Pakotan itseni nettitreffeille nykyään noin kolmen kuukauden välein. (Väliajat toivon, että tapaisin jonkun kivan kuitenkin jossain muualla.) Näin vanha vanhapiika ei saa olla nirso, enkä ole ollutkaan. Joku tässä nyt kuitenkin menee väärin, kun treffit tuntuvat toistavan aina samaa kaavaa: Jos minä olen hiljaa, kukaan ei puhu mitään. Mies, varmasti fiksu ja herttainen ihminen, potee valtavaa sosiaalista jännitystä, eikä saa sanaa suustaan. Aikasempia seurustelusuhteita hänellä ei juurikaan ole ollut, ja kiinnostuksenkohteet ovat sillä tavalla spesifejä, ettei keskustelua oikein synny asiaan vihkiytymättömän kanssa.
Otan itse yhteyttä miehiin vähintään yhtä paljon kuin saan itse yhteydenottoja. Profiilissani lukee, että etsin sosiaalista miestä, jonka kanssa on helppo jutella. Koen itse olevani vähän ujo, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että kalibroin normaalin sosiaalisuuden aivan väärään paikkaan kolme-neljäkymppisten sinkkumiesten populan kanssa asioidessani. Taidankin olla aivan käsittämätön sosiaalisten taitojen velho, jolla riittää juttua aiheesta kuin aiheesta ja joka pelastaa vaivaannuttavat tilanteet käden käänteessä.
Treffit tuntuvat rankoilta, kun joutuu pitämään kovasti huolta siitä, että tilanne ei olisi miehelle liian hankala. Olen myös koittanut olla pitämättä siitä huolta ja ollut hiljaa minäkin, jos keskustelu ei tunnu kantavan. Tylsistyn kuitenkin lopulta aina, ja kyselen sitten niistä tietokonepeleistä, ohjelmointikielistä, tai mitä näitä nyt onkaan. Kerron myös itse, mistä minä pidän ja mikä minua kiinnostaa, mutta tämä ei tunnu resonoivan. Kyselen, kuuntelen, arvostan, ymmärrän ja vien keskustelua eteenpäin, jotta toisella olisi helpompi olla. Ja vaikka meillä ei ole mitään yhteistä, välillä käy niin, että mies ihastuu minuun kovasti. Ehkäpä kovinkaan moni nainen ei ole ollut hänelle ennen ystävällinen.
Itse IT-alalla pitkään töitä tehneenä (olen mies) tunnistan nämä kaverit hyvin. Epämukavuus sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee lievemmästä aina siihen asti, että edes kollegoita ei tervehditä töissä tai katsota päinkään. Usein tällä on haitallisia vaikutuksia myös heidän urakehitykseensä, vaikka heidän merkityksensä voi olla erittäin keskeinen vaativissa ohjelmistoprojekteissa johtuen yleensä erittäin kovasta osaamistasosta alalla sekä keskimääräistä korkeammasta älykkyydestä.
VastaaPoistaKenties hieman yllättävää on, että kun keskustelee tällaisen hyvinkin epäsosiaalisen oloisen henkilön kanssa vaikkapa siitä koodauksesta, niin yhtäkkiä he voivatkin olla hyvinkin puheliaita, kunhan jää on ensin murrettu. Tämä toki vaatii, että itsekin ymmärtää aihetta riittävästi, koska muuten siitä ei tule mitään, kuten olet huomannutkin.
Ihan uteliaisuudesta; mistä aiheista itse olet ehdottanut keskustelua? Syy siihen miksi nämä miehet puhuvat juuri näistä aiheista on arvatenkin se, etteivät he oikein tiedä mistä muustakaan puhua, koska heidän työnsä ja vapaa-aikansa pyörii hyvin vahvasti näiden aiheiden ympärillä. Luultavasti sinua kiinnostavat asiat ovat heille yhtä vieraita kuin koodaus tai pelit sinulle. Heidän kannaltaan on vain hyvin ikävää, että vastaavista aiheista kiinnostuneita naisia tuskin on edes yhtä jokaista kymmentä tällaista miestä kohti. Lisäksi mukana on toki rimakauhua ja sosiaalisten tilanteiden epämukavuutta.
