keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Melankolia

Onko sulla joskus ikävä ollut jotain, jota ei ehkä olekaan?
Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?
Niinkuin pieni satu johon lapsena uskoit, menettänyt hohteen on kokonaan,
tai niinkuin kaunis maisema, jota ei koskaan ole edes ollut olemassakaan.

Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä, joista et koskaan saanut otettakaan.
Minulla on suunnaton ikävä sinne, mistä en koskaan oo kuullutkaan.
Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekaan.

P. Maijanen: Ikävä


Mielikuvitusvauvakirja

3.9.2019
Hei Pikkuinen!

Ostin tämän kirjan kauan sitten museon kirjakaupasta, enkä koskaan tiennyt, mitä tähän kirjoittaisin, sillä tämä on kaunein koskaan näkemäni kirja, eikä mikään ole vielä tuntunut tarpeeksi tärkeältä. Sinä olet ollut mielessäni niin kauan, ette oikeastaan tiedä, koska huomasin ajattelevani sinua ensimmäisen kerran. Minä olen ollut sinun äitisi aina, vaikka en tiedä, tapaammeko koskaan. Sinä olet minulle maailman kaunein asia, ja nyt tästä tulee sinun kirjasi.

Kävi niin, että huomasin tulleeni hyvin surulliseksi ikävästä. (On äitien etuoikeus ikävöidä sellaisiakin lapsia, jotka eivät ole vielä syntyneetkään.) Huomasin, että on taas tullut syksy, emmekä ole vieläkään tavanneet. Kävelin Koiran kanssa metsässä, ja me olisimme jo halunneet sinut mukaan katsomaan sieniä ja pihlajanmarjoja. Olen varma, että nauraisit Koiralle, kun se tekee kuperkeikan lätäkköön.

Toivon, että tapaamme pian.

7.9.2019
Sinulle syntyi serkku. Hän  näyttää viisaalta ja hauskalta ihmiseltä. Kävin ostamassa hänelle pienen nallen hienosta lelukaupasta. Siellä oli pariskunta, joka odotti omaa vauvaansa syntyväksi ja minä mietin, että ostaisin sinullekin jotain ihanaa sieltä kaupasta. Ostin serkulle myös runokirjan, hän saa sen nimiäislahjaksi. Mikähän sinun nimesi olisi?

23.9.2019
Pitäisitköhän sinä syksystä yhtä paljon kuin minä? Kävin kaupassa, kun oli jo pimeää. Pieni tyttö juoksi isänsä kanssa toisella puolen katua ja heidän varjonsa vuoroin edessä, vuoroin takana. Minä en katsonut maahan, mutta olin melkein varma, että sinun varjosi käveli minun vieressäni. Otin sinua kädestä kiinni. Pimeässä ei ole mitään pelättävää.

18.10.2019
Pikkuinen,

ajattelen sinua koko ajan, olet mukanani joka paikassa. Ajattelen sinua niin paljon, ettei siitä ole kovin helppoa sanoa mitään, ja siksi en saa juuri kirjoitettua. Tänään itkin hieman töissä, kun työkaveri kertoi, että hän saa pian tavata uuden vauvansa. Olin iloinen, mutta alan muuttua kärsimättömäksi. Meidän on tullut aika tavata.