Hupsista, blogitauko venähti aiottua pidemmäksi! Se johtuu siitä, että tämä on teemablogi, ja vaikka olenkin sekä sinkku että lapseton, elämäni ei sentään onneksi pyöri pääasiallisesti noiden kahden asian ympärillä. Olen välillä lueskellut Famnen redo -blogia ja Sooloelämää -blogia, mutta muuten olen miettinyt ihan muita asioita.
Jonkin verran kirjoittamattomuuteeni on vaikuttanut myös se, että väsyin lukemaan hyökkäävän sävyisiä kiivaita blogikommentteja. Vaikka en aina kirjoitakaan kivoista asioista tai kivasti, tykkään kuitenkin pitää elämässäni sellaisen jotensakin positiivisen perusvireen, ja siihen aggressiivinen vihamömmö sopii huonosti. Meistä jokainen lukijana tietysti projisoi omia ahdistuksen aiheitaan lukemiinsa teksteihin. Kiukkuisessa palautteessa näkyy hyvin se, millaisia stereotypioita akateemiseen sinkkunaiseen liitetään: Hankala tyyppi. Nirso, luulee itsestään liikoja, yhteiskunnan elätti, kitisijä, harhainen prinsessa, jolle ei kukaan kelpaa. Koska en kerro itsestäni kovinkaan henkilökohtaisia asioita, vihaiselle lukijalle jää sanojen väliiin paljon tilaa heijastella omia ajatuksiaan sinkkunaisista. Välillä sitä jaksaa lukea enemmän, välillä vähemmän. En kuitenkaan aio ryhtyä jatkossakaan konsensushakuiseksi, koska en ole sellainen. Asioista pitää voida puhua niiden oikeilla nimillä. Akateemiset naiset haluavat tyypillisesti akateemisen miehen, ja sinkkuus köyhdyttää hemmetisti. Tsädäm! Kuka suuttuu ekana?
Ja sitten jotain ihan muuta: HS:n mielipidepalstalla on loppuvuonna keskusteltu ainakin seuraavan kolmen puheenvuoron verran siitä, miksi naiset eivät löydä itselleen sopivia miehiä.
Miksi koulutetun, fiksun ja hyvännäköisen naisen on vaikea löytää kumppania?
Aion hankkia lapsen yksin - se on yhteiskunnan etu
Minulle ei löytynyt älykästä miestä, eikä heitä riitä muillekaan haluaville
Jos haluaa pahoittaa mielensä ja nostaa verenpainettaan, voi tietysti lukea myös tekstien kommentteja. Minä yritin tutkimusmielessä, mutta totesin, että keksin lomapäivänäni parempaakin tekemistä. Mitä ajattelette noista kirjoituksista?
Olen muuten nyt loppusyksystä, vuosien jälkeen, alkanut taas pohtia, yrittäisinkö kuitenkin tehdä lapsen yksin. Olin jo vakaasti päättänyt, etten siihen ryhtyisi, mutta jospa sittenkin? En usko, että löydän lähivuosina sellaista parisuhdetta, jossa lapsenteko heti tuntuisi hyvältä ajatukselta. Aikaa ei nimittäin tosiaan ole tuhlattavaksi. Otan mielestäni pienemmän riskin sekä lapsen että oman hyvinvointini kannalta jos en ryntää tekemään lasta kauheassa kiireessä jonkun ihan kivan tyypin kanssa. Toisaalta ajatuksissa itää vauvajuttujen lisäksi myös muita huikeita ja hauskoja ajatuksia ensi vuodelle. Kun on täysin vapaa päättämään omista asioistaan, voi harkita aika radikaalejakin muutoksia. Tästä ehkä tulevaisuudessa lisää. Haaveilu on ihanaa!
Toivottavasti myös teidän kaikkien ensi vuodesta tulee huikea, muikea ja juuri teidän näköisenne! Hyvää uutta vuotta rakkaat ihmiset!
Luin ensin nuo naisten kirjoittamat artikkelit ja ei niissä kyllä kummassakaan mitenkään pohdittu miksi naiset eivät löydä miestä. Oikeastaan molemmissa vain todettiin ylimielisesti, että ei näin fiksuille naisille nyt vaan löydy tarpeeksi tasokasta miestä, joten parempi tehdä lapsi yksin jos meinaa lapsen saada. Mielipide sitten erosi lähinnä siinä, pitäisikö yhteiskunnan maksaa tämä vaiko ei. Ainoastaan se miehen kirjoittama artikkeli esitteli joitain melko klassisia syitä, miksei koulutettu nainen löydä miestä. Kuitenkin pitäisi muistaa, ettei tohtorin koulutus ole mikään synonyymi älykkyydelle tai edes fiksuudelle millään muotoa.