Olet ihan jäljillä tuon ihastumisen kanssa, sillä kyllähän näillä miehillä kova halu olisi kumppani löytää ja varmasti on harvinaista, että joku nainen edes yrittää jutella ja olla ystävällinen. Tylyistä pakeista sun muusta on usein kokemusta sitäkin enemmän. Onhan se kuvaavaa heidän tilanteestaan kuinka sinäkin alkuun sanot, että rima ei ole korkealla ja sitten loppuun toteat (toki ihan ymmärrettävästi) turhautumisesi siitä kun joudut tällaisia miehiä liian usein tapaamaan. Minusta ei muuten ole lainkaan yllättävää, että heihin törmää juuri netissä, koska siellähän monet heistä "asuvat".
Kiitos hyvästä kommentista! Viimeksi yritin jutella muun muassa seuraavista aiheista: Vapaa-ajan vietto, syöminen, ruoanlaitto, sää, musiikki, leffat, lempidrinkit, urheilu, katutyöt, lemmikkieläimet ja kirjat. Ehkä olisi pitänyt pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa johonkin, mutta kun tuntui, ettei vastakaikua saa yhteenkään mihinkään. Minullakin on omat spesifit kiinnostuksenkohteeni, ei tulisi mieleenkään alkaa jaarittelemaan niistä ekoilla treffeillä. Jostain muustakin on pystyttävä puhumaan.
PoistaVaikka olenkin turhautunut, minulla on silti vähän paha mieli näiden miesten puolesta. Ihan samalla tavalla minäkin haluaisin löytää jonkun, joka ymmärtää minua. Sosiaaliset taidot ovat nimenomaan taitoja, niiitä voi opetella. Miksi on käynyt niin, että tämä on jäänyt väliin niin monelta mieheltä, joiden kanssa olen päätynyt treffeille? Haluan vielä korostaa ettei kukaan näistä miehistä ole ollut mitenkään erityisen kauhea tapaus, vaan selvästi hyviä tyyppejä, jotka vain ovat jotenkin sosiaalisesti taitamattomia.
Haluaisin ravistella nörttipoikien vanhempia. Ajakaa pojat edes pari kertaa viikossa vaikka väkisin ulos niistä luolistaan ihmisten ilmoille! Takavarikoikaa tietokone hetkeksi! Nörtteily on hyvä ja kehittävä harrastus, mutta sen lisäksi on opittava muutakin- Esimerkiksi se, miten ihmisten kanssa puhutaan, ja miten itsestä (ja toisesta) pidetään huolta.
Otokseni on tietysti pieni, mutta en voi silti olla miettimättä, että onko tässä nyt osasyy siihen, miksi sinkkunaiset ja miehet eivät löydä toisiaan. Alkaa koko ajan tuntua enemmän siltä, että elän aivan eri maailmassa kuin ne kolmevitoset parisuhteettomat miehet. Minulla ei ole tarjota heille mitään, eikä heilläkään minulle.
No katsotaanpas...
VastaaPoista- Vapaa-aika: se on sitä aikaa kun istutaan koneella koodaamassa tai pelataan uusinta hittipeliä
- Syöminen: pakastepizzan voisi lämmittää kun alkoi hiukomaan
- Ruoanlaitto: tylsää hommaa, josta tulee sotkua ja pois tärkeämmistä jutuista (pelaamisesta)
- Sää: surkea sää kun on syksy. Muutenkin säästä jutteleminen on eläkeläisten hommaa
- Musiikki: monissa hittipeleissä on hyvät musiikit. Kenties jotain konemusiikkia siihen päälle
- Leffat: jos katselee, niin varmaan scifiä tms. pääasiassa
- Lempidrinkit: moni nörtti ei juuri alkoholia juo ja jos juokin niin drinkit on naisten juttuja. Miehet juo viinaa ja kaljaa :)
- Urheilu: joko ei harrasta lainkaan tai sitten jotain perussoololajeja kuten lenkkeilyä, josta ei paljon juttua tule
- Katutyöt: ärsyttävää tai yhdentekevää. Mitäpä noissa sen enempää on juttelemista
- Lemmikit: kuka hullu vapaaehtoisesti ottaa jonkun karvatin vaivoikseen? ;)
- Kirjat: teknistä kirjallisuutta, scifiä, ropetusta yms. spesifiä kamaa. Ei juuri kaunokirjallisuutta. Osa lukee vain jotain nettijuttuja ja katsoo podcasteja jne.
