Kiirettä pitää. Kaikilla. Aina. Ihan hirveästi on kaikkea koko ajan, huh huh, kylläpä onkin.
- Moi, lähdetkö mun ja koiran kanssa juoksemaan?
- Sori, en ehdi, on treenit.
- Mutta nythän on tiistai. Eikös sulla ole treenit yleensä maanantaina ja keskiviikkona ja perjantaina, ja sitten lauantaina salipäivä?
- Joo, mutta mä ilmottauduin nyt juoksukouluun. Me treenataan tiistaisin ja torstaisin.
- No ehtisitkö tulla vaikka lauantaina salin jälkeen kahville?
- Pinjalla on sit Muskari ja Niko pitää viedä kaverisynttäreille Hoploppiin.
- Sunnuntai?
- Sori, mutta meillä lukee sillon kalenterissa "vapaapäivä", ollaan miehen kanssa kahdestaan. Ei olla ehditty nähdä kuukauteen. Pitäiskö vaikka katsoa elokuussa joku viikonloppu, jos ei olla mökillä? Onko sulla kalenteria siinä?
Olenko se vain minä, vai oliko ihmisillä vielä kymmenen vuotta sitten enemmän aikaa olla yhdessä? Onko jokin muuttunut, vai liittyykö yhteisöllisyyskuplani siihen elämänvaiheeseen, kun kenelläkään meistä ei ollut rahaa maksaa harrastuksista, ja asioita tehtiin siksi yhdessä kavereiden kanssa?
Oli miten oli, suoraan sanottuna jotain oli mennyt mielestäni pieleen viimeistäänkin siinä vaiheessa, kun "kotoilusta" alettiin puhua harrastuksena. Telkkarin tuijottaminen verkkarit jalassa ja nuudelikulho sylissä on luuserien hommaa, ellei vähintäänkin sytytä kynttilöitä, näpsäise muutamaa instagram-otosta niistä villasukista, jotka syntyivät edellisen koti-illan tuloksena (itse kehrätystä luomulampaan villasta tietenkin) ja ilmoita kaikille #kotoilevansa. Lepo, rentoutuminen ja rauhoittuminen ovat out, tavoitteellinen ja aikataulutettu kotoilu on pieninä määrinä in, kunhan sen suorittaa sillä vakavuuden asteella, että sen voi tarvittaessa merkitä cv:een otsikon "harrastukset" alle.
Ja sitten me olemme niin yksin.
MTV.doc: Yksinäisyyden yllättämät (Katsottavissa heinäkuun 2015 alkupäiviin saakka.)
Sosiaalisessa mediassa kiertää kasapäin haasteita rantakuntoon pääsemiseksi. On kuukauden lankkuhaastetta ja sitten on booty-haaste, ja mitä näitä onkaan. Minäpä heitänkin tällaisen haasteen: Kuka uskaltaa olla kuukauden harrastamatta yhtään mitään? Uskaltaisitko pysähtyä miettimään, mitä sinulle oikeasti kuuluu, ja mitä kuuluukaan sille kaverille, jota et ole ehtinyt nähdä aikoihin? Uskallatko katsoa, mitä tapahtuu, jos et aikataulutakaan vapaa-aikaasi?
Kirjoituksia elämäntilannelapsettomuudesta, yksinelämisestä ja yhteiskunnasta
tiistai 26. toukokuuta 2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
Elämäntilannelapsettomuus-juttuni Väestöliiton sivulla
Kirjoittelin Väestöliitolle siitä, kuinka minusta tuli elämäntilannelapseton, ja miltä se on tuntunut. Käykäähän lukemassa!
Elämäntilannelapsettomuudesta Sinkut-sivuilla by meitsi.
Kertokaahan ajatuksianne ja ehdotuksianne siitä mistä haluaisitte lukea seuraavaksi! Omille jutuilleen tulee vähän sokeaksi, uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita!
Elämäntilannelapsettomuudesta Sinkut-sivuilla by meitsi.
Kertokaahan ajatuksianne ja ehdotuksianne siitä mistä haluaisitte lukea seuraavaksi! Omille jutuilleen tulee vähän sokeaksi, uudet näkökulmat ovat aina tervetulleita!
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Lapsettomien lauantai
Tänään on blogin synttäripäivä. Tänä vuonna en itke äitienpäivänä. Sen sijaan nostin eilen ystävien kanssa maljan lapsettomien lauantain kunniaksi, ja se tuntui hyvältä. Kyllä meitäkin saa joskus vähän juhlia. Emme me lapsettomat ole sen huonompia kansalaisia kuin muutkaan. Paitsi tietysti joidenkin mielestä:
Lisävero lapsettomille naisille
Lisävero lapsettomille naisille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)