maanantai 24. marraskuuta 2014

Kaamoskääryle


Tervehdys viltin alta jasmiiniteen tuoksuisesta rinnakkaistodellisuudesta, jossa kaikki on pehmeää ja suloista! Sisäinen pimeyden lapseni on paketoinut itsensä kulahtaneeseen flanelliin ja hyrisee kääryleeksi koteloituneena sohvan nurkassa.

En ole aina nauttinut pimeydestä, mutta tänä syksynä olen siitä onnellinen. Kuuntelen metsässä salsaa ja hypin koiran kanssa mudassa. Laitan itselleni hyvää ruokaa, luen hömppälehtiä ja katson lempparisarjoja netistä. Olen vain. On niin pimeää, ettei ole pakko tehdä mitään järkevää, järkeilen.

Odotan pitkästä aikaa töistä kotiin palaamista, mikä on erityisen hienoa, koska kauan oli niin, että kotona oleminen oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Töissä väsytti koko ajan, ja kun työpäivä päättyi, yksinäiseen kaksioon palaaminen ahdisti. Kaamein kaamos poisti kai tarpeen tehdä koko ajan jotain erityistä. Ei tarvitse olla aktiivinen ja sosiaalinen.

Toinen onnekkaaseen olotilaani vaikuttanut asia on varmaankin ollut se, että olen lakannut toivomasta elämääni parisuhdetta. Olen hyväksynyt sen, ettei sellaista ehkä koskaan enää tule. Nettideittailun lopettaminen ainakin toistaiseksi on ollut ehdottomasti positiivinen ja voimaa antava päätös. Vaikka urpoista ei pitäisi välittää, onhan se kuluttavaa, että edes satunnaisesti saa viestejä ilkeiltä ja tyhmiltä ihmisiltä. En halua näitä miehiä kotiini edes tietokoneen ruudulta.

Vai mitä mieltä olette tästä viimeisestä deitissä käymästäni keskustelusta, jonka jälkeen suljin profiilini?

Ihana mies: Kuva?

Minä: Sori, en voi jakaa kuvia netissä.

IM: No mites ajattelit et jos joku suhun tutustuu jos ei oo kuvaa? Mulla on kuvat mutta sulla ei, siellä voi olla vaikka miten ruma ja läski ja sellaset ei sovi mun hakuun.

M: Muistuttaisin, että sä otit yhteyttä muhun.

IM: Kysyin kuvaa mutta jos ei pysty sitä antamaan niin on ruma/läski, sulla on jotain salattavaa, oletsä vammainen? Mä haluan normaalin naisen enkä cebaria.

M: Kivaa syksyn jatkoa sulle!

Ihana rauha. Vielä yksi tee ja sitten x-asentoon isoon parisänkyyn. Ihan yksin!

5 kommenttia:

  1. Mun mielestä kaamoksessa on just se parasta kun voi luvalla olla tekemättä mitään. Saa vaan olla möllöttää. Mut toisaalta sitten on jotenkin veto pois ja pakolliset asiat mitkä vaan pitää hoitaa tuntuu paljon vastenmielisemmiltä kun kesällä. Niin ja nukkua joutuu selvästi enemmän kun kesän valossa, joten ei sitten ehdikään niin paljoa.

    Mulla itsellä oli deittiprofiili aiemmin syksyllä ja kyllä se helpotti kun poisti sen. Näin miehenä ei tietenkään ole roskapostista riesaa, mutta jotenkin se pelkkä profiilin olemassaolo pyörii mielessä ja pitää käydä aina vilkuilemassa mitä siellä olisi. Kun ei ole profiilia niin voi unohtaa koko homman ja keskittyä johonkin muuhun. Vähän ristiriitaset fiilikset koko nettideittitouhusta.

    VastaaPoista
  2. Olen kehittänyt aivan loistavan systeemin kaamosajan kotitöihin: Ensinnäkin töiden jälkeen saa tehdä korkeintaan kolme järkevää asiaa. Koska tänään tein ruokaa ja käynnistin sekä pyykki- että tiskikoneen, en saa enää imuroida. Lisäksi jokaisesta tehdystä järkevästä asiasta saa palkinnon. Koska talossa ei ole punaviiniä, jään itselleni palkintoja auki viikonlopulle ja tyydyn näin viikolla brie-juustoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... vai lasketaanko Alkossa käynti järkeväksi asiaksi?

      Poista
  3. Olon on flunssaisen kökkö ja vuodan sekä ylä- että alapäästä. Siispä käperöidyin oloasussa ja villasukissa sohvan nurkkaan lukemaan blogiasi alusta loppua kohti kommentteineen päivineen. Osan postauksista olen lukenut, mutta osa vaikuttaa vieraalta. Piti kuitenkin kommentoida tuota kotityösysteemiäsi. Vaikuttaa upealta! Taidan kopioida sen ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on aivan tolkuttoman hienoa että joku lukee mun juttuja :)! Toivotan iloista vuotamista ja antoisaa käperöintiä!

      Poista