VastaaPoistaItseäni on aina ajoittain kummastuttanut tuo oppiarvojen suuri arvostus täällä Suomessa. Jostain maisterin papereista jaksetaan intoilla jonain suuren fiksuuden takeena tohtorista nyt puhumattakaan. Kaiken maailman Pihtiputaan AMK:t yrittävät kynsin ja hampain saada omat tutkintonsa maisterin veroisiksi (englanniksi taitavat osasta jo ollakin Master -nimikkeellä). Kuitenkin maistereita ja tohtoreita syydetään nykyään pihalla kuin liukuhihnalta eli jos vielä joskus 60-luvulla maisteri oli isokin herra kylällä, niin nyttemmin heitä kyllä piisaa joka oksalle ja kortistoon. Yliopistot saavat rahansa osin tutkintomäärien mukaan, joten niiden kannattaa päästää heikompikin aines maaliin saakka ja jatkokouluttaa mahdollisimman moni riippumatta siitä onko tarvettakaan.
Oman käsitykseni mukaan koulutuksen palvonta johtuu siitä, että korkea koulutus on merkinnyt vanhempiemme sukupolvelle ainutlaatuista mahdollisuutta nostaa elintasoaan köyhyydestä ja hypätä jopa ns. herrahissiin. Myös omille vanhemmilleni kävi juuri näin ja heille olikin sitten erityisen tärkeää, että minusta ja siskostani tulee myös akateemisia. Se olikin iso juhlapäivä kun näin viimein virallisesti tapahtui. Oma valmistumiseni aikoinaan kesti varsin pitkään, koska olin jo kauan ollut työelämässä ja keskityin siihen täysillä opintojen loppuun viemisen sijaan. Tästä sainkin sitten kuulla vähän väliä, että teepäs poika jo se Gradu valmiiksi. ;)
Miten muuten usein päädytään tohtoriksi? No, monilla aloilla työllistyminen valmistumisen jälkeen on vaikeaa, joten kun ensin on opiskeltu kaikkea mahdollista ja lopulta olisi valmistuminen edessä, eikä oikein tiedä mitä sitä sitten tekisi, on luontevaa ja turvallista jatkaa opiskeluja tohtoriksi saakka. Siinä voi sitten samalla taas muutaman vuoden miettiä mitä sitä isona oikein hommaisi. Tällaisia "ajopuita" on tohtoreina yllättävän paljon taistelemassa niukoista tutkimusapurahoista. Oma serkkuni esimerkiksi on tällaisen polun kulkenut, koska hänen alallaan on hankalaa työllistyä yliopiston ulkopuolella ellei halua opettajaksi.
Hiukan huvittavaa kun siskonikin mukaan jopa maisterin tutkintoa tosiaan kavahdetaan kouluttamattomien miesten puolelta. Niin myyttistä tuo mainitsemani koulutuksen arvostus välillä on. Kaverit ei edes tiedä mikä se sellainen maisteri on mutta täytyyhän sellaisen fiksu ja tärkeä olla ilman muuta. ;) Mielestäni näiden artikkelien naisten olisi kuitenkin rakentavampaa osata katsoa peliinkin ja miettiä miten itse voisi parantaa osakkeitaan, sillä tuollainen perusteeton ylimielisyys on varsin luotaantyöntävää. En ymmärrä kuinka voit ihmetellä, jos kommentit ovat varsin kitkeriä tuollaisissa artikkeleissa, sillä nähdäkseni nuo naiskirjoittajat oikein kerjäävät sitä! Tuon kaltaiset oksennukset ovat myös osasyynä sille, miksi sinäkin saat kommentteissa osasi stereotypioista.
Loppuun kysymys ihan uteliaisuudesta: miksi on mielestäsi parempi ajatus hankkia lapsi yksin kuin "ihan kivan" miehen kanssa? Putkiaivoisena miehenä ajattelisin näet, että
eikö olisi parempi, että lapsella on isä, joka voi olla läsnä ja isän roolista tukea häntä kasvamisessa? Jos teille sitten kuitenkin tulisi ero, niin sittenhän olisit ihan samalla tavoin yksinhuoltaja, mutta tällöinkin saisit tukea ja apua lapsen kasvatukseen. Olisiko tuo tunnepuolella liian rankkaa vai onko kyse ehkä siitä, ettei mies suostuisi lapsen hankintaan tarpeeksi nopeasti?
Tsädäm! Hyvää uutta vuotta!
