torstai 9. kesäkuuta 2016

Entäpä jos sinussa ei olekaan mitään vikaa?

Hei sinkku. Kirjoitan sinulle tähän tällaisen viestin, johon voit aina palata sen jälkeen, kun orastava suhde ei ole sittenkään kantanut ja muut alkavat vihjailla, että olet liian nirso tai muuten viallinen.

Sinä olet aikuinen ihminen ja tiedät kyllä itse toimiiko suhde vai ei. Et ole liian nirso, vaan sinulla on oikeus olla rakastunut siinä missä muillakin. Sinun ei tarvitse tyytyä minkään ikäisenä eikä missään elämänvaiheessa sellaiseen, mikä ei tunnu sinusta hyvältä. Sinulle kuuluu yhtä paljon hyvää kuin muillekin. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta määritellä sitä, mikä on sinulle hyvä. Olet oman elämäsi paras asiantuntija ja päätöksentekijä ja ansaitset ratkaisuillesi lähipiirisi tuen.

Mun mielestä olisi kauhean kiva, jos joku sanoisi mulle joskus noin, eikä kehottaisi pääsemään yli sellaisista asioista suhteissa, joista tuskin olisi itsekään valmis pääsemään yli omassaan. Ei pitkäaikainenkaan sinkkuus voi tarkoittaa sitä, että ei ole oikeutta olla onnellinen. Voisinkin alkaa lukea tuota itselleni peilin edessä aamumantrana.


14 kommenttia:

  1. Aivan_Loistava! Hieno! Todella hyvä.

    VastaaPoista
  2. Edit: Nämä jatkuvat fontti- ja layout-ongelmat saavat mut harkitsemaan vakavasti blogin siirtämistä jonnekin toisaalle...

    VastaaPoista
  3. Tuossa sanottiin, että kun "orastava parisuhde ei sittenkään kantanut". Missä kohdin siitä voi olla varma? Milloin kannattaa luovuttaa? Milloin vielä yrittää?

    Ehkä oletkin sitoutumiskammoinen? Ehkä et uskalla laittaa koko sydäntäsi peliin, kun pelkäät epäonnistumista liikaa?

    Oletko varma, ettet sittenkin ole "nirso" ja kuvittelet löytäväsi täydellisen ihmisen rinnallesi? Ehkä etsimällä etsit vikoja toisista, tai keskityt toisen virheisiin, etkä näe potentiaalia hyvissäkään ihmisissä? Oletko valmis kasvamaan toisen rinnalla ja opettelemaan elämään parina?

    Siis missä tilanteessa kannattaa alkaa hokemaan ko. mantraa itselleen? Eikö tuo mantra voi myös pilata mahdollisuutesi koskaan pariutua.

    Ja sinkkuna voi tosiaan olla onnellinen - silloin tuota mantraa ei tarvita. Sitä tarvitaan vain silloin, kun sinkkuus on/on ollut vaarassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Tai ehkäpä en ole nirso. Kukapa sen tietää, jos en minä itse?

      Poista
    2. Mikä funktio sillä on, että toisten ihmisten pitää aina tietää paremmin? Millä tavalla syyllistäminen auttaa?

      Poista
  4. Pitkään parisuhteessa eläneen on täysin mahdotonta ymmärtää, millaista on olla sinkku. Vaikka heilläkin olisi takanaan pitempiä aikoja sinkkuna, ovat ne ajat onnellisesti unohtuneet pariutumisen ja mahdollisten lasten myötä. He ovat nousseet sinkkujen yläpuolelle ja heillä on varaa arvostella sinkkuja. Heillä ei ehkä ole takanaan kipeitä eroja tai heidän luottamustaan eivät ole toiset ihmiset koskaan rikkoneet. Syyllistämällä he pyrkivät käsittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan liittyen sinkkuuteen ja siihen ahdistukseen, mikä vallitsee, kun oikeasti itse tuntee jonkun aikuisen sinkun... Syyllistävät ja arvostelevat pariskunnan toiset puoliskot eivät itse haluaisi, voisi eivätkä pystyisikään olemaan sinkkuja. He ovat osa pariskuntaa, eivät itsenäisiä ja omavaraisia persoonia. Oletan siis, että nämä syyllistäjät ovat pariutuneita ihmisiä..? En ainakaan keksi, mitä syytä sinkulla olisi arvostella toista sinkkua. Toisaalta taas ne pariutuneet ihmiset, jotka elävät tasapainoisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet ovat itsenäisiä osiaan, eivät koe tarvetta sinkkuystävän arvosteluun? Summasummarum, väittäisin, että syyllistäjien syyllistämisen taustalla ovat heidän omat pelkonsa ja pelonsekaiset tunteet ja ajatukset. Koitetaan ymmärtää heitä! ;)

