Tapasin syksyllä miehen, jonka kanssa minulla on edelleen hauskaa. En ole tuntenut oloani kertaakaan yksinäiseksi tapaamisemme jälkeen. Minun ei ole enää tarvinnut olla koko ajan aktiivisesti suunnittelemassa itselleni ohjelmaa nähdäkseni ihmisiä. Nyt minullakin on joku, jonka kanssa olla silloin kun ei jaksa lähteä mihinkään. Se on ihanaa. Elämä on niin paljon kevyempää. Rakastan tätä.
Miestä en rakasta. Hän on ihana, mutta me emme seurustele, emme muuta yhteen, ei tule häitä, ei lapsia. Hän on hyvä ihminen ja minun on hänen kanssaan hyvä olla. Näin tulee jatkumaan, kunnes jompikumpi haluaa toisin. Me olemme kumpikin aikuisia ja me päätämme, että meidän suhteemme on tällainen. Olen onnellisempi kuin vuosiin.
En ole oikeastaan ajatellut lapsettomuuttani ainakaan puoleen vuoteen. En ole enää edes varma haluanko lapsia. Katson uhmaikäisten kanssa taistelevia ystäviä, kotiin homehtuvia hoitovapaalaisia ja olen kiitollinen vapaudestani. Minusta ette saa seuraa leikkipuistoon. Leikkipuistot ovat hanurista. Soitelkaa sitten, kun ehditte tehdä taas aikuisten juttuja.
Minä käyn miehen kanssa testaamassa sen uuden ravintolan ja nukun huomenna niin pitkään kuin huvittaa.
Olen seurannut tätä blogia pidemmän aikaa. Ihanaa kuulla, että olet onnellinen :).
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaYllättävää, mutta hienoa silti! Mun täytyy siis varmaan etsiä joku muu, jonka kanssa ryhtyä kirjoittamaan kirjaa elämäntilannelapsettomuudesta. :) Toivottavasti jatkat blogin päivittämistä.
VastaaPoistaEi ei, mä haluan kirjoittaa sun kanssa sen kirjan :D ! Koen edelleen olevani elämäntilannelapseton, nyt vain se ei ole hetkeen haitannut aktiivisesti. Olen aika varma että tulossa on myös toisenlaisia aikoja.
Poista