Ylijäämänaisen pohdintoja

Sunnuntaihesarissa on tänään Mikko Paakkasen kirjoittama hauska juttu Kiinan ylijäämänaisista. Linkkaisin sen tähän, mutta artikkelia ei ole taidettu ainakaan vielä julkaista verkossa. Pääpiirteittäin juttu kertoo siitä, kuinka Pekingissä huolestuneet kolmekymppisten sinkkujen vanhemmat kokoontuvat neljä kertaa viikossa puistoon parittamaan lapsiaan. Lapset eivät itse osallistu näihin tilaisuuksiin, vaan vanhemmat kirjoittavat lapsistaan esittelyt paperille tähän tapaan: 

"Nainen, syntynyt vuonna 1985, 1.66 metriä pitkä, paino 52 kiloa. Koulutus: maisteri Pekingin Renmin-yliopistosta. Työskentelee esimiestehtävissä yrityksen hallinnossa. Laatu, koulutus ja ulkonäkö hyvät. Kiltti, avoin, mukava ja elegantti. Rakastaa elämää, kunnioittaa vanhuksia ja lapsia. Hyvät vanhemmat, kumpikin työskentelee valtiolla, eivät ole taakka."

Kiinassa on jutun mukaan erittäin epäsuotavaa olla naimaton, ja siellä taitaa olla meneillään jotain samanlaista kuin Euroopassakin, koska jutun mukaan 70%:ssa puistoilmoituksista etsitään koulutetulle naiselle miestä. Näin siitä huolimatta, että miehiä on siellä päin erikoisista syntyyvydensääntelykäytännöistä johtuen huomattavasti enemmän kuin naisia. 

Paakkanen kirjoittaa:

"Perheen perustamista lykkääviä naisia varten on luotu rumalta kuulostava termi "ylijäämänainen" -- sillä viitataan koulutettuun, melko hyvätuloiseen naiseen, joka lähestyy kolmeakymppiä mutta ei ole naimisissa."

"Kun keskustelee avioliittoasioista kiinalaisten nuorten aikuisten tai heidän vanhempiensa kanssa, he puhuvat usein "ihmisen laadusta". Niin sanotusti laadukkaat eli koulutetut ja hyvätuloiset naiset tarvitsevat vähintään yhtä laadukkaan miehen."

Terminologia hihityttää, mutta muuten kuulostaa kyllä yllättävänkin tutulta. Tuli mieleen tämä joskus selailemani väitöskirja suomalaisista sinkkunaisista:

Arja Mäkinen: Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisen normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta. Tampereen yliopisto, 2008. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7450-7 .

Todella hyvää kamaa, suosittelen. Jo tiivistelmä herättää paljon ajatuksia. Samainen Mäkinen on muuten julkaissut väitöskirjansa pohjalta myös kirjan Vanhojapiikoja ja vapaita naisia, joka varmaan olisi lukukokemuksena tieteellistä tekstiä miellyttävämpi, vaikka eipä tuo itse väikkärikään kovin kuivalta vaikuttanut. 

Pähkinänkuoressa tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että suomalaiset naiset arvostavat miehessä hyviä keskustelutaitoja, sivistystä, yhteiskunnallista kiinnostuneisuutta, naisen arvostamista ja kykyä tasa-arvoiseen parisuhteeseen. Arvatkaapa mitä miehet sitten tutkitusti toivoisivat naiselta? No, perinteistä arvomaailmaa, kotona viihtymistä ja kotitöiden tekoa, hellyyttä, kauneutta, naisellisuutta ja riittävää mielenkiintoa seksuaalista kanssakäymistä kohtaan. Nainen ei saa vaatia mieheltä liikaa, eikä synnyttää miehessä tunnetta, että olisi jollain tapaa miestään parempi. Erityisenä mainintana vielä, että monet tutkimukseen osallistuneet miehet olivat pyytämättä aivan spontaanisti ihannenaistaan kuvatessaan maininneet hameet ja korkokengät. Ja tässä tutkimuksen kohdassa siis viitataan Ojalan ja Kontulan aineistoon, joka on vuodelta 2002. Siis 2002. Ei 1952. Ihan osuvasti Mäkinen toteaakin että sinkkumiesten ja -naisten välillä näyttää olevan osin totaalinen kulttuurinen kuilu. Toiveet eivät tunnu kohtaavan, kun nainen haluaa sen sivistyneen ja verbaalisen miehen ja mies sen naisen, joka on nätti ja hellä eikä vaadi liikaa. Koulutetut miehet, joilla on normaalit sosiaaliset taidot poistuvat sinkkumarkkinoilta ennen kuin tämä ylijäämänainen saa teipattua rakkolaastarit kantapäihinsä korkokenkiä varten, sikäli jos nyt ikinä siellä sinkkumarkkinoilla olivatkaan.

Aamen.

Nyt soitan vanhemmilleni ja ehdotan, että kun kerran ovat eläkkeellä ja aikaa on, voisivat mennä lapun kanssa torille etsimään mulle miehen.