-Julkkis
"Olemme täällä itsekin monet isiä ja äitejä ja -- Emme missään tapauksessa halua myydä seksikkäitä vaatteita lapsille."
-Myyjä, jonka liikkeessä myydään pikkulasten pitsirintaliivejä.
-Myyjä, jonka liikkeessä myydään pikkulasten pitsirintaliivejä.
"Minulle on tärkeää auttaa syöpää sairastavia lapsia, koska olen itsekin isä."
-Julkkis
-Julkkis
"Korsetit päälle vaan ja duuniin tiilitehtaaseen, kaikki syöpäsairaat palleroiset, mitäpä minä siitä, kun ei ole omia!"
-Minä
-Minä
Löytyykö lapsen saamisen myötä jokin humanismin korkeampi taso, jolle lapsettomilla ei ole pääsyä? Ovatko lapsettoman ymmärrys ja välittäminen määrällisesti tai laadullisesti jotenkin erilaisia? Voiko lapsia ymmärtää ja voiko niistä välittää, jos ne eivät ole omia? Voivatko lasten oikeudet ja hyvinvointi kiinnostaa ja koskettaa samalla tavalla, jos on lapseton?
En minä tiedä. En ollut kovin kiinnostunut koirien hyvinvoinnista ennen kuin hankin oman. Lasten hyvinvoinnista olen ollut aina kiinnostunut, vaikka omia ei ehkä tulekaan. Ehkä olisin enemmän tai paremmin kiinnostunut, jos olisi omia, mistäpä sen tietää. (Ehkäpä paras mieleeni tuleva vertaus ei olisi koira, jos minulla olisi omia lapsia.)
Tiedän työpaikkoja, joissa toimitaan lapsiperheiden kanssa, ja puolijulkinen salaisuus on, ettei töihin palkata lapsettomia, koska he eivät voi oikeasti ymmärtää. Onko siis niin, että lapseton ihminen on todennäköisemmin huonompi lastentarhanopettaja kuin lapsellinen? Entäpä lastenpsykiatrinen sairaanhoitaja? Tai perheneuvolapsykolgi? Tai poliisi, poliitikko, sosiaalityöntekijä, liukumäkisuunnittelija tai uimaopettaja?
Mihin kaikkeen lapsen saaminen tässä yhteiskunnassa asiantuntijoittaa?
Juu! Juurikin tää! Musta on ollut aina ihan käsittämätöntä, että vanhemmuus nostaisi ihmisen muka jollekkin ylemmälle levelille. Toki ymmärrän, että lapsia itse kasvattanut ymmärtää lasten päälle mua enemmän, mutta että ei se musta mitenkään huonompaa tee, tai mun lapsia ja niiden oikeuksia koskevista näkemyksistä yhtään vähempiarvoisia. Vaikka mä en itse todennäköisesti koskaan tule lapsia hankkimaan, niin ei se tarkoita, että mä lapsia vihaisin, tai etten ymmärtäisi lapsista yhtään mitään. Tosin, ei kyllä esimerkiksi mun lomatoiveenikaan ole yhtään sen mitättömämpiä kuin lapsellisten työkavereiden, asian toista puolta jos katsotaan. Ylipäätään, lapsellisuus ei tee ihmisestä yhtään parempaa tai huonompaa yhtään missään, samalla viivalla pitäisi mennä, on sitten ihmisestä itsestään kiinni, onko siellä älliä päässä vai ei.
VastaaPoistaJokainen meistä on ollut joskus lapsi. (Hieman riippuen maailmankatsomuksesta voisi todeta, että juuri kukaan meistä ei ole koskaan ollut koira.) Ehkäpä se olisi jonkinlainen yleishumaani lähtökohta lasten ymmärtämiselle?
