tiistai 28. huhtikuuta 2020

Loistolinkkejä!

Marja Tervonen on tehnyt loppuvuodesta 2019 hoitotieteen gradun itsellisistä äideistä. Gradun nimi on Itsellisten naisten kokemuksia vanhemmuudesta ja tuesta.

Pihla Honkaniemen ja Sonja Nymanin kasvatustieteteen gradu Kertomuksia itsellisestä äitiydestä  (2019)  löytyy täältä.

Niina Arola ja Outi Tapio ovat tehneet 2014 sosionomian lopputyönsä isättömyydestä itsellisten äitien perheissä. Työn nimi on "Lapseni on ennen muuta minun lapseni, rakas ja tärkeä eikä isätön": Näkökulmia isättömyteen itsellisten äitien perheissä.

Löysin myös kasan Anu Kinnusen mielenkiintoisia artikkeleita perheyhteiskunta-sivulta:

  • Sinkkuhäissä juhlitaan itseä (2020) käsittelee itselleni tärkeää aihetta: kuka sinkkua juhlii, kun juhlakulttuuri keskittyy niin vahvasti perheytymisen ympärille?

Tällainenkin sattui silmään: Single Mothers by Choice. En osaa vielä sanoa sivuston laadusta tai kaupallisista kytköksistä mitään, mutta se on joka tapauksessa tarkoitettu itsellisille äideille.

Lisäksi selailin mielenkiinnolla vapaaehtoisesti lapsettoman ystävän lähettämää Nina Väkeväisen etnologian gradua (2019) Lapseton mieli, lapseton ruumis -tutkielma vapaaehtoisen lapsettomuuden ja sterilisaation kokemuksista, jossa pohditaan mm. lisääntymisdiskurssia. Ihan hyvää pohdittavaa meille muillekin lapsettomille.


lauantai 25. huhtikuuta 2020

Hedelmöityshoitoja voidaan jatkaa!

Lisääntymislääketieteen eurooppalainen kattojärjestö ESHRE on linjannut 23.4. että hedelmöityshoitoja voidaan jatkaa tietyin varotoimin ja rajoituksin. Ihmiset, joilla ei ole riskiksi laskettavia perussairauksia tai koronaa voivat taas päästä hoitoihin. Simpukan sivuilta löytyy suomenkielinen lyhennelmä tiedotteesta. Felicitas on jo ilmoittanut aloittavansa hoidot uudestaan mahdollisimman pian, enkä keksi syytä, miksi muut yksityiset klinikat eivät seuraisi perässä, ja varmasti sitten omalla vauhdillaan myös julkinen puoli.

Tuntuu, että saan ensimmäistä kertaa viikkoihin kunnolla henkeä. Otin riemuissani vahingossa aamulla tupla-annoksen foolihappoa. Tänään juhlitaan!

Halauksia kaikille!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Pieni hakuteos erilaisista lapsettomuuksista

Lapseton: Ihminen, jolla ei ole lapsia.

Tahattomasti lapseton: Ihminen, joka olisi toivonut saavansa lapsia, mutta ei ole niitä saanut.

Fysiologisesti/biologisesti/lääketieteellisesti lapseton: Ihminen, joka ei voi saada lasta nyt tai koskaan siksi, että oma, mahdollisen kumppanin tai kummankaan fysiologia ei toimi toivotulla tavalla.

Normatiivisesti lapseton: Heteroparisuhteessa elävät ihmiset, jotka eivät ole toiveistaan ja yrityksistään huolimatta joko vielä tai koskaan saaneet lapsia fysiologisista tai epäselviksi jääneistä syistä.

Vapaaehtoisesti lapseton, "vela": Ihminen, jolla ei ole lapsia, eikä hän ole halunnut lapsia.

Elämäntilannelapseton: Ihminen, joka toivoisi lapsia, mutta jonka elämäntilanne ei mahdollista lapsen yrittämistä. Yleisin syy kumppanin puuttuminen, muita mahdollisia syitä esimerkiksi työtilanne, taloudellinen tilanne, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetin epänormatiivisuus, terveystilanne, epävarmuus tulevaisuudesta. Elämäntilannelapseton voi olla myös fysiologisesti lapseton.

Sosiaalisesti lapseton: Yleistyvä termi, jolla ilmeisesti viitataan pääasiassa elämäntilannelapsettomuuden kumppaninpuuttumismuotoon.

Sekundäärisesti lapseton: Ihminen, jolla on jo yksi tai useampi lapsi, mutta lisää lapsia ei ole toiveista huolimatta mahdollista saada, tai niiden saaminen on vaikeaa. Terminä epäonnistunut, ilmiönä todellinen.

