Yle Areena Tuija Pehkosen vieraana Antti Holma
Kohdasta 51:15 Antti Holma pitää lyhyen mutta jämäkän puheenvuoron yksineläjien puolesta. (Hän tosin käyttää sanaa "yksinäinen", joka ei ehkä ole aivan oma suosikkini, mutta asia tulee hyvin selväksi.) Holma pitää yksinäisten ihmisten pilkkaamista ja syrjimistä jopa vaikeampana ilmiönä kuin homojen pilkkaamista ja syrjimistä. Holma sanoo myös, että yksinäiset naiset kantavat yhteiskunnassamme monesti ulkopuolelta tulevaa kohtuutonta taakkaa. En tiedä, onko Holma nyt kenellekään mikään mielipideauktoriteetti, mutta ainakin hän on todella suosittu. Mukavaa kuulla, että hän puhuu tästä näin suoraan.
Hesarissa julkaistiin 14.12.2017 psykiatri Ilkka Taipaleen haastattelu, joka käsittelee oikeastaan ihan muita asioita, kuten teatteria ja mielenterveyttä, mutta seasta löytyy hieman yllättäen tällainen off topic -helmi:
Olen uudessa työpaikkassani, jossa teen silloin tällöin sijaisuuksia, pitänyt yksityiselämästäni hyvin matalaa profiilia, eikä siitä ole paljon kyseltykään. Rivien välistä puheistani on kuitenkin jokainen uusi työkaveri varmasti saanut sen käsityksen, että asun ja elän yksin. Työkavereista jokainen jutustelee varsin avoimesti puolisoistaan ja lapsistaan. Olen toki itsekin ollut parisuhteissa aiemmin, mutta kuulun silti täysin ulkopuolelle näissä jutuissa. Tää nyt ei ehkä suoranaisesti liity tähän sinun kirjoitukseesi, mutta tulee kyllä vahvasti sellainen käsitys, että yksineläjään ei oikein osata suhtautua, naisvaltaisella alalla varsinkaan. Lapselliselta on helppo kysyä, minkä ikäisiä sinun lapset on tai montako niitä on? Tai että kauankos olette olleet siipan kanssa naimisissa? Lapsettomalta yksineläjältä ei oikein osata kysyä mitään, ja asia sivuutetaan helposti. Tällä hetkellä koen vahvasti, että yksinelävä uusi työntekijä jää helposti ulkopuoliseksi, "oudoksi" tyypiksi, joka kuuluu kyllä työyhteisöön, mutta vähemmän henkilökohtaisesti kuin ne, jotka mielellään kertovat työpaikoilla perhe-elämästään. Tokihan sekin, että olen "pelkkä sijainen" vaikuttaa siihen, että en tule työkavereille niin tutuksi, mutta väitän, että jos minulla olisi mies ja lapsia, niin heistä olisi jo kyselty kaikki mahdollinen. -M
VastaaPoistaPerhe-elämä tuntuu kyllä olevan sään jälkeen yksi helpoimmista small talk -aiheista. Tunnistan tuon kertomasi tosi hyvin. Joillain työpaikoilla tuntuu vallitsevan melkein sellainen kulttuuri, ettei kauheasti muusta puhutakaan kuin puolisoista ja lapsista. Kirjoittelinkin joskus aikoinaan sellaisesta tilanteesta, kun työpaikallani käytiin tauolla vuorotellen yksityiskohtaisesti läpi, missä ja koska kukakin oli tavannut puolisonsa. Minä koitin näyttää siltä, että muka keskityin lukemaan jotain ilmaisjakelulehteä, mutta oikeasti olin melkein paniikissa. En halunnut jakaa parisuhteettomuuttani kaikkien kanssa. Vaikka sinkuista ei muka ajatella mitään erityistä, kyllä sen tuntee nahoissaan, että paritonta aikuista pidetään helposti jotenkin vähän kummallisena. En muista enää, oliko se saman keskustelun yhteydessä, vai toisella kertaa, mutta samassa työpaikassa oli kerran sattumalta poikkeuksellisen monta naista yhtä aikaa raskaana, ja minulle heitettiin: "Seuraavaksi se oletkin kuule sitten sinä, varo vaan!" Olin silloin kovasti lapsettomuussurullinen ja jouduin menemään vessaan itkemään vähän.
PoistaMusta on tullut sinkkuvuosien takia hyvin varovainen kertomaan omista asioistani työympyröissä. Lomien jälkeen olen välillä jopa oikein harjoitellut etukäteen, mitä haluan lomastani työpaikalla kertoa ja mitä en. Luulen että tämä asia on vaikuttanut aika paljonkin siihen kuvaan, jonka minusta töissä saa. Vaikutan varmaan ujommalta, pidättyväisemmältä ja ehkä jotenkin vaikeammin lähestyttävältä, koska en kerro kauheasti henkilökohtaisista asioistani. En kuitenkaan halua osakseni minkäänlaista vanhapiika-dissailua.
Minä järkytyin tämän suru-uutisen otsikoinnista. Miten joku kehtaakin kuolla "perheettömänä"? Ilmeisesti toimittajan on vaikea sitä käsittää, kun nostaa asian jutun otsikkoon...
VastaaPoistahttps://www.mtv.fi/viihde/hollywood/artikkeli/frasier-tahti-nukkui-pois-perheettomana-kollegat-muistelevat-john-mahoneyta-aito-ja-kaunis-sielu/6758568#gs.FG2v3GQ
No onpas kyllä todella erikoinen nosto otsikkoon! Mulle ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että tuo on joku vanhan mallin kiertotie ilmaista ettei näyttelijä ollut hetero. Jotenkin kauhean surulliselta tilanne on saatu kuulostamaan. Voi ihmispoloa, onko kurjempaa kohtaloa kuin kuolla perheettömänä...
Poista