Erehdyn välillä pitämään itseäni Superdeittailijana, joka sukkuloi sulavasti kahvilasta toiseen tapaamassa mitä ihmeellisimpiä ihmisiä. Superdeittailija osaa sanoa jämäkästi mutta toista loukkaamatta, jos ei kiinnosta. Hän ei joudu ikäviin tilanteisiin, koska tietää aina heti mitä haluaa, eikä anna koskaan vääriä signaaleja. Superdeittimimmi ymmärtää toisen aikeet pienistä eleistä ja tulkitsee niitä aina oikein. Superdeittailija on hyvä hyville ja pahoille, ei koskaan loukkaa itseään eikä muita, vaan poistuu tarpeen vaatiessa paikalta savuverhon saattelemana yhtä nopeasti kuin ilmestyikin, juuri hetkeä ennen kuin kenenkään tunteet saattaisivat herätä.
Jouduin äsken särkemään ihastuneen miehen sydämen, ja se tuntui minusta kauhealta. Kävimme treffeillä kahdesti, enkä ollut ymmärtänyt, että mies ehti jo ihastua kovasti. "Miksi kuulen aina tämän saman, että naisella on enemmänkin kaverifiilikset", suloinen nörttipoika kysyi minulta alahuuli väpättäen. En minä tiedä. Anna anteeksi. En halunnut aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Ei sinussa mitään vikaa ollut.
Nyt vain kävi niin, että minä ihastuin toiseen mieheen.
Kirjoituksia elämäntilannelapsettomuudesta, yksinelämisestä ja yhteiskunnasta
maanantai 16. marraskuuta 2015
perjantai 6. marraskuuta 2015
Sekundaarinen lapsettomuus
On hyvin tärkeää, että puhutaan erilaisista lapsettomuuksista, esimerkiksi sekundaarisesta. Sekundaarinen lapsettomuus (hieman epäonnistunut termi mielestäni) tarkoittaa sitä, että perheessä on jo yksi tai useampi lapsi, ja lisää olisi toiveissa, mutta toiveet eivät toteudu.
HS: Sekundaarinen lapsettomuus
Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Lindfors kertoo jutussa, että keskustelupalstalla puhutaan siitä, kuka on oikea lapseton. On helppo ymmärtää, että ensimmäistään toivova saattaa vähätellä sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivän surua. Surussa ei kuitenkaan auta se, että siitä joutuu tuntemaan syyllisyyttä. Vertaistuki on korvaamatonta, ja jos surustaan ei saa puhua, jää yksin.
Minusta tuntui ennen, etten saa surra lapsettomuutta, koska se ei ole biologista, vaan kumppanin puutteesta johtuvaa. Nyt minusta ei enää tunnu siltä. On helppo antaa tilaa toistenkin iloille ja suruille, kun ei tarvitse piilotella omiaan.
Tahaton lapsettomuus on henkilökohtainen kokemus, eikä kenelläkään ole oikeutta kritisoida toisen tunteita siihen liittyen.
HS: Sekundaarinen lapsettomuus
Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Lindfors kertoo jutussa, että keskustelupalstalla puhutaan siitä, kuka on oikea lapseton. On helppo ymmärtää, että ensimmäistään toivova saattaa vähätellä sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsivän surua. Surussa ei kuitenkaan auta se, että siitä joutuu tuntemaan syyllisyyttä. Vertaistuki on korvaamatonta, ja jos surustaan ei saa puhua, jää yksin.
Minusta tuntui ennen, etten saa surra lapsettomuutta, koska se ei ole biologista, vaan kumppanin puutteesta johtuvaa. Nyt minusta ei enää tunnu siltä. On helppo antaa tilaa toistenkin iloille ja suruille, kun ei tarvitse piilotella omiaan.
Tahaton lapsettomuus on henkilökohtainen kokemus, eikä kenelläkään ole oikeutta kritisoida toisen tunteita siihen liittyen.
maanantai 2. marraskuuta 2015
Testaa koska olisi kannattanut tehdä lapsia
Hei tahattomasti lapseton lukija, haluatko hyperventiloida hieman? Haepa paperipussi ja tee tämä testi:
HS: Olet myöhässä
"Jotta pariskunta voisi saada yhden lapsen vähintään 90 prosentin todennäköisyydellä, tutkijoiden mukaan yrittäminen tulisi aloittaa, kun nainen on enintään 35 vuotta. Tämä koskee tapauksia, joissa pari hyväksyy koeputkihedelmöityksen."
Jos pariskunnalle riittää pienempi todennäköisyys, voi aloittaa myöhemmin, varsinkin jos pariskunta on valmis harkitsemaan koeputkihedelmöitystä. Pariskunnan pitää kuitenkin muistaa, että naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä ja siksi laskennallisesti pariskunta aloittaakin oletettavasti toisen lapsen yrittämisen kun ensimmäinen on 15 kuukauden ikäinen.
Pariskuntaraukat, kauheat paineet.
Eiväthän ne biologiset faktat tietysti minun ketutuksestani muutu mihinkään. Vaan on meitä silti sellaisiakin tahattomasti lapsettomia, jotka eivät ole osa pariskuntaa ollenkaan. Mietinkin täällä sohvalla nyt toiveikkaana, että ehkäpä me olemme sillä tavalla biologisesti erityisiä, että meidän tulisi aloittaa yrittäminen vasta vähän myöhemmin.
HS: Olet myöhässä
"Jotta pariskunta voisi saada yhden lapsen vähintään 90 prosentin todennäköisyydellä, tutkijoiden mukaan yrittäminen tulisi aloittaa, kun nainen on enintään 35 vuotta. Tämä koskee tapauksia, joissa pari hyväksyy koeputkihedelmöityksen."
Jos pariskunnalle riittää pienempi todennäköisyys, voi aloittaa myöhemmin, varsinkin jos pariskunta on valmis harkitsemaan koeputkihedelmöitystä. Pariskunnan pitää kuitenkin muistaa, että naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä ja siksi laskennallisesti pariskunta aloittaakin oletettavasti toisen lapsen yrittämisen kun ensimmäinen on 15 kuukauden ikäinen.
Pariskuntaraukat, kauheat paineet.
Eiväthän ne biologiset faktat tietysti minun ketutuksestani muutu mihinkään. Vaan on meitä silti sellaisiakin tahattomasti lapsettomia, jotka eivät ole osa pariskuntaa ollenkaan. Mietinkin täällä sohvalla nyt toiveikkaana, että ehkäpä me olemme sillä tavalla biologisesti erityisiä, että meidän tulisi aloittaa yrittäminen vasta vähän myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)