Mitä puolisolta voi vaatia?

Taidan olla aivan pihalla. En ymmärrä mistä tässä mielipidekirjoituksessa puhutaan, enkä ymmärrä tätäkään. En edes ymmärrä, mistä maailmasta käsin nuo tekstit on kirjoitettu. Johtuukohan se siitä, etten ole Tinderissä? Siellä kai siis ihan oikeasti etsitään vatsalihaksia ja parransänkiä ja ollaan koko ajan vaihtamassa parempaan. Tätä tekevät ilmeisesti myös aikuiset ihmiset. Tuo on sellainen maailma, josta en haluakaan tietää mitään. En aio mennä Tinderiin koskaan, eivätkä sinne onneksi kaikki muutkaan mene. En muista kokeneeni kertaakaan treffeillä, että mies olisi etsimässä ensisijaisesti tietyn näköistä naista, tai pakonomaisesti koko ajan parempaa kumppania. En ole itsekään koskaan mennyt treffeille vatsalihasten tai pankkitilin kanssa.

Tuo "naiset pilvilinnoissaan" -stereotypia on jo kuultu, nähty ja todettu hyödyttömäksi. Toivon sille pikaista ja kivutonta eutanasiaa. Onkohan olemassa ihan oikeaa tutkimusta siitä, että naisten nirsous ja epärealistiset toiveet olisivat merkittävä syy siihen, etteivät ihmiset pariudu? Tunnen monia naisia, joilla ei ole mitään toiveita kumppanin suhteen, vaan he päätyvät olemattoman itsearvostuksen vuoksi parisuhteeseen lähestulkoon kenen tahansa kanssa, joka osoittaa mielenkiintoa heitä kohtaan. Kumpikin ääripää on huono. Olen aivan varma, että suurin osa meistä on jossain siellä nirsouden ja totaalisen kritiikittömyyden välissä, aivan normaalilla alueella normaaleine terveitsetuntoisen ihmisen toiveineen. Puolisoltaan nimittäin saa vaatia jotain, eikä kaikista mukavista ihmisistä tarvitse tavoitella itselleen kumppania vain siksi, että on sinkku.

Jotkut toiveet kumppanin suhteen ärsyttävät enemmän kuin toiset. Älykkyys tai koulutus ovat sellaisia toiveita, jotka ääneen lausumalla saa varmasti kuraa niskaansa. Sen sijaan vaikkapa liikunnallisuus, naisellisuus, miehekkyys tai seksikkyys vaikuttaisivat olevan sosiaalisesti hyväksyttävämpiä toiveita. Kun Osmo Kontula ym. tutkivat sinkkuutta, kävi ilmi, että miehet toivoivat ulkomuodoltaan miellyttävää ja lempeää kumppania. Korkokengät mainittiin. Naiset sen sijaan toivoivat älyllisesti tasavertaista puolisoa. Toiveissa näyttäisi siis olevan eroja sukupuolesta riippuen.

Rakenteellisesti kasvava osa sinkkumiehistä on vähän koulutettuja ja asuu maaseudulla, sinkkunaisista taas iso osa on opiskellut ja asuu isossa kaupungissa. Nämä jengit eivät kertakaikkiaan kohtaa, eivätkä halua samoja asioita. Jos olisi oikein hankala tyyppi, voisi vaikka ihmetellä sellaistakin, että miksi henkisiä ominaisuuksia, tasapainoa ja älyä toivova nainen lynkataan julkisessa keskustelussa, kun miehen toive lempeistä tisseistä sen sijaan on varsin validi ja hänen oikeutensa siihen jakamaton? Ja että mikä siinä nyt on, kun miehet opettelivat jo huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan, niin eivätkö naiset nyt voisi jo oppia, ettei miehiltä saa vaatia kauheasti mitään?

Sinkkukeskustelu on vähän väsyttävää. Pilvilinnapuhe ja syyttely lannistavat ja loukkaavat kaikkia sukupuolia. Uskon kuitenkin, että koska sinkkuudesta tulee koko ajan normaalimpaa, siitä tulee myös moniäänisempää. Toivottavasti se johtaa myös ennen pitkää siihen, että jokainen voi olla ihan omanlaisensa ja omalla tavallaan, vailla huolta siitä, että on koko ajan vääränlainen. Maahanmuuttajat korjaavat toivottavasti sen väestöpoliittisen katastrofin, etteivät suomalaiset miehet ja naiset enää suinkaan välttämättä halua lisääntyä keskenään.