PoistaValaisevia mielipiteitä! Kiitos tästä tekstistä! Kyllä muakin rasittaa nuo ihmisten kommentit, katseet ja ymmärtämättömyys sen suhteen, etteikö lapseton voisi ymmärtää lasten asioita. Tottakai on selvää, ettei lapseton voi ihan kaikkia asioita samalla tavoin elää ja tuntea kuin lapsellinen, mutta varsinkin tahattoman lapsettomuuden kohdalla tuntuu kohtuuttomalta, että saisi vielä kärsiä siinäkin, ettei pääsisi halumaansa työpaikkaan tästä syystä, jos on vaikka aina halunnut tehdä lasten/lapsiperheiden kanssa työtä. Muistan itse halunneeni jossain vaiheessa opiskella perheterapeutiksi, kuinkahan siinä olisi käynyt, olisinko saanut töitä jos jäänkin nyt lapsettomaksi. Työsuuntakin on nyt toinen, vanhuksia hoitamaan mekin "kelpaamme" hyvin... Ja juuri siitäkin syystä, että mullahan on aikaa jäädä ylitöihin... ;)
VastaaPoistaNiin tarvitseeko alkoholisteja hoitavan olla entinen alkoholisti? Entä esimerkiksi saattohoito? Eihän kuolemastakaan voi olla varsinaisesti omakohtaista kokemusta... Joten todella toivon että minäkin lapsettomana voisin saada työpaikan lasten/nuorten parissa olemalla vain ihan itseni...
VastaaPoistaItse ajattelen asiasta niin, että kaikki me olemme kokemusasiantuntijoita, mitä tulee lapsuuteen ja nuoruuteen. Ja sitä kautta erittäinkin päteviä työsketelemään lasten ja nuorten parissa, jos heidän hyvinvointi muutenkin tuntuu itselle tärkeältä asialta.
PoistaIsla
Itse asiassa päihdetyössä kyllä arvostetaan "kokemusasiantuntijuutta" eli omakohtaista kokemusta päihdeongelmasta toipumisesta. Tämä usein mainitaan työpaikkailmoituksissakin. Toisaalta päihdehoitoa onkin kritisoitu salamyhkäiseksi salaseuraksi, joka ei seuraa alansa tieteellistä kehitystä.
PoistaKiitos kommenteista! Arvelinkin, että jotakuta muutakin ovat nämä asiat mietityttäneet. Olen myös itse miettinyt tuota lomajuttua, että kuinkahan paljon lapsettomat joustavat loma-ajoissa ja ylitöissäkin noin ylipäänsä. Omalle kohdalle ei ole onneksi sattunut sellaisia vaatimuksia. Jos joskus sattuu, en tule suhtautumaan asiaan hyvällä. Ja vielä kannustuksen sana: Useimmissa työpaikoissa, joissa tehdään lasten ja perheiden kanssa työtä, ei ymmärtääkseni ainakaan avoimesti syrjitä lapsettomia. En siis jättäisi lapsettomuuden vuoksi pyrkimättä haluamalleni alalle. Enkä jättänytkään. Silti en mielelläni työpaikalla puhu kotiasioista, ettei asia tulisi mitenkään erityisesti ilmi. Vaikka kyllähän sen kaikki tajuavat.
VastaaPoistaMinä joustan vapaasta tahdostani loma-ajoissa, mutta teen sen lasten takia. Jotta esim. kotona olisi vanhempi hiihtoloma-aikaan tai että lapsen jouluun kuuluisi myös kotona oleva äiti. Ikinä minua ei ole missään työpaikassa velvoitettu joustamaan.
PoistaIsla
Minä tiedän aina koulujen loma-ajat, koska googlaan ne netistä. En todellakaan halua joutua Tukholman tai Tallinnan lautalle enkä kylpylään koulujen lomaviikkojen aikaan. Silloin on parasta olla töissä. Koulujen pitkä kesäloma tosin on ongelma ;-)
PoistaItse olen töissä lapsiperheiden parissa, enkä ikinä ole kuullut että lapsettomia jotenkin syrjittäisi. Eihän ne asiakkaat tiedä onko minulla lapsia vai ei. Itsestäni kyllä välillä tuntuu hölmöltä antaa neuvoja perheille, kun ei minulla ole mitään kokemusta lapsiperheen elämästä ja arjesta.
VastaaPoistaHyvä näin! Voikohan sitä ihan kaiken asiantuntija ollakaan, vaikka olisikin omia lapsia?
PoistaKyllä minulta on lapsiperheiden kanssa työskennellessäni kysytty sekä työkavereiden että asiakkaiden taholta, että onko lapsia. Ja molemmissa ryhmissä on kyseenalaistettu kykyni tehdä kyseistä työtä. Jännä ettei koskaan ajatella, että perheellisillä puolestaan saattaa olla vinoutunut käsitys kasvattamisesta, koska kaikkia asiakkaita saattaa peilata niihin omiin lapsiin. Lapseton saattaa jopa nädä erilaiset perheet ja lapset ns. ennakkoluuloista vapaammin. Ehkä tätä aletaan arvostaa joskus 45 vuoden päästä.
