maanantai 25. helmikuuta 2019

Lukemista



Tällainen saalis tarttui mukaan kirjastosta tänään.

Arja Mäkisen väikkäristä Oikeesti aikuiset, ja siitä tehdystä kirjasta Vanhojapiikoja ja vapaita naisia olen kirjoitellut aikaisemminkin. Ne on pakko saada aina välillä uudestaan lukuun. Muut kirjat ovatkin sitten uusia tuttavuuksia.

Hanna Parviaisen toimittama Ei kenenkään äiti on kokoelma lapsettomuuskertomuksia. Kaisa Suominen on kirjoittanut kirjaan luvun, jonka nimi on Saako yksinäinen haluta lasta. Varmaan painovirhe muuten, ehkäpä siinä pitäisi lukea esimerkiksi "puolisoton" eikä "yksinäinen". Joka tapauksessa kiinnostaa niin paljon, että taidan lukea tämän heti ensimmäisenä.

Raisa Kyllikki Rannan kirja odotus on upean näköinen valokuvateos viidestä naisesta ja heidän lapsettomuuksistaan. Naisia on myös haastateltu kirjassa.

Sari Vuoriston Laskettu aika on lapsettomuusteemainen novellikokoelma.

Taitaa olla hilpeä ilta tulossa, kun lähden näitä nyt sitten nenäliinojen kanssa kahlaamaan ;)

Mitä mielenkiintoista te olette lukeneet lapsettomuudesta, yksin elämisestä tai jostain muusta tämän blogin teemoihin liittyvästä? Saa toki kertoa muitakin hyviä lukukokemuksia! Ja kaikkea muutakin!

Kirjoittelen ajatuksia lukemastani tämän postauksen kommentteihin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Sinkkuudesta ja yksinäisyydestä

Olen taistellut tämän päivityksen kanssa jonkin verran ja päätin nyt kytkeä toisaalta-toisaalta -aivoni hetkeksi kiinni ja pullauttaa tämän itsestäni ulos.

Kyse on tästä dokumentista: mtv.doc: Yksinäisyyden yllättämät

Toisaalta-toisaalta -aivoni sanovat, että tämä päivitys on ärsyttävä, koska sinkkuus ei tarkoita samaa kuin yksinäisyys. Se on ärsyttävä myös, koska dokumentti lähentelee tyylilajiltaan paikoitellen sosiaalipornoa. Ohjelman haikea pianomusiikki vie hetkittäin koko homman kevyesti tragikomiikan puolelle.

Ja sitten toisaalta: Uhriutua ei tarvitse, mutta sinkkuus ja/tai perheettömyys myös kyllä ihan oikeasti aiheuttavat yksinäisyyttä. Niin aiheuttavat monet muutkin elämäntilanteet, joista niistäkin on ohjelmassa esimerkkejä. Jotenkin olen ihan hirveän iloinen, että tämä upea ohjelmassa esiintyvä Katja uskalsi kuitenkin puhua juuri nimenomaan aikuisen yksineläjän yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteesta. Katja on rohkea ja puhuu hyvin.

11:30
Se varmaan siihen kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden välissä oli kuitenkin semmosta aikaa, kun he perustivat perheet, niin kauheen vähän olin tekemisissä sitten, tai tietysti totta kai jokaisella on ne ruuhkavuodet, niin ne on kiireisiä ja tavallaan tuntu, että kun ei itse oikein kuulu semmoseen pienten lasten porukkaan eikä käy sit niille tarkoitetuissa tapahtumissa, niin tuntu aika ulkopuoliselta niinku ystävienkin puolesta.

19:20
Kyl se varmaan semmonen, et vahva tunne siitä et ei kukaan välitä tai ettei kukaan varsinkaan haluakaan välittää, ja siinä kohtaa tietysti on ollut semmonen ajatus sitten, et mus on paljon vikaa tai et... ja jotenkin se on aika pelottavaa kans et on yksin ja semmonen läheisyyden kaipuu on ollut melko vahva sitten siinä kohtaa. Et tuntuu, et kaikki mitä tekee ni tekee huonosti tai mikään ei suju tai onnistu, ja yleensä se mieli on aika maassa sillon.
Haastattelija: Ovatko ystäväsi tajunneet sitä, kuinka yksinäinen koet olevasi?
En mä usko. Ja just vähän aikaa sit kysyinkin yheltä niin hän sanoi ettei hän oo osannut ajatella.

25:00
Joulu on hyvin perhekeskeinen, et sillon tuntuu aika vaikeelta tai kaipaa ehkä eniten vuodesta sitä perhettä, ja sillon moni on.. ystävät on perheineen ja viettävät aikaa sil tavalla sitten, että on aika… tietysti mul on vanhemmat ja se perhe mutta et se oma perhe olis kuitenkin sitten toiveissa.

31:38 
(Kysymykseen "Oletko syyttänyt itseäsi?") Ehkä mä oon miettinyt, et voisinks mä mahdollisesti tehdä toisin tai en mä tiedä voisinks mä olla toisenlainen, mut pohtinut vähän että miksi… et onks se oma persoona sit sen tyyppinen ettei oo sitten sitä perhettä, perheonnee sit saanu, että en tiedä. Mut en oo varsinaisesti syyttäny oo kyllä, et ennemminkin hyväksynyt, et tällain mennään mutta toivottavasti ei lopun elämää kuitenkaan.

37:25
Haastattelija: Minkälaisia yhteydenottoja sinä kaipaisit ystäviltäsi?
No varmaan lenkkiseuraa ehkä eniten.--- No yleensä varmaan et ”Mitä kuuluu?” Et semmoset soitot olis kivoja. Mut olis kiva vähän enemmän nähdäkin.

Jos joku on seurannut tätä blogia tuolta ajanlaskun alkuhämäristä saakka, hän saattaa muistaa että olen postannut tämän linkin joskus vuosia sitten aiemminkin. Ohjelma hävisi silloin kuitenkin aika pian postaukseni jälkeen palvelusta, ja onhan tämä aihe ajankohtainen edelleen. Ja pakko myöntää: kyyneleet silmissähän tätä taas tuli katsottua.