Joulu meni tänä vuonna ilman isompia ahdistuksia. Isoäiti oli joulupöydässä hyvillään kun passasin vanhempia: "Kyllä susta joku niin hyvän emännän saisi!" Minua vain nauratti, mutta vähän yllättäen vanhempani vaiensivat isoäidin kipakasti toteamalla, että "Ei sitä kuule sellainen kiinnosta!" Pakenin keittiöön nauramaan.
Ei minulla ole perhettä vieläkään, eikä toivoakaan sellaisesta. Mitä enemmän seuraan sivusta pikkulapsiperheiden arkea sitä mahdollisemmalta tuntuu se, että ilman lapsiakin saattaisi tässä elämässä pärjätä ihan hyvin.
Lohdutukseksi sukulaisille voisin kuitenkin hoitaa juhlatervehdykset rouva Heintzin tapaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti