Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska minulla on ollut ihana kiire. Olen opiskellut ahkerasti ja käynyt opiskeluun liittyvissä tapahtumissa. Olen innostunut ja energinen ja elämä on kauhean köyhää mutta hirveän mukavaa.
Lisäksi olen tavannut erään erityisen miehen. En uskalla spekuloida tuoreen suhteen tulevaisuudella, olen vain keskittynyt nauttimaan siitä, että voin tehdä arkipäiväisiä asioita jonkun toisen kanssa. On tuntunut maailman parhaalta käydä yhdessä Prismassa, tehdä ruokaa ja tiskata. Toki suhteeseen on mahtunut myös niitä romanttisia treffi-iltoja, mutta arkijuttujen jakaminen on kuitenkin tuntunut kaikista parhaalta.
Sinkkuelämää-sarjassa on jakso, jossa parikymppiset miehet kertovat seurustelustaan kolmekymppisten naisten kanssa. Joku nuorista miehistä toteaa, että kolmekymppiset naiset ovat parhaita, koska he ovat koko ajan niin kiitollisia kaikesta. Nauratti, koska ainakin minun kohdallani tämä todella pitää paikkansa. Että kävikö se nyt herranjumala ihan oikeasti kaupassa kun minulla oli flunssa ja ihanko totta se voi hoitaa koiraa kun minulla on menoja? Kyynel. Kuinka ihana mies!
Juuri nyt on hyvin onnellista. Kun on ehtinyt kokea muunkinlaisia aikoja, tätä todella osaa arvostaa. Mietin joka päivä höpsön liikutuksen vallassa, kuinka onnekas olenkaan. Kohta alan varmaan tekstimuotoisten blogipäivitysten sijaan jakaa sellaisia kuvottavia aforismikuvia.
Ihana kuulla!
VastaaPoista