Tiedättekö niitä ensimmäisen maailman ongelmia? Sellaisia, kuin ehkäpä jonkun syyrialaisen näkökulmasta kaikki minun ongelmani olisivat. Että voi sentään, kun ei ole varaa ostaa asuntoa, vaan pitää majailla vuokralla. Ja voi sentään, kun vakituinen työpaikkani ei maksa minulle enemmän palkkaa. Ja onhan sekin rankkaa, ettei ole varaa matkustaa useammin.
Se mikä on ongelmallista ja mikä turhaa valittamista, riippuu tietysti aina siitä, mistä kohdasta itse maailmaa katselee. Niinpä lapsiperheiden probleemat loksauttavatkin säännöllisin väliajoin suuni auki. Sitten kun onnistuu saamaan parisuhteen ja siihen aikaiseksi vielä lapsen, elämä voi olla kyllä vaikeaa mitä uskomattomimmilla tavoilla. Saattaa joutua itkemään vaikka sellaista, että herranjumala, mikä sille annetaan sukunimeksi? Onpa hyvä, että säästyn tuoltakin ongelmalta. Jos lapsen jotenkin onnistuisin pyöräyttämään tähän maailmaan, sen sukunimeksi tulisi tietenkin isän mukaan Spermapankki.
Joku väsynyt pikkulasten äiti varmaan haukkuisi tämänhetkisen ketutukseni syyn mitä suurimmassa määrin ensimmäisen maailman ongelmaksi. Olen ollut lähes koko pääsiäisen yksin, ja olen kurkkuani myöten täynnä tätä ihanaa omaa rauhaa. Olen myös aivan täynnä perheiden ihania lomakuvia Facebookissa. Tämä on nyt kuudes pääsiäiseni yksin, ja tämä neljäs päivä on jo aivan liikaa. Ketään ei ole missään, ja minä tylsistyn kuoliaaksi.
Ja jos aiot ehdottaa jotain kivaa puuhastelua ajan tappamiseksi, niin olen sitten tehnyt sen jo. Paitsi että munia en maalaile, siihen vedän rajan.
Mitä te muut olette tehneet?
Haa, multa meinasi silmät tippua päästä, kun täällä oli viiiiiiiihdoin uutta tekstiä. Senkin bittihiljaisuutta pitevä vanhapiika ;-)
VastaaPoistaMitäkö mä olen tehnyt? Olen konmarittanut irtaimistoani järjen menettämisen rajoille asti. Olen etsinyt netistä ratkaisuja muutamiin siivous- ja sisustamisongelmiin. Puolitoista päivää hurahti asumisaiheiseen (muutto vai ei) pohdintaan. Olen lukenut ja katsonut vähän telkkaria. Hieman herkutellut. Chattaillyt Kanadassa, Usassa ja Indonesiassa asuvien tuttujeni kanssa. Olen pohtinut kauhulla katoavaa kevättä ja kaikkea, mitä minun pitäisi vielä saada tehtyä. Olen pessyt pyykkiä ja kysellyt netissä perheenäideiltä vinkkejä tahrojen poistoon. Yhden tahran sain irti omin avuin (jee!), mutta ne perheenäidit saivat minut kirjoittamaan sappisaippuan ostoslistalle, minkä lisäksi ajattelin tutustua tarkemmin Domestokseen, joka on WC:n pesuaine, jolla voi kuulemma siitä huolimatta valkaista vaatteita ja kuppeja. Perheenäidit yrittivät tyrkyttää minulle myös muita kummallisia asioita kuten kestositeitä ja pesupähkinöitä, mutta siinä puolestaan minulla tuli raja vastaan. Voisin sen sijaan maalailla munia :-) Yhteen englanninkieliseen nettikeskusteluun olen osallistunut ja muutamia puheluita puhunut. Myös erään projektin Excel-taulukkoa olen laatinut. En jaksanut lähteä ystäville kylään, vaikka kutsu oli päällä. En myöskään jaksanut lähteä ystäväni kanssa geokätköilemään, vaikka oli asiaa vähän mietitty. Laiskotti ja halusin nauttia ihanasta omasta ajasta. Ei tämän kummallisempaa. Vielä on illaksi vaikka mitä puuhaa ja huomennahan se arki jo pamahtaakin taas päälle. Olisi voinut olla pidempikin tämä pääsiäinen. Ööh, eli me ollaan menty pääsiäinen aika erilaisissa tunnelmissa vissiinkin :-/
