Hupsista, blogitauko venähti aiottua pidemmäksi! Se johtuu siitä, että tämä on teemablogi, ja vaikka olenkin sekä sinkku että lapseton, elämäni ei sentään onneksi pyöri pääasiallisesti noiden kahden asian ympärillä. Olen välillä lueskellut Famnen redo -blogia ja Sooloelämää -blogia, mutta muuten olen miettinyt ihan muita asioita.
Jonkin verran kirjoittamattomuuteeni on vaikuttanut myös se, että väsyin lukemaan hyökkäävän sävyisiä kiivaita blogikommentteja. Vaikka en aina kirjoitakaan kivoista asioista tai kivasti, tykkään kuitenkin pitää elämässäni sellaisen jotensakin positiivisen perusvireen, ja siihen aggressiivinen vihamömmö sopii huonosti. Meistä jokainen lukijana tietysti projisoi omia ahdistuksen aiheitaan lukemiinsa teksteihin. Kiukkuisessa palautteessa näkyy hyvin se, millaisia stereotypioita akateemiseen sinkkunaiseen liitetään: Hankala tyyppi. Nirso, luulee itsestään liikoja, yhteiskunnan elätti, kitisijä, harhainen prinsessa, jolle ei kukaan kelpaa. Koska en kerro itsestäni kovinkaan henkilökohtaisia asioita, vihaiselle lukijalle jää sanojen väliiin paljon tilaa heijastella omia ajatuksiaan sinkkunaisista. Välillä sitä jaksaa lukea enemmän, välillä vähemmän. En kuitenkaan aio ryhtyä jatkossakaan konsensushakuiseksi, koska en ole sellainen. Asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä. Akateemiset naiset haluavat tyypillisesti akateemisen miehen, ja sinkkuus köyhdyttää hemmetisti. Tsädäm! Kuka suuttuu ekana?
Ja sitten jotain ihan muuta: HS:n mielipidepalstalla on loppuvuonna keskusteltu ainakin seuraavan kolmen puheenvuoron verran siitä, miksi naiset eivät löydä itselleen sopivia miehiä.
Miksi koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen on vaikea löytää kumppania?
Aion hankkia lapsen yksin - se on yhteiskunnan etu
Minulle ei löytynyt älykästä miestä, eikä heitä riitä muillekaan haluaville
Jos haluaa pahoittaa mielensä ja nostaa verenpainettaan, voi tietysti lukea myös tekstien kommentteja. Minä yritin tutkimusmielessä, mutta totesin, että keksin lomapäivänäni parempaakin tekemistä. Mitä ajattelette noista kirjoituksista?
Olen muuten nyt loppusyksystä, vuosien jälkeen, alkanut taas pohtia, yrittäisinkö kuitenkin tehdä lapsen yksin. Olin jo vakaasti päättänyt, etten siihen ryhtyisi, mutta jospa sittenkin? En usko, että löydän lähivuosina sellaista parisuhdetta, jossa lapsenteko heti tuntuisi hyvältä ajatukselta. Aikaa ei nimittäin tosiaan ole tuhlattavaksi. Otan mielestäni pienemmän riskin sekä lapsen että oman hyvinvointini kannalta jos en ryntää tekemään lasta kauheassa kiireessä jonkun ihan kivan tyypin kanssa. Toisaalta ajatuksissa itää vauvajuttujen lisäksi myös muita huikeita ja hauskoja ajatuksia ensi vuodelle. Kun on täysin vapaa päättämään omista asioistaan, voi harkita aika radikaalejakin muutoksia. Tästä ehkä tulevaisuudessa lisää. Haaveilu on ihanaa!
Toivottavasti myös teidän kaikkien ensi vuodesta tulee huikea, muikea ja juuri teidän näköisenne! Hyvää uutta vuotta rakkaat ihmiset!