Ok, toi lista on tarkoituksella hyvin kärjistetty ja tuskin kukaan oikeasti 100% tällainen on (esim. musiikki- ja leffaharrasteet ovat varmaan suht yleisiä kovemmilla nörteilläkin), mutta ymmärrät varmaan pointin.
Koodaus ja muut vastaavat ovat hyvin loogisia aktiviteetteja ja samalla tavalla haluaisi lähestyä muitakin elämän osa-alueita. Ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen (parisuhteista nyt puhumattakaan) on kuitenkin usein hyvin kaukana loogisesta ja siksi se onkin sitten niin hankalaa. Lisäksi "tavallisten" harrastusten ja lähempien kavereiden puuttuminen voivat entisestään hankaloittaa asiaa. Tällainen mies ei ymmärrä, että säästä puhumisen tarkoitus ei ole niinkään puhua säästä sinänsä, vaan saada aikaan keskustelua ja sitä kautta jonkinlaista yhteyttä aikaan vaivaannuttavan kahvin ryystelyn sijaan. Koodaamisesta tms. puhutaan, koska se on joko ainoita asioita mistä haluaa/osaa luontevasti puhua tai sitten ei edes tajuta, ettei maallikolle nyt vaan voi siitä alkaa yksityiskohtaisesti puhua.
Sosiaaliseen taitamattomuuteen voi varmaan olla monia syitä. Osa johtuu luonteenpiirteistä osa lapsuuden traumoista (huono perhe, kiusaaminen yms.). Aikuisempana on sitten hankala "kiriä kiinni" kun spontaaneja harjoittelupaikkoja on jo usein paljon vähemmän. Lisäksi kun on huono jossain ja yrittäminen tuo lähinnä lunta tupaan sekä jännitys vielä kipsaa, niin hommahan jää sitten siihen ja keskitytään niihin vahvuuksiin eli omiin juttuihin. Näinhän me kaikki helposti teemme, jos olemme jossain asiassa umpisurkeita.
Sosiaaliset taidot ovat kuitenkin tosi tärkeitä kaikkeen elämässä menestymiseen liittyen. Niin työt, monet harrastukset kuin ihmissuhteetkin nojaavat siihen. Olet ihan oikeassa, että pohjimmiltaan nämä ovat hyviä tyyppejä varsinkin kun oppii ensin tuntemaan, mutta sosiaalisia tumpeloita yhtä kaikki. Varsin surullista, että tämä yksi isompi heikkous isolla todennäköisyydella estää heitä saavuttamasta monia asioita elämässään (ml. minkäänlaista parisuhdetta ikinä). Sosiaalinen taitamattomuus vielä virheellisesti tulkitaan usein tylynä, ylimielisenä, välinpitämättömänä ja jopa loukkaavana käytöksenä.
Olet luultavasti ihan jäljillä myös tuossa viimeisessä kappaleessa ja kuten sanoin "nörttijutuista" kiinnostuneista naisia on korkeintaan 1:10 miehiin nähden. IT-alalla on jo opiskeluaikana olemattomasti naisia ja sama homma jatkuu usein työelämässä, jolloin naisiin ei tule juuri edes spontaaneja arkielämän kontakteja. Älä nyt kuitenkaan ajattele, että läheskään kaikki IT-alalla olevat miehet olisivat tähän limboon joutuneet. Kyllä ihan selkeästi suurin osa tuntemistani kollegoista yms. on perheellisiä taviksia, mutta suhteellisesti ottaen näitä tapauksia on kyllä reippaasti ja nehän ne siellä netin sinkkumarkkinoilla sitten näkyvät. Em. syistä johtuen ala on siis jossain määrin huono yhdistelmä epäsosiaalisemmalle jampalle joskin se toisaalta kyllä ammatillisesti myös tukee hänen vahvuuksiaan varsin hyvin.
Missäs niitä sosiaalisesti vähintään keskivertoja miehiä tapaisi?
PoistaToisten naisten kodeissa (av(i)omiehinä, poikaystävinä)?