PoistaMahtavaa et heti ekassa kommentissa todistetaan sun havainnot oikeeksi :D Muistathan kuitenkin että tää on sun blogi ja ikävät ja vittumaiset kommentit voi ihan hyvällä omallatunnolla heivata roskiin ilman suurempaa syytä kuin että nyt tuntuu siltä. Hyvää alkanutta vuotta Viuhdille!
PoistaHaha :D Mä tiesin kyllä mitä on tulossa. Hyvää uutta vuotta!
PoistaHyvää uutta vuotta. Kiitokset, että kaikesta huolimatta jaksat kirjoittaa. (ja joo toi tsädäm on todella osuva.)
VastaaPoistaKiitos! Ja hyvää uutta vuotta sulle myös!
PoistaKiva kun kirjoitit taas!
VastaaPoistaOon lukenut mielenkiinnolla noita hesarin juttuja ja kommentteja. Tuntuu että parisuhteista vaan on ihmisillä erilaiset käsitykset eri ihmisillä. Yhdessä toisessa keskustelussa pohdittiin mitä on rakkaus ja joku kommentoi siihen hänen mielestään liittyvän ihmetyksen tunne toisen olemassaolosta. Että toisessa on jotain valtavan syvällisesti ja voimakkaasti omaa sisintä koskettavaa. Ja itselleni on ehdottoman tärkeää että kumppani toimii minulle henkilökohtaisen ja henkisen kasvuni tukena ja peilinä. Ja myös minä hänelle. Ja että voin kokea tulevani ymmärretyksi ja kuulluksi mieleni synkimpienkin asioiden kanssa. Sillä onko kumppani maisteri vai ei, ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä. Mutta näitä tunteita en voi mitenkään kokea jos toinen on "ihan kiva". Mutta ymmärrän että joillekin se riittää. Minulla on niin kompleksinen suhde itseni kanssa, niin se että siihen saa sopimaan toisen henkilön vaatii aikamoista yhteensopivuutta.
Niin ja tuolla älykkyydellä uskoisin että monet tarkoittaa nimenomaan tunneälykkyyttä ja sosiaalista älykkyyttä sekä mielenkiintoa itseä ja maailman ilmiöitä kohtaan.
Nainenhan ei tarvitse enää miestä elättämiseen, vaan rakastaakseen. Siksi valinta on vaikeampaa nyt kuin ennenvanhaan.
Viisaita sanoja! Niin se varmaan on, että sinkkukeskustelussa mättää se, että kaikki puhuvat vähän eri asioista, koska kaikkien toiveet ovat vähän erilaiset. Mä itse koen kauhean ahdistavana ja syyllistävänä nämä nirsoilupuheet. Ehkä nirsoilusta syyttävät ovat kuitenkin niitä, joille itselleen riittää se ihan kiva. Jos me hyväksymme sen, että jollekin on niin, voisivatko hekin olla välittämättä siitä, että kaikki eivät ole samanlaisia?
PoistaIlahdun aina kun näen uuden Kun sitä vähiten odottaa-postauksen Bloglovin-fiidissä! Kirjoitat asiaa aiheesta, joka on minulle tärkeä ja ajankohtainen.
VastaaPoistaLuin nuo mielipide-kirjoitukset. Tämä kohta oli minusta aika hyvä tiivistelmä kumppani-asiasta: "Jokaisessa meissä on omat hyvät ja huonot puolemme. Paketti on otettava kokonaan, mutta toki on valittava itselle mahdollisimman sopiva." Tässä olen samaa mieltä. En usko että toista ihmistä voi tai pitäisi muuttaa, enkä usko että kukaan järkevä ihminen vaadi parisuhteesta täydellisyyttä. Se ei silti velvoita tyytymään mihin tahansa. Ei tarvitse ottaa joku "ihan kiva" pelkästä kohdeliaisuudesta. Haluan mielelläni joskus löytää kumppanin, mutta en todellakaan halua olla hänen "ihan kiva" nainen. Haluan olla SE nainen, ja odotan häneltä saman. Hän ei saa olla niin epätoivoinen että hän tyytyy olemaan "ihan kiva" mies. Kyllä itsetuntoa saisi olla sen verran että hän pystyy olemaan sinkkuna kunnes hän löytää jonkun, joka oikeasti osaa ja haluaa arvostaa ja rakastaa häntä. Uskon että sinkkuus on paljon parempi kuin huono parisuhde.
Sitten siitä hedelmöityshoitojen rahoituksesta. Vaikka minulla on tässä tapauksessa oma lehmä ojassa, en tiedä mitä sanoa. En edes tiedä mitä mieltä olla. Lapsitoive on varmaan ihan samanlainen riippumatta siitä, onko ongelma biologinen tai sosiallinen. Pitääkö yhteiskunta tukea molemmat? Ihan kivahan se olisi, mutta... Blaah, en tiedä! Tulee vain tuhat uutta kysymystä mieleen.
