sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Juhlapyhät
Hei ihmiset, tiesittekö, että tämän blogin lukijamäärä tuplaantuu, jopa moninkertaistuu juhlapäivien aikoihin? Joku muukin taisi viettää pääsiäisenä turhan paljon aikaa yksin. Haluan kertoa tämän siltä varalta, että jostakusta tuntuu juuri nyt, että on ihan yksin maailmassa, kun muut viettävät perheaikaa. Ei, meitä on muitakin, eikä edes ihan vähän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Pyhät on ankeita, kun kaikki tosissaan ovat perheittensä, tai vähintäänkin seurustelukumppaniensa, kanssa. Itse sitten kykin kotona, kun kaikki paikat on kiinni, töitä ei ole, eikä sitä oikein osaa alkaa etsimäänkään mitään häppeninkiä yksinäiselle. Eli lohdullista kuulla, että jos meitä on paljonkin! Tokihan olen siinä uskossa ollut, etten ainoa ole, mutta että niin paljon, että se edes johonkin tilastoon notkahduksen saa aikaan. Pyhissä ikävää on juurikin se, että koko maailma tuntuu sammuvan, kun edes iltapäivälehdet tai blogit eivät juuri päivity.
VastaaPoistaKyllähän meitä on :)
VastaaPoistaMitä IHMETTÄ sinkun pitäisi tehdä pääsiäisenä, jos kyläkutsuja ei tule? Millä ihmeen reippaudella sitä pitäisi kaivaa jostain sellaista tekemistä, ettei tarvitsisi olla yksin? Eipä tule mieleen muita vaihtoehtoja, kuin seuranhaku baarista, mikä ei kyllä henkilökohtaisesti voisi vähempää inspiroida. Minä olen tänä pääsiäisenä syönyt hyvin, ulkoillut paljon, lukenut, kirjoittanut, katsonut leffoja ja rapsuttanut koiraa. Kyllähän se tässä meni, mutta neljäs päivä on rehellisesti sanottuna tuonut jo mukanaan lievät klaustrofobian oireet. Onneksi huomenna pääsee töihin!
Ei parittomuuteen auta mutta yksinäisyyttä voi liennyttää änkeemällä esmes eurosinkkujen tai deittisirkuksen tapahtumiin.
PoistaLoivasti sitä alkaa nämä pitemmät pyhät menemään maitohapoille itsensä kanssa aikaa viettäessä.
Mä olen ehkä kumma tyyppi, mutta mulla ei käy koskaan aika pitkäksi eikä varsinkaan tule ikävä töihin, vaikka töistä tykkäänkin. Työlistalla on aina tekemistä: siivousta, ikkunan pesua, fillarin korjausta, viherkasvien hoitoa, kellarin siivousta jne. Jos ei jaksa tuollaista tehdä, niin aina on kirjoja lukematta, lehtiä lukematta, leffoja katsomatta, Areenassa kaikenlaisia ohjelmia katsomatta, käsityövermeitä esiin otettavissa, ulkoilumahdollisuuksia, musiikinkuuntelua, opiskelemani kielen treenausta, internetinternetinternet jne. Yritän myös puheluin, some-viestein, sähköpostein ja kortein pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Konsertteja, museoita ja taidenäyttelyitä on aina tarjolla kuten myös ravintoloita ja kahviloita. Välillä täytyy tehdä sukulaisvisiittejä ja yksin on aivan ihana matkustaa. Mun mielestä lomia, juhlapyhiä ja viikonloppuja on ihan liian vähän.
VastaaPoistaTulin vielä lisäämään, että tekemistä on itse asiassa niin paljon, että usein vedän moniajolla menemään. Laitan siis joko kivaa musiikkia tai sitten jonkun keskusteluohjelman pyörimään, kun siivoan, kokkaan tai teen käsitöitä. Se on kivaa. Mukavinta ehkä on neulominen jonkun hyvän ajankohtaisohjelman pyöriessä. Ujostelin kuitenkin tämän kertomista, sillä ajatus sukkaa kutovan ja samalla A-studiota kuuntelevan (iki)sinkun onnenhetkestä antaa niin helposti totaalisen homehtuneen vaikutelman. Täytyy varmaan puolustella, että A-studio nuorine juontajineen on ihan oikeasti ajan hermolla, neulon trendiväreistä trendisukkia ja moniajon kolmanneksi hommaksi voi ottaa vaikka viinin/trenditeen lipittämisen kynttilöiden kera.
VastaaPoistaKauheaa omaa elämäntapaa puolustelevaa tilitystä :-) Mutta oikeasti olen jonkun verran hurahtanut neulomiseen ja se on jotenkin vihoviimeisen stereotyyppinen ikisinkkumummo-harrastus. Pieniä lapsiaan neulonnan ohella valvoville käteville käsityöäideille se on tietenkin oikein ihanasti sopiva harrastus. Mä niin nautin siitä, että kukaan ei melua kun kuuntelen ajankohtaisohjelmaa ja siitä että voin ottaa viiniä koska vaan, mutta ne on tietenkin sivuseikkoja kun elämäntyylejä arvotetaan. Sinkkuuden pitäisi olla niiiiiin kurjaa ja on helpompi kuvitella näky, jossa kumppanin löytämiseen toivonsa menettänyt sinkku istuu nojatuolissa kutomassa sukkia ikääntyville vanhemmilleen kyynelten kimmeltäessä silmänurkissa ja hiusten harmaantuessa ohimoilta.
Poista:D :D Minä sekosin virkkaamiseen tuossa muutama vuosi sitten. Se projekti päättyi kuten kaikki mun käsityöprojektit: Nyt on muovikassillinen ihmeellisiä neliöitä tuolla pölyttymässä.
PoistaIhan mieletöntä, että jaksat lukea mun juttuja! Kommentit ilahduttavat aina!
Mulla on edelleen projektina lukea kaikki nää sun vanhemmat kirjoitukset :-D Mutta tää etenee kun etenee, pikku hiljaa. Mä luulen, että jotkut muutkin lukevat näitä vanhempia juttuja, vaikka eivät kommentteja jätäkään. Se on näiden blogien hieno juttu, että vanhat tekstit on arkistoista luettavissa.
PoistaNäitä on myös hauska lukea itse nyt, huomaan, että monessa asiassa ajattelen jo eri tavalla kuin pari vuotta sitten.
Poista