Lapsivapaa: Ihminen, jolla ei ole lapsia, mutta joka ei myöskään koe oikeaksi määritellä itseään jonkin puutetta ilmaisevalla -ton -lopukkeella, koska ei halua olla olemassa sillä paradigmalla, jossa ihmisen oleminen määritellään sen mukaan, onko hänellä lapsia vai ei. Termi toimii paremmin englanniksi: childless vs. child-free.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Piste

Kun on näin vanha, kaikki ei ole enää mahdollista. Elämässä on jo asioita, jotka ovat lopullisia. Minun ensimmäinen lopullinen asiani taisi olla se, etten tule koskaan saamaan sellaista tarinaa, jossa tapaan miehen, rakastun ja me yritämme yhdessä saada lapsia. Sitä, voiko lapsia saada, ei tietenkään voi kukaan itse päättää, mutta tuntuu edelleen vähän uskomattomalta, etten koskaan päässyt edes yrittämään jonkun erityisen ihmisen kanssa.

Näistä asioista jutellessani kannustava äitini yritti lohduttaa: "Mutta eihän sitä koskaan tiedä". Hermostuin. Kyllä sen nyt tietää. Jos ikää on melkein neljäkymmentä ja ihminen taistelee jo tietään yksin hedelmöityshoitoihin, on katsottava totuutta silmiin. Kaikki asiat tässä maailmassa eivät ole asennekysymyksiä.

Luopuminen elämän isoimmasta haaveesta on paitsi surullista myös raivostuttavaa. Miten voi olla mahdollista, että ne vuodet, kun ystävät perustivat vieressä perheitä, minä ravasin toinen toistaan epätoivoisemmilla nettitreffeillä yrittämässä olla olematta "nirso" ? Samaan aikaan takaraivossa pihisee pieni itsesyytöksen ääni: Miksi en luovuttanut jo aiemmin ja hakeutunut yksin hedelmöityshoitoihin vaikka viisi vuotta sitten, kun mahdollisuudet olisivat olleet paremmat? Miksi en suostunut uskomaan, etten tule löytämään elämäni miestä ajoissa?

Hedelmöityshoitojen loppuminen koronan takia tuntuu nyt välillä niin ahdistavalta, että tekisi mieli kiipeillä pitkin seiniä. Lisäksi sosiaalinen eristys aiheuttaa vielä sen, että aikaa näiden asioiden pohtimiseen on liikaa. Ja kuitenkin tiedän myös olevani onnekas. Minulla on vielä mahdollisuus edes yrittää saada lapsi. Kaikilla ei ole sitäkään. On paljon niitäkin, joiden on ollut laitettava lapsihaaveelleen se vihonviimeinen piste. Aika näyttää, tulenko minä olemaan yksi heistä.

Lähetän rakkautta ja halauksia kaikille niille, joiden lapsitoiveisiin tuli nyt pitkä välilyönti tai piste pandemian vuoksi. Voimia myös kaikille yksin eläville!

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Lukemista ja kuulumisia

Lueskelin Simpukan vanhaa esitettä Lapsen muotoinen unelma yrittäessäni löytää oikeita sanoja siihen, miten voisin selittää omaa ärtyisyyttäni läheiselle. Ihan asiallista tekstiä monin osin, jos vain vaihtaa mielessään aina sanan pariskunta tilalle sanan ihminen. Kas kun lapsettomuus ei ole vain pariskuntien juttu.

Vai mitä, HUS?


Eipä sillä, ihan hyvä, että HUS:issa keskitytään ensisijaisesti johonkin muuhun kuin nettisivujen päivittämiseen.

Minulle kuuluu nyt tällaista: Ensikäynnillä lääkäri arvioi, että minun olisi mahdollista päästä hoitoihin aikaisintaan loppuvuonna. Ja tämäkin siis siinä tapauksessa, että kaikki menee koronan suhteen optimaalisesti. Lisäksi sain kuulla, että yli 37-vuotiaille on tarjolla vain yksi koeputkihedelmöitys. Tämän olisin halunnut tietää, kun tein syksyllä päätöksen lopettaa taloudellisista syistä yksityisen puolen hoidot ja jäädä odottamaan pääsyä julkiselle puolelle.

Fiilikset eivät ole ihan katossa. Olen aikani kuluksi alkanut suunnitella sopeutumisvalmennusleiriä tahattomasti lapsettomien läheisille. Voisivat siellä vertaistukihengessä iltanuotiolla noitua kilahtelevat lapsettomat alimpaan helvettiin.