Meille on tullut tavaksi käydä siskon ja hänen miehensä kanssa muutaman kerran vuodessa syömässä eräässä ravintolassa, jossa ruoka ja palvelu ovat mielettömiä ja illasta selviää kuitenkin kohtuullisella budjetilla. Kun sisko ja mies tilasivat taas eilen alkupalaksi tapas-lajitelman kahdelle, laskeskelin, että tämä on ainakin viides kerta, kun minua harmittaa, että joudun tyytymään yhteen alkupalaan, koska olen sinkku. Yhden alkupalan hinta on seitsemän euroa, lajitelma maksaa 25 euroa, ja siihen kuuluu kuutta tai seitsemää eri tapasta. Lajitelma on liian iso syötäväksi yksin, ainakin jos ajatuksena oli syödä jotain muutakin, ja yksin maksettuna se maksaisi enemmän kuin kallein pääruoka. Se ei kuitenkaan maksa 49 euroa, kuten seitsemän tapasta yksin maksaisi.
Haaveilin saamatta jääneistä lohipastrameista vielä aamulla ja aloin sitten miettiä, että mikähän este siihen mahtaa olla, ettei lajitelmaa voi rakentaa samalla tavalla yhdelle henkilölle. Tapakset ovat irrallisia asioita, sen kun vain laittaa lautaselle kahden sijaan yhden kappaleen jokaista. Nerokasta! Koska en kuitenkaan halua aiheuttaa tarjoilijalle hankalaa tilannetta, jossa hän joutuisi soveltelemaan annoksia ja keksimään niille sitten hintoja (pelkään, että siinä kävisi niin, että päätyisin maksamaan jokaisesta tapaksesta täyden hinnan, sinkkulisä, tiedättehän), kysäisin ravintolasta sähköpostilla, voisiko listalla olla tapas-lajitelma myös yhdelle henkilölle. En ole vielä saanut vastausta.
Naurattaa aika paljon tämä ensimmäisen maailman ongelmani tänä aamuna. Mutta ihan vakavasti puhuen: Miksi ei voisi joskus vähän kyseenalaistaa sitä, että tämä maailma on rakennettu kahdelle? Ei siihen mitään järkevää syytä ole, että sinkun pitäisi tyytyä vähempään tai maksaa kaikesta enemmän. Se nyt vain on ollut tapana.
Itse kyseenalaistaisin enempi tuota perisuomalaista tapaa, jossa jokainen tilaa oman erillisen alkupala-annoksen, paitsi jos on kyse tyyliin aviopuolisoista. Olin kesällä Espanjassa ja siellähän on ideana monessa paikassa, että Tapaksia tuodaan isommallekin seurueelle iso annos keskelle pöytää ja siitä sitten jokainen ottaa mitä ottaa ja lopuksi lasku jaetaan. Samaa voidaan soveltaa myös viiniin ja muihin juomiin. Tarjoilijat joskus hiukan ihmettelivätkin kun meidänkin porukka tilasi yksittäisiä isoja annoksia pelkästään itselleen tämän sijaan (tyyliin ihanko oikeasti syöt tuon yksin). Käsittääkseni Tapasten yksi tärkeä ideakin on, että niitä voidaan jakaa isommalle porukalle, jolloin variaatiota tulee kaikille.
VastaaPoistaOnnistuu tuo välillä Suomessakin, sillä olemme joidenkin kaverieni kanssa tilanneet yhteisiä alkupala-annoksia, baarisnackeja ja jakaneet viinipulloja ilman mitään ongelmaa. Usein on myös täysin mahdollista pyytää isompi setti sitä kahden hengen alkupalaa, jotta kolmellekin riittää. Jotenkin monilla Suomessa vaan tuntuu olevan vahvana ajatus, että ainakin yhtään "vieraampien" aikuisten ihmisten ei ole sopivaa jakaa samaa ruoka-annosta ja mieluummin sitten jätetään tähteeksi mitä ei jaksetakaan syödä (ja pisteenä i:n päälle mutistaan kun oli kallista). Toinen kenties vielä hassumpi syykin tulee mieleen: tuo toinen kuitenkin syö/juo minua enempi ja sitten mun pitäisi kuitenkin maksaa puolet.
Eli mitäs se suomalainen siis perinteisesti tekee? Tuijottaa menua kuin virallista asiakirjaa, tilaa aina vain itselleen ja lopuksi, jos on jotain yhteistä laskussa kuitenkin, kaivetaan tyyliin taskulaskin ja paperia, jotta kaikki menee varmasti prikulleen tasan. Jälkikäteen sitten kirjoitetaan ravintolalle palautetta kun ei ollut sopivia yhden hengen annoksia ja muutenkin ruoka oli kallista. ;)
Kommentoin blogissani tätä postaustasi. Olisi mukava tietää, millaisen vastauksen kyseinen ravintola laittoi sinulle.
VastaaPoistaKivaa :)! Kiitos linkkauksesta! Sain asiallisen vastauksen, ja lupasivat harkita tapasmenun koostamista toisin. Käyn kommentoimassa sun blogiin tarkemmin.
Poista