The Stork and I:n #Solomotherstories -haaste jatkuu:
- Jos olet sitä mieltä, että on olemassa vain yksi ainoa oikea tapa tulla perheeksi, se ei luonnollisestikaan ole tämä. Asia kannattaa pitää ihan omana tietonaan. Itsellinen äiti ei tee mielipiteelläsi mitään.
- "Kannattaisi ennemmin adoptoida." Useimmilla ei ole mitään käsitystä siitä, millainen prosessi adoptio oikeasti on. Se ei ole mahdollista kaikille, eikä helppoa koskaan kenellekään.
- "Kaikilla lapsilla on isä." Ei ole.
- "On itsekästä tehdä lapsi yksin." Ei tippaakaan sen itsekkäämpää kuin tehdä lapsi kaksin.
- "Oletko nyt miettinyt tämän aivan loppuun asti?" Kyllä. Kuka muu vanhempi käy pakollisen keskustelun psykologin kanssa ennen raskaaksi yrittämistä?
- "Se oikea tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odottaa!" Ei tule. Monelle se vain ei tule vastaan koskaan, eikä missään tapauksessa ole avuliasta neuvoa varsinkaan hedelmällisen ikänsä viime metreillä olevaa naista odottelemaan tällaista ihmettä.
18. Perheelle kertominen
Olen onnekas, minun perheessäni tämä sujui helposti. Emme ole erityisen konservatiivista sakkia. Kaikkien mielestä se, että lähdin hoitoihin ja että saan tämän lapsen on huippujuttu. En edes muista erityisesti kertomistilanteita, ne ovat menneet ohi arkisen jutustelun lomassa.
19. Yhteiskunnan paineet
Olen tuntenut yhteiskunnan paineet nahoissani kovasti. On ollut hurja kokemus tajuta kuinka ulkopuolinen onkaan, kun ei perheydy normatiivisesti ja normiaikataulussa. Rehellisesti sanottuna olen ollut totaalisen järkyttynyt siitä, kuinka koko yhteiskuntamme syrjii perheettömiä sekä mikro- että makrotasolla. Henkilökohtaisessa elämässäni yksin jäämisen tunne on ollut tahatonta lapsettomuutta vaikeampi ja satuttavampi kokemus. Haluan yrittää omassa perheessäni parhaani mukaan välttää sellaista ulossulkevaa ydinperheeseen käpertymistä, jota olen itse joutunut kokemaan. Eipä käpertyminen toki oikein olisi vaihtoehtokaan, kun meillä ei asu muita aikuisia. Haluan myös aina toimia niin, että kaikki ovat tervetulleita meille ja meidän elämäämme koska tahansa riippumatta perhetilanteestaan. Jos siis vietät joulua yksin, meille vaan glögille :)! Me kaikki tarvitsemme toisiamme.
20. Lahjasisarukset
Suomessa saman lahjoittajan soluja voi antaa vain viiteen perheeseen. Se on ihan hyvä, geneettisiä sisaruksia ei ole siis olemassa loputonta määrää. Lahjasolualkuiset lapset ovat yleensä kuulemma kiinnostuneempia mahdollisista sisaruksistaan kuin itse lahjoittajasta. Jos lapseni haluaa joskus yrittää löytää geenisisaruksiaan, tuen häntä siinä ehdottomasti.
21. Lastenkirjat
Olen lukenut suomeksi vain yhden lastenkirjan, jossa erilaisten perheiden käsittelyn ohella otetaan esiin myös lahjasolutausta. Se on 2015 ilmestynyt Meidän pihan perhesoppa.
Sain vinkkejä myös tällaisista kirjoista, joissa käsitellään erilaisia perheitä:
Pupujuttu ja muita vauvasatuja
Sulon ja Elsin uudet naapurit
Eikka ja seitsemän sisarusta
Englanninkielisiä lastenkirjoja löytyy paljonkin, ja Amazon osaa ehdotella lisää. Esim.