PoistaMä jouduin yhdessä työpaikassa suojaamaan itseäni tältä niin kovasti, että kun kävi ilmi, että eräs samoissa tiloissa työskentelevä henkilö oli serkun sulhasen veli, jouduin pyytämään serkulta, ettei hän missään olosuhteissa juttelisi mun perheettömyysjuttuja miehensä veljelle, ellei olisi ihan pakko. Mun ammattitaitoa kyseenalaistettiin tosi kovasti, koska ei ollut omia lapsia. Yritin salata sitä kaikissa yhteyksissä aina niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Aivan sekopäiseltähän tuo kuulostaa, mutta näin se silloin meni. Nyt on paremmin.
PoistaTällaiset tapaukset ovat ihan järkyttäviä! Mutta uskon siis joka sanan, mitä kirjoitit. Olen itsekin siis vähän asiaa kokenut ja niissä maailmoissa pyörineenä uskon tilanteen olevan joissain työyhteisöissä ihan mahdoton. Kyllä tuollakin työpaikassa mulla oli tosi hankala rooli, koska kun en kertonut yksityiselämästäni juuri mitään, mua pidettiin epäystävällisenä. Kun kerroin mm. matkusteluistani, niin niihin suhtauduttiin viileästi. Kun kerroin monista harrastuksistani, minua pidettiin "ei vielä aikuisena ja vastuullisena". Kun kerroin lapsettomuudestani, niin minua pidettiin epäkypsänä ja ammattitaidottomana. Eli mikään ei ollut hyvä.
PoistaKätilön ammatti tuntuu olevan yksi niistä, joissa lapsien saanti jotenkin tekee sinusta asteen verran paremman ammattilaisen, ainakin joidenkin silmissä. Ajoittain on kiusallista vastata pariskuntien kyselyihin: "onko sinulla lapsia?" Pitäisikö siihen alkaa vuodattaa elämänstoorinsa, että miksi niitä lapsia ei ole, vaikka ehkä pikkuhiljaa jo toisin toivoisikin? Olen ratkaissut vastaamalla: "ei vielä".
VastaaPoistaKiitos kommentista! Onko suhtautuminen sinuun muuttunut vastauksen jälkeen? Oletko kokeillut muita vastauksia? Millähän ihmeellä voisi vastata niin, ettei tarvitse kertoa, mutta ei myöskään olisi epäkohtelias?
PoistaEn ole onneksi huomannut sen kummemmin muutosta minuun suhtautumiseen. Mutta välillä toki miettii, että miettivätkö sitten päässänsä, että mitä tuokaan tästä hommasta mitään tietää, kun ei ole itse kokenut. Mutta täällä olikin aiemmin jo hyvät vertaukset siitä, että tarviiko esim. alkoholisteja hoitavien olla itse entisiä alkoholisteja ollakseen hyviä työssään jne.
PoistaOlen jo niin kauan vastannut tuolla samalla tyylillä, että se tulee automaattina suustani. En ole jaksanut miettiä muita vaihtoehtoja. Enkä todellakaan tiedä miten tuollaiseen suoraan kysymykseen voisi vastata ilman, että varsinaisesti vastaa. Pohjimmiltaan monelle se kait on vain tapa yrittää saada jotain small talkia aikaan. Mietin vain kuinka kivuliaalta se saattaisi tuntua, jos olisi itse vuodet lapsettomuushoidoissa juossut ja epätoivoisesti lasta yrittänyt.
Minusta tuntuu, että omien (kahden) lapsen saaminen on sokeuttanut lasten asioiden asiantuntijuudelle. Sitä vaan vertaa siihen omaan vanhemmuuteen eikä enää näe maailman monimuotoisuutta. Terv. Lapsellinen lapseton eli entinen lapseton
VastaaPoistaKaikkihan me olemme sokeita ja puolueellisia. Vanhemmaksi tuleminen on yksi suurimpia asioita elämässä, se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten maailmaa katsoo. Meistä jokaisella on joskus tarve perustella sanomisiamme asiantuntijapositiolla, se on inhimillistä.
Poista