Mä olen nähnyt Facebookissa kuvia yhdeltä Lapin matkalta ja parilta mökkireissulta, mutta muuten pikemminkin tosi neutraaleita tulppaani- ja pääsiäismunakuvia yms. Yksikin perheellinen kaveri postitti kuvan tietokoneestaan ja kertoi tehneensä pääsiäisenä lähinnä töitä. Kaksi on kastanut talviturkkinsa nyt pääsiäisen aikaan, mikä ei kyllä kadehdita pätkääkään. Yksi perheellinen esitteli valokuvia täydellisen räjähtäneestä kodistaan ja totesi, ettei ehtinyt siivota pääsiäiseksi. Kaksi ilmoitti lastensa urheilujoukkueiden hyvästä menestyksestä, mikä on minustakin hienoa (edustivat Suomea ulkomailla). Saattaa kyllä olla, että olen sulkenut itseäni rasittavien tyyppien Fb-päivitysten näkymisen ja jäljelle jääneissä on hyvin paljon lapsettomia, sinkkuja, lapsensa aikuisiksi kasvattaneita ja ihmisiä, jotka eivät hehkuta perheidylliään tai sitten en kuulu hehkutusten vastaanottajiin. Olen itsekin luonut Fb-kavereistani ryhmät, joille postitan valikoituja juttuja. Facebookilla voi kyllä rääkätä itseään oikein kunnolla, joten suosittelen lämpimästi käyttämään niitä filtteröintimahdollisuuksia.
Haa :D Joo, oon suunnitellut elämääni niin innokkaasti, etten ole ehtinyt miettiä blogiin liittyviä asioita ollenkaan. Sullahan oli aktiivipääsiäinen! Mä vaan möllötin. Ehkä liika miettiminen kostautui totaalisena tylsämielisyytenä.
PoistaHaha! Jos lapselle pitää antaa väkisin isän nimi, kai postilaatikossani lukee tulevaisuudessa Holmström & Väestöliitto... Vietin pääsiäisen perinteisesti perheen kanssa. Söin pashaa, koristelin pääsiäisvarpuja ja etsin piilotettuja suklaamunia (edelleen, vaikka olen jo 30!). Tein sentään jotain hyödyllistäkin kun paklasin seiniä omassa kämpässä, pesin lenkkareita ja tiskasin.
VastaaPoistaYmmärrän tuo facebook-idyllien riesa. Kestän kyllä (nykyään) jonkin verran vauva- ja lapsikuvia, mutta olen piilottanut kaikki ne kaverit jotka ovat vähän liian rakastuneita. Ja myös ne jotka laihtuvat julkisesti. En tarviste salaattikuvia, kuntosalikuvia enkä todellakaan pusukuvia. Ja olen ihan tietoisesti päättänyt että saan itse julkaista vain kaksi vatsakuvaa tämän raskauden aikana, koska tiedän miten ärsyttävää voi olla jos ne tulee fiidissä koko ajan. Toki tämä on todellakin ensimmäisen maailman ongelma. :P
Olispa hauskaa järjestää leikkitreffit. Mun Alvar Spermapankki ja sun Josefina Väestöliitto tulisivat varmaan hyvin toimeen keskenään. Otettais Facebook täyteen kuvia.
PoistaTe ootte ihania <3! Mä voin olla se hieman noitamainen tätihenkilö, joka ei tiedä lapsista mitään, mutta valittaa koko ajan teidän lasten äänistä ja liikkumisesta. Tosin mulla pitäis varmaan olla musta kissa mukana. Vai kelpaisko lainakoira?
PoistaMutta oikeestihan näitä luovutetuista sukusoluista alkunsa saaneita lapsia tutustutetaan jonkin verran toisiinsa ja se on varmaan ihan järkevää. Isättömiä lapsia on ollut aina, mutta tuskin kovinkaan monella heistä on ollut vertaistukea. Internet on ihana, kun se mahdollistaa samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten bongailun. Esimerkiksi adoptiolapsilla on kesäisin leirejäkin ja perhetapaamisia. Olisi aika mahtavaa, jos luovutetuista sukusoluista syntyneilläkin olisi joskus tulevaisuudessa vastaavaa vertaistukea.
Totta! Nyt kun otit asian puheeksi, tuntuu melkein itsestäänselvältä, että tämmöistä joskus tulee olemaan. Oma alkuperä on aika tärkeä juttu ihmisen elämässä.
