Mitähän sitä tekisi loppuelämällään, jos ei rupeaisikaan kenenkään puolisoksi eikä äidiksi?
Kirjoituksia elämäntilannelapsettomuudesta, yksinelämisestä ja yhteiskunnasta
keskiviikko 30. syyskuuta 2015
Tarvitaan uusi suunnitelma
On tuntunut pitkään siltä, ettei minulla ole enää mitään sanottavaa parisuhteettomuudesta tai elämäntilannelapsettomuudesta. Ei suinkaan siksi, että kaikki olisi jo sanottu, vaan siksi, etten ole jaksanut välittää. Olen elänyt yksin kohta neljä vuotta, mutta keskittynyt viime aikoina päätoimisesti johonkin aivan muuhun kuin puuttuvan parisuhteen tai lasten miettimiseen. Talven jälkeen olen saanut itseni pakotettua muutamille epäonnisille treffeille, mutta rehellisesti sanottuna en jaksa yrittää enää yhtään. Teen muita asioita. Tiedän, ettei yksineläjän identiteetin omaksuminen auta pariutumista, mutta minä en jaksa enää etsiä enkä toivoa tämän projektin suhteen yhtään mitään. Olen viime aikoina kaivannut jotakuta vierelleni enää hyvin harvoin, lähinnä silloin kun en saa purkkia auki tai kauppakassit painavat liikaa. Näin on ihan hyvä. Ei täydellistä, mutta sellaista keskimääräisen mukavahkoa. Sopivan miehen löytäminen tuntuu niin epätodennäköiseltä, ettei asian ajatteluun kannata tuhlata enää enempää aikaa.
keskiviikko 16. syyskuuta 2015
Uusi juttuni Väestöliiton blogissa
Hei kaikki,
Olen ollut laiska sinkku. Hiljaisuuteni ei johdu siitä, että olisin pariutunut. Tässä anteeksipyyntönä linkki uuteen tekstiini Väestöliiton sivuilla:
Sinkkuhäpeää Väestöliitossa
Olen ollut laiska sinkku. Hiljaisuuteni ei johdu siitä, että olisin pariutunut. Tässä anteeksipyyntönä linkki uuteen tekstiini Väestöliiton sivuilla:
Sinkkuhäpeää Väestöliitossa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)