Istuttiin iltaa miesystävän vanhempien kanssa. En tunne heitä vielä juurikaan, mutta vaikuttavat oikein herttaisilta ihmisiltä. Paitsi että yksi juttu:
Kun mies poistui vessaan, hänen äitinsä kysyi minulta:
"Koskas te muutatte yhteen? Me ollaan niin toivottu, että poika saisi lapsia."
Isä osallistui keskusteluun:
"Nykyään on mennyt niin ihmeelliseksi tämä, uraa pitää tehdä ja kaikenlaista turhanpäivästä muka ennen kuin lapsia ehtii."
Ja äiti sitten ikään kuin kirsikkana kakun päälle tönäisi minua leikkimielisesti kylkeen ja hekotteli:
"Jos on poika isäänsä tullut, se käykin sitten kertalaakista!"
Mies palasi vessasta juuri sopivasti kuullakseen olleensa vahinko, "mutta ei se sillain oo kaduttanut".
Kotiin lähtiessä äiti huuteli vielä perään:
"Ja nyt niitä lapsia tekemään!"
Huusin takaisin:
"Mitäs sitten jos me ei voida saada niitä?"
En kuullut enää vastausta.
Kirjoituksia elämäntilannelapsettomuudesta, yksinelämisestä ja yhteiskunnasta
lauantai 24. maaliskuuta 2018
keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Ei ollut helppoa ennenkään
Tänä aamuna nauratti tämä: HS 50 vuotta sitten: Raskaus on yksityisasia.
Kyseessä on mitä ilmeisimmin tositapahtumiin pohjautuva dramaattinen tarina "hysteerisestä ja narsistisesta" odottajasta, joka vaivaa työtovereitaan omalla lisääntymisellään kohtuuttomasti. Tämä nuori rouva käskee jopa itsekkäästi työtoverinsa toimistosta ulos tupakoimaan, koska tupakan savu tuntuu pahalta (huom: ei koska se olisi epäterveellistä).
Taisi Pirkko Kolbea harmittaa jonkin verran aikanaan tuota kirjoittaessaan. Jos käytetään Kolben haastatteleman nimettömän lääkärin valitsemia termejä, raskaana olevien hysteerisyys, narsistisuus ja oman ruumiin tarkkailu ovat saavuttaneet tässä viimeisten vuosikymmenien aikana varmasti niin sanotusti kyllä ihan nextit levelit. Eikä siinä mitään. Tahattomasti lapseton ei kuitenkaan ole se kaveri, jolle kannattaa raportoida "jokaisesta nipistyksestä, jokaisesta oireesta ja havainnosta". Tupakoimaan voi kyllä pyytää ulkona.
Kyseessä on mitä ilmeisimmin tositapahtumiin pohjautuva dramaattinen tarina "hysteerisestä ja narsistisesta" odottajasta, joka vaivaa työtovereitaan omalla lisääntymisellään kohtuuttomasti. Tämä nuori rouva käskee jopa itsekkäästi työtoverinsa toimistosta ulos tupakoimaan, koska tupakan savu tuntuu pahalta (huom: ei koska se olisi epäterveellistä).
Taisi Pirkko Kolbea harmittaa jonkin verran aikanaan tuota kirjoittaessaan. Jos käytetään Kolben haastatteleman nimettömän lääkärin valitsemia termejä, raskaana olevien hysteerisyys, narsistisuus ja oman ruumiin tarkkailu ovat saavuttaneet tässä viimeisten vuosikymmenien aikana varmasti niin sanotusti kyllä ihan nextit levelit. Eikä siinä mitään. Tahattomasti lapseton ei kuitenkaan ole se kaveri, jolle kannattaa raportoida "jokaisesta nipistyksestä, jokaisesta oireesta ja havainnosta". Tupakoimaan voi kyllä pyytää ulkona.
torstai 8. maaliskuuta 2018
"Kaikki poliitikot ajavat lapsiperheiden asiaa"
Olen holtiton välilehtiselailija. Minulla on aina auki tolkuton määrä sivuja, koska haluan palata myöhemmin sellaisiin asioihin, jotka herättävät ajatuksia. Löysin juuri välilehtiviidakkoa raivatessani Ylen jutun tammikuulta. Juttu käsittelee Ylen kyselyssä useimmin esiin tulleita syitä sille, että jotkut ihmiset jättävät äänestämättä. Ensimmäinen haastateltava tuo esiin sellaisen näkökulman, joka on ollut minullakin mielessä hyvin monesti vaalien alla: "Kaikki poliitikot ajavat lapsiperheiden asiaa".
Olisipa mahtavaa, jos joku poliitikko tässä lähiaikoina ottaisi reippaasti vaaliteemakseen esimerkiksi sen, että yksin asuvista melkein kolmasosa on köyhiä.
Olisipa mahtavaa, jos joku poliitikko tässä lähiaikoina ottaisi reippaasti vaaliteemakseen esimerkiksi sen, että yksin asuvista melkein kolmasosa on köyhiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)