Olen kirjoittanut tätä blogia kohta vuoden. Olen ollut äärettömän ilahtunut jokaisesta lukijasta ja kommentista, ja iloinnut erityisesti silloin, kun joku on kertonut saaneensa apua jostain, mitä olen kirjoittanut. Aloin kirjoittaa juuri siksi, että olisin halunnut itse lukea samassa tilanteessa olevan mietteitä, mutta en löytänyt niitä mistään. Se on outoa, koska meitä on kuitenkin niin paljon.
Edelleen iloitsen jokaisesta lukijasta ja jokaisesta kommentista, mutta tulipa mieleen kysäistä, tiedättekö, että lapsettomien yhdistys Simpukalla on ollut jo iät ja ajat yksin elävien lapsettomien foorumi, jossa kukaan ei keskustele? Ainoa postaus sivuilla on omani, ja se on vuoden vanha linkki tähän blogiin. Tulijoita sitä kautta näyttää olevan jonkin verran, mutta kukaan ei ole kirjoitellut itse foorumiin mitään. http://www.simpukka.info/forums/foorumi/yksin-elavat/
Toivoisin, että löytäisimme toisemme. Ihanaa, että jossain meidät sentään mainitaan, mutta olisiko meistä enemmänkin sanottavaa? http://www.simpukka.info/elamantilannelapsettomat/
Kuka uskaltaa aloittaa puhumisen?
Kirjoituksia elämäntilannelapsettomuudesta, yksinelämisestä ja yhteiskunnasta
perjantai 24. huhtikuuta 2015
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Asiantuntijahommia
"Näin pienten lasten äitinä musta tuntuu aivan hirveältä, että lapset Katmandussa raatavat 16-tuntisia päiviä tiilitehtaalla."
-Julkkis
-Julkkis
"Olemme täällä itsekin monet isiä ja äitejä ja -- Emme missään tapauksessa halua myydä seksikkäitä vaatteita lapsille."
-Myyjä, jonka liikkeessä myydään pikkulasten pitsirintaliivejä.
-Myyjä, jonka liikkeessä myydään pikkulasten pitsirintaliivejä.
"Minulle on tärkeää auttaa syöpää sairastavia lapsia, koska olen itsekin isä."
-Julkkis
-Julkkis
"Korsetit päälle vaan ja duuniin tiilitehtaaseen, kaikki syöpäsairaat palleroiset, mitäpä minä siitä, kun ei ole omia!"
-Minä
-Minä
Löytyykö lapsen saamisen myötä jokin humanismin korkeampi taso, jolle lapsettomilla ei ole pääsyä? Ovatko lapsettoman ymmärrys ja välittäminen määrällisesti tai laadullisesti jotenkin erilaisia? Voiko lapsia ymmärtää ja voiko niistä välittää, jos ne eivät ole omia? Voivatko lasten oikeudet ja hyvinvointi kiinnostaa ja koskettaa samalla tavalla, jos on lapseton?
En minä tiedä. En ollut kovin kiinnostunut koirien hyvinvoinnista ennen kuin hankin oman. Lasten hyvinvoinnista olen ollut aina kiinnostunut, vaikka omia ei ehkä tulekaan. Ehkä olisin enemmän tai paremmin kiinnostunut, jos olisi omia, mistäpä sen tietää. (Ehkäpä paras mieleeni tuleva vertaus ei olisi koira, jos minulla olisi omia lapsia.)
Tiedän työpaikkoja, joissa toimitaan lapsiperheiden kanssa, ja puolijulkinen salaisuus on, ettei töihin palkata lapsettomia, koska he eivät voi oikeasti ymmärtää. Onko siis niin, että lapseton ihminen on todennäköisemmin huonompi lastentarhanopettaja kuin lapsellinen? Entäpä lastenpsykiatrinen sairaanhoitaja? Tai perheneuvolapsykolgi? Tai poliisi, poliitikko, sosiaalityöntekijä, liukumäkisuunnittelija tai uimaopettaja?
Mihin kaikkeen lapsen saaminen tässä yhteiskunnassa asiantuntijoittaa?
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Juhlapyhät
Hei ihmiset, tiesittekö, että tämän blogin lukijamäärä tuplaantuu, jopa moninkertaistuu juhlapäivien aikoihin? Joku muukin taisi viettää pääsiäisenä turhan paljon aikaa yksin. Haluan kertoa tämän siltä varalta, että jostakusta tuntuu juuri nyt, että on ihan yksin maailmassa, kun muut viettävät perheaikaa. Ei, meitä on muitakin, eikä edes ihan vähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)