PoistaOlin ajatellut kirjoittaa aiheesta blogipostauksen mutta kulkunen tuli ja pilasi senkin kirjoittamalla aivan samat jutut mitä mietiskelin jo päässäni. Noh, onneksi en kerennyt aloittaa kirjoittelua, niin ei mennyt aikaa hukkaan. :P
Kyllä tässä on UT:a kompattava. Ainakin oman tuttavapiirini perusteella taitaa karu totuus kyllä olla, että tähän ikään mennessä (35+) ovat jo parisuhteessa ja useimmilla on jo perhettäkin. Joitain toisella kierroksella olevia varmaan on tarjolla, jos on onni myötä.
PoistaNo sitten tosiaan kannattaa varmaan jatkaa tällä valitsemallani linjalla ja keskittyä ihan muihin asioihin. Elämä ei tunnu toivottomalta, mutta parisuhteen löytäminen kyllä tuntuu.
PoistaNo johan nyt on masentavaa. Kyllä mä ainakin tunnen useita kolmekymppisiä, fiksuja ja sosiaalisia sinkkumiehiä, joilla on se ensimmäinen kierros vielä edessä. Kukaan heistä ei vaan ole mulle sopiva, mutta varmasti jossain joku on. Kummallista yleistämistä ajatella, että kaikki hyvät on varattuja, ja jäljelle jäävissä on jotain vikaa. Ihan yhtä lailla miehillä voi olla huono tuuri näissä hommissa.
VastaaPoistaKiitos Anna, ihanaa kuulla :)
PoistaKovin tutulta kuulostaa! Itse olen törmännyt hyvin samankaltaisiin herroihin ja tuskaillut omassa blogissani, miksi puolet deittikumppaneistani tuntuu olevan "peruskivoja perusteekkareita" – ihan mukavia ja sympaattisiakin miehiä, joiden kanssa keskustelu ei kuitenkaan koskaan siirry mielenkiintoisemmalle tasolle eivätkä kemiat kohtaa, ainakaan omalta puolelta. Yksin on vaikea kannatella koko keskustelua, jos toisella ei tunnu olevan siihen uutta annettavaa ja kommentit omiin keskustelunavauksiin ovat luokkaa "okei". Itse olen vain päättänyt hyväksyä sen, että näitä miehiä on ja tulee aina olemaan, mutta se ei tarkoita, etteikö muunkinlaisia voisi löytyä. "Ihan kivaan" ei tarvitse tyytyä, eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaOnko Viuhtilla tullut sosiaalisesti taitamattomien miesten lisäksi vastaan sellaisia, jotka kelpaavat kyllä keskustelukumppaniksi, ystäväksi ja olkapääksi, mutta joita kohtaan ei muuten tunneta vetoa? Tältä friend zonelta minä olen itseni yleensä löytänyt ja sinnekin päässyt vasta kun opettelin kuuntelemaan ja poimimaan keskustelunaiheita naisten puheista. Olin aiemmin luullut, että olen tungetteleva ja epäkohtelias jos kyselen jotain keskustelukumppaniltani. Tunsinhan näet itseni kiusaantuneeksi, jos joku kysyi minulta jotain henkilökohtaista, enkä halunnut tuottaa toisille samaa epämukavuutta.
VastaaPoistaAika pitkään tosiaan meni sellaisen ajatuksen varassa, että on sosiaalisestikin kelvattava sellaisena kuin luonnostaan olen. Tietysti eri yhteyksissä tullut lukeneeksi keskustelutaidoista, mutta ajattelin että niiden soveltaminen käytäntöön on epäaitoa tai suorastaan epärehellistä. Aika paljon on elämässä muutenkin mennyt ohi sen ajatuksen vuoksi, että ei ole lupa tehdä sellaista missä ei luontaisesti ole hyvä.
Juu, olen friend zonettanut, ja tullut myös itse friend zonetetuksi. Ei se kivalta tunnu, mutta sellaista se elämä joskus on. Aika mielenkiintoinen tuo sun viimeinen ajatus. Hyvin olet onnistunut bongaamaan mahdollisen itseä vahingoittavan toimintamallin/ajatuskuvion. Meillä on varmaan kaikilla sellaisia, mutta kai niistä voi eroonkin päästä.
Poista