkossa vasta iltapäivän puolella?

1 kommentti:

  1. Minä olen ollut pitkään sinkku ja nykyään perheellinen. Olen aina ottanut vastuun siitä haluanko tulla häirityksi, jaksanko ottaa puhelun vastaan tai vastata viestiin. En voi odottaa, että ihmiset tietäisivät milloin minua ei saa häiritä, joten laitan yöksi puhelimen aina äänettömälle. En vastaa puheluun, jos en jaksa jutella. Soitan takaisin tasan silloin kun jaksan. Joskus takaisinsoittamiseen voi mennä useampi päivä. Odotan myös, että ystävät laittavat viestin, mikäli on tärkeää saada jutella kanssani pian. Näin minun ei tarvitse ärsyyntyä ihmisten soittelusta "väärään" aikaan tai olla tympeä puhelimessa, kun en jaksa jutella.

    VastaaPoista