torstai 14. marraskuuta 2019

Yksin vanhemmaksi lahjasolulla - Opas läheiselle

Tietooni on tullut, että kohtuullisen järkevienkin ihmisten saattaa olla vaikeaa ymmärtää, kuinka suhtautua henkilöön, joka aikoo yrittää lapsen saamista yksin lahjasolun avulla. Ilmenneiden ristiriitojen vuoksi päätin laatia tällaisen oppaan lisätäkseni ymmärrystä ja rakentavaa vuoropuhelua lasta toivovien ja heidän läheistensä välillä.

Opas lasta yksin lahjasolulla toivovan läheiselle


Läheisesi yrittää siis lasta yksin lahjasolulla. Onneksi olkoon! Olet saanut upean mahdollisuuden oppia lisää erilaisista tavoista saada perhe ja olla läheisesi tukena hänen matkallaan.


1. Miten joku päätyy yrittämään lasta yksin lahjasolulla?

Kukaan lahjasoluvanhemmuutta yksin yrittävä ei ole päätynyt ratkaisuunsa hetken mielijohteesta. Monet ovat pohtineet ratkaisuaan vuosikausia ja lähes kaikki ovat toivoneet voivansa ryhtyä vanhemmiksi ensisijaisesti jollain muulla tavoin. Tähän pitkään pohdintaprosessiin on erittäin todennäköisesti liittynyt paljon surua ja vaille jäämisen tunteita. 

Kumppanin puutteen vuoksi lahjasolulla lasta yrittävä on surrut paitsi lapsettomuuttaan, myös parisuhteettomuuttaan todennäköisesti perinpohjaisesti. Hän on seurannut vierestä toisten perheytymistä ja miettinyt, onko koskaan hänen vuoronsa. Hän on joutunut mahdollisesti kyseenalaistamaan jo lapsuudessa kulttuurista mieleen iskostuneet käsitykset oikeanlaisista perheistä ja toteamaan, ettei sellaista hänen kohdalleen koskaan tule. Hän on keskustellut tilanteestaan ja tunteistaan ammattilaisen kanssa, koska lahjasoluja ei muuten saa.

Lahjasolulla lasta yksin toivova on siis todennäköisesti pohtinut ratkaisuaan huomattavasti pidempään ja paremmin kuin heteroparisuhteeseen lapsen saavat. Hänen on ollut pakko. Erittäin todennäköisesti hän on kyseenalaistanut ratkaisunsa useamman kerran ja pyrkinyt kaikin tavoin varmistamaan pärjäämisensä yksin lapsen kanssa. Hän on ehkä kuvitellut mielessään jokaisen mahdollisen kauhuskenaarion, joka lapsiperhettä voi kohdata ja koittanut luoda suunnitelman jokaisen niistä selvittämiseksi yksin.

Kaiken tämän jälkeen hän on todennut haluavansa kaikkein eniten maailmassa kuitenkin olla vanhempi ja päättänyt uskaltaa.


2. Mitä kuuluu sanoa, kun itsenäinen lahjasoluhedelmöittyjä kertoo aikeistaan?

Kun yksin lasta toivova on lopulta päätöksensä tehnyt, ja on valmis siitä kertomaan, hetki on hänelle äärimmäisen merkityksellinen ja tunteellinen. Jos hän kertoo asiasta sinulle, voit olla iloinen ja ylpeä! Asianosainen luottaa sinuun ja pyytää sinua iloitsemaan ja jännittämään kanssaan! Sano hänelle sellaisia asioita, kuin sanoisit kenelle tahansa, joka kertoo sinulle yrittävänsä lasta. Vinkkejä tähän kohdassa 4.


3. Entäpä jos en ymmärrä tai ahdistaa ja pelottaa tai jotenkin vaan tuntuu kauhean oudolta ja väärältä?

Ei hätää! Totutuista poikkeavat perheytymisen muodot ahdistavat monia, et ole yksin. Mielessäsi voi käynnistyä sellainen tuskaisten ajatusten ja kysymysten prosessi, jonka asianosainen on itse saattanut jo omassa mielessään päätökseen. Hän on oman prosessinsa asiantuntija, ja voit huoletta kysyä häneltä kysymyksiä. Lasta toivova toivoo, että sinäkin olet kiinnostunut asiasta, ja mikäpä parempi tapa osoittaa kiinnostustaan kuin kysymällä! Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kysymystesi sävy on aidosti kannustava, ei kyseenalaistava. Vinkkejä seuraavassa kohdassa.

4. Käytännön esimerkkejä yksin lahjasolulla lasta toivovan kohtaamisesta

Älä sano näin:

  • Oletko varmasti miettinyt asian loppuun saakka?
  • Kannattaisiko vielä harkita?
  • Se ei sitten ole mitään ruusuilla tanssimista.
  • Oletko miettinyt, kuinka kallista kaikki nykyään on?
  • Etkö voisi ennemmin adoptoida? Maailmahan on täynnä lapsia.
  • Eikö olisi kuitenkin parempi koittaa vain löytää kumppani?
  • Kuinka ihmeessä aiot selvitä kaikesta yksin?

Sano näin:

  • Onneksi olkoon!
  • Sinusta tulee varmasti hyvä vanhempi!
  • Jos tarvitset apua, autan sinua.
  • Pärjäät kyllä!

Edit: Täältäkin löytyy ohjeita läheisille! Simpukan Helminauha-hanke tukee lahjasolulla lapsen saaneita perheitä. Vihdoinkin materiaalia, jossa itselliset vanhemmat huomioidaan myös täysin tasaveroisesti. Voi onnea! Kiitos Simpukka!

4 kommenttia:

  1. Aivan loistava kirjoitus! * aplodi-emoji * Allekirjoitan kaiken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Kiitos! Tuleeko mieleen lisäyksiä?

      Poista
    2. Ei tule, onneksi. Minuun on suhtauduttu pääsääntöisesti tosi hyvin ja kannustavasti alusta asti. Pari vanhempaa sukulaista alussa vähän ihmetteli, mutta ei enää.

      Poista
  2. Hei Viuhti, olipa hurjan hyvä teksti. Olen paljon pohtinut, mistä sellaiset "tyypilliset opitut ensireaktiot" erilaisiin asioihin johtuvat. Miksi ihmiset sanovat sellaisia miettimättä, syventymättä, kuuntelematta ja kuulematta toista oikeasti. Esim. nyt vaikka lapselle "oletpa kasvanut" (vaikka se olisikin totta), tai jollekulle, joka kertoo haluavansa/olevansa haluamatta asiaa X, "kyllä se sullakin mieli vielä muuttuu". Miksi meillä on niin kova tarve tietää toisen puolesta, tietää paremmin? Miksei voi sanoa esimerkiksi sille lapselle "onpa hauska nähdä sinut", tai toiveestaan kertoneelle "kiitos luottamuksesta, haluaisitko kertoa lisää?".

    Joka tapauksessa lähetän sinulle paljon lämpimiä ajatuksia marraskuuhun!
    Terveisin (kauan sitten Nyytin palstoilta?) Mya

    VastaaPoista