PoistaToisaalta en kyllä tiedä tuleeko... Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että sinkkuäidit perustavat jonkinlaisen yhteisön asian ympärille. Miksi juuri sinkkuäiditkö? Koska naispareilla on sateenkaariyhteisönsä jo nyt ja he löytänevät niistä piireistä vertaistukea sekä vanhemmille että lapsille. Luovutettuja sukusoluja lapsettomuushoidoissaan käyttäneet pariskunnat taas löytänevät vertaisiaan mm. Simpukan ja ihan netinkin kautta. Heteropariskunnat saattavat myös olla haluttomia hakeutumaan luovutettujen sukusolujen osalta vertaistuen piiriin sinkkuäitien tai naisparien kanssa. Myös naisparit saattavat vieroksua sinkkuäitejä vertaistuen osalta. Siksipä tulin pienessä päässäni siihen, että luovutetuilla sukusoluilla perheen perustaneiden sinkkuäitien pitäisi varmaan verkostoitua ensin keskenään ja vasta ehkä myöhemmin pyrkiä tekemään yhteistyötä luovutettuja sukusoluja käyttäneiden pariskuntien kanssa. Saatan olla ihan väärässä ja ennakkoluuloinen, mutta tällainen fiilis minulle tuli. Valitettavasti ihmiset ovat hieman valikoivia vartaistuen suhteen - mikä voi olla myös järkevää.
PoistaOlen kuulunut jonkin aikaa yhteen englanninkieliseen nettiyhteisöön, joka on viitisen vuotta vanha. Ryhmä toimii hyvin, mutta siellä on alusta lähtien ollut tiettyjä hieman rasittavia ilmiöitä, jotka tuntuvat toistuvan aina uusien jäsenten myötä. Nyt on alkanut enemmän ja enemmän hahmottumaan, että vaikka meitä yhdistää tietty asia, niin olemmekin joissain muissa asioissa aivan erilaisia keskenämme - siis juuri tähän yhdistävään asiaan keskeisesti liittyen. Suomeksi sanottuna on alkanut muodostua toisistaan selkeästi erottuvia alaryhmiä. Kaiken kukkuraksi selvisi, että saman yläkäsitteen (X) taholta onkin olemassa kaksi suurehkoa nettiryhmää, jotka ovat molemmat ns. yleisryhmiä. Molemmissa ryhmissä on alaryhmien (A, B, c-n) jäseniä sikin sokin sekaisin. Uskoisin, että jatkossa ainakin kahdelle suurimmalle alaryhmälle syntyy nettiyhteisönsä (XA ja XB), joissa keskitytään alaryhmien omiin keskusteluaiheisiin. Lisäksi on ehkä kaikkia X:iä yhdistävä yleiskeskustelu, jossa pysytellään yhteisissä asioissa. On kuulkaa mielenkiintoista! Ryhmissä on mukana aiheen yliopistotutkijoita useammasta maasta ja tuntuu, että ollaan todellakin jännän äärellä - luomassa historiaa.
Mielenkiintoista! Haluatko kertoa, mikä ryhmä on kyseessä?
PoistaMä kirjoitan nimenomaan elämäntilannelapsettoman statuksella siksi, että tää on ihan eri juttu kuin pariskuntien biologinen lapsettomuus. Olen oikeastaan ihan hirveän yllättynyt, että vaikka on tullut jos jonkinlaista suvakkihuorapalautetta, kukaan biologisesti lapseton ei ole vielä suuttunut mulle - ainkaan niin paljoa, että olisi haukkunut. Kyllähän nämä ovat eri asioita. Toisilla on puoliso, toisilla ehkä sitten hedelmällisyys. Ehkä. Voisin kuvitella, että jos haluaisin kuollakseni lapsen, eikä se vain onnituisi, olisin kateellinen sellaiselle, joka sen voisi edes hedelmöityshoidoilla yksin saada. Mä en toisaalta kokisi, että mulla ja hedelmöityshoitoja läpikäyvällä pariskunnalla olisi kauheasti yhteistä tässä kontekstissa, vaikka olisin itse hoidoissa. Se on vaan ihan eri asia. Sillä on kulttuurisesti ihan toinen merkitys, jos väsäät sitä lasta itseksesi.
Mä uskon, että lahjasoluilla lapsen tehneitä sinkkuäitejä on kymmenen vuoden sisään Suomessakin niin paljon, että vetaistukiryhmiä alkaa syntyä ihan itsestään.
Hei!
VastaaPoistaTässäpä yksi linkki asiaan liittyen:
http://kenguruun.foorumi.eu/index.php