Katselen juuri Yleltä ohjelmaa nimeltään Vogue Williams: Haluan vauvan, en miestä. "Mitä jos oikeaa kumppania ei löydykään, ja biologinen kello vain tikittää?" Niin. Mitäpä sitten tosiaan? Henkilökohtaisesti ratkaisuni tähän pulmaan on tällä hetkellä se, että käyn noin joka toinen kuukausi väkisin nettitreffeillä ja muuten keskityn aivan muihin asioihin. Hetkittäin hyperventiloin: Aika on ihan oikeasti loppumassa.
Toisaalta olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä koko yhteiskunnallista keskustelua ja median sekoilua aiheesta, etten enää edes tiedä mitä oikeasti itse haluan. Minusta tuntuu välillä siltä, että minut yritetään valjastaa väkisin synnytyskoneeksi. Juuri nyt nämä lisääntymistalkoohössötykset saavat minut lähinnä epäröimään haluani olla vanhempi. En halua tuolle myyttiselle ja ylevälle paremman kansalaisen palkintopallille sikiämällä. Iida Rauhalammi kirjoitti aiheesta taannoin todella taidokkaasti Kulttuuricocktailin kolumnissaan. Lämmin lukusuositus. Artikkelin voi kuunnella myös podcastina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti