Yksinäiset juhlapyhät ovat usein ankeita. En enää edes halua kysellä kahvittelua näiltä ystäviltä kun tiedän jo, ettei se onnistu. Mies on työkomennuksella monta kuukautta joten vaikken sinkku olekaan, niin se on melkein sama nyt. Varsinkin täällä Espanjassa porukka on hyvin perhekeskeistä ja harvemmin esim. joululle tulee kutsua käymään...olettavat kaiketi, että kaikki muutkin ovat kiinni omissa asioissaan. Aivan. Joskus nämä päivät ovat olleet /ovat kitkeriä, mutta viime aikoina olen oppinut nauttimaan tavallani ja pitämään ajatukset muissa asioissa. Onneksi meikäläisellä on näitä omia harrastuksia, kuten maalaaminen , mikä pitää mielialaa yllä.
Olen ehta vanhapiika, osittain omasta tahdostani. Lapseton täysin omasta tahdostani, ja varmaankin osittain siksi sinkku... Yksinäinen ajoittain, mutta en ole ollut juhlapyhien aikaan sen jälkeen kun liityin aktiivisten sinkkujen yhteisöön ja olen mukana järjestämässä aktiivista toimintaa muillekin sinkuille.
Mietin ovatko kaikki sinkut todella niin yksin maailmassa etteivät tunne yhtään toista sinkkua? Ei ketään jota voisi itse kutsua viettämään esim. Juhannusta kanssaan? Ehkä siellä työpaikalla on toinen samanlainen, samoilla ajatuksilla pakkaa kassia mennäkseen vanhempiensa luo. Ehkä jos facebookista löytyisi joku sinkkuryhmä, joilta voisi kysellä seuraa? Pakkoko se on yksin baariin mennä, jos ja kun löytyy esim. leffailtoja, luontoretkiä jne. järjestäviä sinkkuyhteisöjä. Eka kerta vaatii rohkeutta, mutta ajattele se vaikka talven jälkeen ensimmäisenä sukelluksen kylmään järveen.
Jos stressaantuneet äidit marttyyreinä eivät ota apua vastaan, ihan yhtälailla yksin juhlapäiviä viettävä sinkku voi marttyyrisoitua, turhaan.
Rohkeutta toivon kaikille sinkuille kutsua muita sinkkuna mukaansa tai etsiä jo valmis oma vertaisryhmänsä!
Yksinäiset juhlapyhät ovat usein ankeita. En enää edes halua kysellä kahvittelua näiltä ystäviltä kun tiedän jo, ettei se onnistu. Mies on työkomennuksella monta kuukautta joten vaikken sinkku olekaan, niin se on melkein sama nyt. Varsinkin täällä Espanjassa porukka on hyvin perhekeskeistä ja harvemmin esim. joululle tulee kutsua käymään...olettavat kaiketi, että kaikki muutkin ovat kiinni omissa asioissaan. Aivan. Joskus nämä päivät ovat olleet /ovat kitkeriä, mutta viime aikoina olen oppinut nauttimaan tavallani ja pitämään ajatukset muissa asioissa. Onneksi meikäläisellä on näitä omia harrastuksia, kuten maalaaminen , mikä pitää mielialaa yllä.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Hyvää pääsiästä sinne!
PoistaHei, hyviä kirjoituksia sinulla blogissasi!
VastaaPoistaOlen ehta vanhapiika, osittain omasta tahdostani. Lapseton täysin omasta tahdostani, ja varmaankin osittain siksi sinkku... Yksinäinen ajoittain, mutta en ole ollut juhlapyhien aikaan sen jälkeen kun liityin aktiivisten sinkkujen yhteisöön ja olen mukana järjestämässä aktiivista toimintaa muillekin sinkuille.
Mietin ovatko kaikki sinkut todella niin yksin maailmassa etteivät tunne yhtään toista sinkkua? Ei ketään jota voisi itse kutsua viettämään esim. Juhannusta kanssaan? Ehkä siellä työpaikalla on toinen samanlainen, samoilla ajatuksilla pakkaa kassia mennäkseen vanhempiensa luo. Ehkä jos facebookista löytyisi joku sinkkuryhmä, joilta voisi kysellä seuraa? Pakkoko se on yksin baariin mennä, jos ja kun löytyy esim. leffailtoja, luontoretkiä jne. järjestäviä sinkkuyhteisöjä. Eka kerta vaatii rohkeutta, mutta ajattele se vaikka talven jälkeen ensimmäisenä sukelluksen kylmään järveen.
Jos stressaantuneet äidit marttyyreinä eivät ota apua vastaan, ihan yhtälailla yksin juhlapäiviä viettävä sinkku voi marttyyrisoitua, turhaan.
Rohkeutta toivon kaikille sinkuille kutsua muita sinkkuna mukaansa tai etsiä jo valmis oma vertaisryhmänsä!
Sofia
Kiitos kommentista! Tosi hyviä ideoita!
Poista