Lopuksi viimeisestä kappaleesta: Tässäkin minulla on vahvasti oma lehmä ojassa, mutta minusta on kiva kuulla että harkitset taas lapsen saantia. Toki on hyvä että samalla epäilet sitä, koska se osoittaa että suhtaudut asiaan vakavasti, niin kuin pitääkin. Haaveilu tosiaan on ihanaa, ja toivon että saat ihanan vuoden, haaveilun aiheesta tai mahdollisesta toteuttamisesta riippumatta. Hyvää uutta vuotta!
Kiitos kauniista sanoista! Mulle ei oikein myöskään riitä mikään ihan kiva. Ei ihmissuhteissa, eikä elämässä muutenkaan. Se taitaa olla vähän syntymävika :D. Mä en myöskään tiedä, mitä ajattelen tuosta hoitojen rahoituksesta. Nythän siitä keskustellaan kiivaasti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta, ja tämä tulee vaikuttamaan sitten myös meihin heterosinkkuihin. Vai voiko käydä niin, että esimerkiksi naispareille maksetaan hoidot, mutta parittomille naisille ei ? Se olisikin aika mieletöntä. Toivon sulle myös huikeaa vuotta, ja sellainenhan siitä tuleekin :)!
PoistaÄäh, olen flunssassa. Periaatteessa sen ei pitäisi kirjoittamista tai lukemista estää, mutta pää on vaan niin sumea. Halusin nyt vaan pikaisesti tulla kertomaan, että kiva kun vihdoin julkaisit uutta. Olen odottanut! Vaikka luulisi, että mua voisi eniten kiinnostaa tuo sinkkuasia, niin sitä en nyt jaksa yhtään miettiä. Kaikki energia kohdistuu vauva-ajatukseen :D Siis sinun vauva-asiaan. Koinkin joskus aikaisemmin, että et ole vielä lukinnut vastaustasi, toisin kuin minä. En osaa mitään oikein neuvoa. Musta ei olisi yksinhuoltajaksi, mutta me ihmiset ollaan erilaisia ja monet selviää siitä jutusta hienosti. Vaikka en hirveästi hingu lapsiperheiden pariin vapaaehtoistyötä tekemään, niin totaaliyhäreitä tekisi joskus mieli tukea - ainakin sellaisia luonnolliseen ihmissuhdeverkostoon kuuluvia totaaliyhäreitä. Toisaalta mitään sellaista diiliä en voi tehdä, että "hanki sä beibi, niin mä lupaan tehdä sen-ja-sen osuuden urakasta". Ehkä ymmärrät? Ainakin ajatuksissani neuloisin jotain söpöä ja voisin joskus lukea satuja, nimittäin olen siinä kuulemma tosi hyvä.
VastaaPoistaOi, mä oon kirjoittanut tätä jo monta vuotta, mutta mun välillä on vaikea uskoa että kukaan lukee näitä juttuja, saati että oikein odottaa :D! En ole tekemässä mitään päätöstä sen vauva-asian suhteen nyt ihan heti, mutta saattaisi olla aika taas käydä juttelemassa aiheesta ammattilaisen kanssa. Kun sitä haluaisi tehdä sellaisia päätöksiä, ettei tarvitsisi sitten katua... Välillä olin kyllä jo muka aivan varmakin, että lapsia ei tule. Luulen, että jokainen vanhempi arvostaisi tyyppiä, joka neuloisi ja lukisi satuja. Löytyisiköhän multa lähipiiristä. En ole aivan varma. Pelkään, että olisin aivan yksin. Ja jos lapsen tekee yksin, siitä ajatuksestahan se on kai lähdettävä.
PoistaToivotan pikaista paranemista!
Hei - Ihan kiva blogi täällä!
VastaaPoistaOtsikossa oleellisin, sanotaan.
Täällä on runsaasti kirjallista ilmaisua kommentteineen. Ohimennen kysynkin, että millainen on nykyinen vastaus moniulotteiseen vastaus-kysymys pariin: - Kun sitä vähiten odottaa (niin) Kuinka vähän pitää odottaa, että se oikea löytyy?
Kiitos kommentista! En tiedä vielä vastausta kysymykseen. Tällä hetkellä en odota ollenkaan, mutta eipä näy miestä :D
PoistaHyvää alkanutta uutta aikaa sinulle Viuhti V kuten myös lukijakunnalle - uskoa tulevaan ja voimia odottaa. Vastaus tulee omia aikojaan ja omalla tavallaan . ohikulkija uskoo näin.
VastaaPoistaKiitos! Hyvää uutta vuotta!
Poista