    Itse en ole oikeastaan ollenkaan kohdannut tuota syyllistämistä ja ihmettelyä. Olen ilmeisesti niin luonteva ja itsestäänselvä sinkku... Pitäisikö olla huolissaan... :D -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Voi tosiaan olla vaikeaa samaistua, jos ei ole koskaan ollut pidempään sinkkuna. Jonkinlainen ylemmyydentunto siihen liittyy: "MINÄ olen onnistunut tässä, olen siis parisuhdeguru, ja jos sinäkin osaisit sen, minkä minä osaan, et olisi yksin." Ehkä se pelko ja ahdistus liittyy siihen, että ei voi myöntää itselleen, kuinka paljon tässä elämässä on kuitenkin kiinni sattumasta. Että itsellekin olisi voinut käydä niin, että olisi jäänyt yksin. Vai onko se kateutta siitä, että toinen pärjää itsekseenkin, ja arvostelija tietää, ettei itse pärjäisi?

      Poista
  5. Anonyymi puhuu asiaa. Mulla on yksi pitkässä liitossa oleva ystävä, joka on kova analysoimaan virheitäni ja syitä parisuhdeyrityksieni kariutumisen taustalla. Olen kuulemma mm. tylsä ja mulla ei ole elämää. Loukkaannuin aluksi hirveästi, mutta sitten tajusin, että kaverini taitaa heijastella omia pelkojaan minuun, koska teen paljon sellaisia asioita, mihin hänen uskalluksensa ei ikimaailmassa riittäisi, kuten yksinmatkailut vieraisiin maihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todella rasittavalta. Mua kiinnostaa jotenkin hirveästi, että miksi joku kokee oikeudekseen arvioida toisen elämää tuolla tavalla. Ja miksi on paljon luontevampaa, että parisuhteessa oleva arvostelee sinkkua kuin toisinpäin?

      Poista

  6. Viuhdin ja Annan kommentteihin viitaten, anonyymi jatkaa... :D

    Henkilö, joka itse tietää, ettei pärjäisi yksin, saattaa myös olla oikeasti tosi epävarma. Koska, let´s face it, kuka tahansa saattaa jäädä sinkuksi koska vaan. Se pelko saattaa väijyä ainakin alitajuisesti epävarman ihmisen takaraivossa. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat, omat ja toisen halut ja toiveet voivat muuttua. Varsinkin nyky-yhteiskunnassa kaikki on epävarmaa. Yksikin pieni, saatikka suuri muutos elämässä saattaa aiheuttaa varsin ikävän ketjureaktion. Fyysinen tai henkinen sairastuminen tai työttömyys laittavat parisuhteen koville. Sitten jos se oma epävarmuus ja tulevan pelko alkaa näkyä siinä suhteessa, niin siitä tuleekin jo itseään toteuttava ennustus. Sitten sitä sinkkua pitää arvostella, jotta pystyy jotenkin itsellensä uskottelemaan, että uuden kumppanin löytymisen pitäisi olla paljon helpompaa. Että eihän se voi olla niin vaikeaa, kuin miltä tuo ystävä tai tuttava saa sen näyttämään.

    Ja todellakin kateuttakin voi olla taustalla, vaikkei se pariutunut ihminen sitä ikinä myöntäisikään, edes itselleen. Varsinkin jos se sinkkuystävä on sinut itsensä kanssa ja menevää sorttia, niin ei se hänen elämänsä ehkä niin kurjalta näytäkään.

    Uskon myös tuohon, että sattumasta on paljon kiinni. "Oikeassa paikassa oikeaan aikaan". Se, että toisilleen sopivat ihmiset onnistuvat kohtaamaan tässä maailmassa, on melkoinen onnenpotku. Ja sillä sopivuudella ei ole mitään tekemistä nirsoilun tai kriteereiden kanssa. -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen miettinyt juuri tuota, että sinkku muistuttaa auvoisissa pitkissä parisuhteissa eläville ikävästi siitä tosiasiasta, ettei mikään ole varmaa. Sitä olisi mukavampi olla ajattelematta. Jos syyttää asioiden tilasta sinkkua itseään, voi sitten ajatella, ettei itselle voisi koskaan käydä noin.

      Poista