Mommy and Me - How I Came to Be
Monissa kirjoissa on vielä erilaisia versioita jokaiseen lähtöön, esim. eri kirjansa lahjoitetun munasolun kautta syntyneille, lahjoitetun siittiön kautta syntyneille, yhden vanhemman perheille ja niin edelleen. Näin esimerkiksi
Our Story -sarjassa.
Jos tilauskulut hirvittävät, kuten minua, kannattaa kysyä oman kaupungin kirjastosta, voisivatko hankkia aihetta käsitteleviä kirjoja valikoimaan. Uudessa pikkukaupungissani ainakin onnistui ihan nikottelematta.
22. Sooloäidin kirjoja ja muuta tukea
23. Deittailu
Ei kiitos. Tosin nyt täällä uudessa kaupungissa on käynyt muutaman kerran mielessä rekisteröityä johonkin deittipalveluun, mutta haluaisin enemmänkin ehkä uusia ystäviä kuin seurustelukumppanin. Huvittelen hieman ajatuksella, että ilmestyisin yllätyksenä maha pystyssä treffeille ihan vain nähdäkseni miehen ilmeen, mutta enpä taida viitsiä tällaista jekkua tehdä kenellekään kuitenkaan.
Vihasin nettideittailua koko sen ajan, kun koin, että sitä oli pakko harrastaa, ja nyt olen todella helpottunut, kun ei enää tarvitse. Luulen, että olen mielummin yksin koko loppuelämäni kuin menen enää koskaan nettitreffeille. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni tässä asiassa. Hieman haikealta tuntuu ajatus siitä, etten tulisi enää koskaan elämässäni kokemaan minkäänlaista romanssia. Juuri nyt se ei kuitenkaan ole ajankohtaista.
24. Mitä olisin toivonut tienneeni
Että meitä itsellisiä äitejä on niin paljon. Että tulen selviämään tästä. Että tulee päivä, jolloin itsellisesti vanhemmaksi tuleminen ei ole enää minulle surullinen, vaan aidosti iloinen asia.
25. Niksinurkka
Minun niksini ovat tässä: 1. Hanki robotti-imuri ja 2. Opettele pyytämään apua.
Mieti jo etukäteen rauhassa mielessäsi läpi koko lähipiirisi: Kenelle kaikille voisit kuvitella laittavasi viestin, jos et kertakaikkiaan selviä itse? Usein apu voi tosin tulla aivan yllättävältäkin taholta. Esimerkiksi kun jouduin itse alkukesästä liikuntakieltoon, naapurini mobilisoi minulle lähistöllä asuvista aivan tuntemattomista ihmisistä ihanan koiranulkoilutusverkoston, joka kävi lenkittämässä elukkaa aivan vapaaehtoisesti. Myös moni ystävistä oli toki suurena apuna yllättävässä ja hankalassa tilanteessa. Suurin osa ihmisistä haluaa auttaa toisia, mutta avun pyytäminen voi olla todella vaikeaa, ja siihen kannattaa psyykata itsensä huolella jo etukäteen.
Itsellisen äidin ei pidä mennä siihen ansaan, ettei ajattele olevansa avun arvoinen, kun on itse itsensä tilanteeseensa hommannut. Myös me tarvitsemme ja ansaitsemme aivan yhtä lailla joskus apua sekä lähipiiriltä että yhteiskunnalta. Olen itse ollut yhteydessä esimerkiksi perhepalveluihin ja ensi- ja turvakotiin ja kertonut avoimesti jo etukäteen myös uudessa neuvolassa huolestani sosiaalisen verkoston niukkuuteen liittyen. Pyydän ja vaadin apua, selvitän jo etukäteen kaiken mitä on tarjolla, jotta tiedän, mihin sitten ottaa yhteyttä, jos omat voimat loppuvat. Minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi jo muun muassa kahteen yksinhuoltajille tarkoitettuun ryhmään, jotka toivottavasti pääsevät kokoontumaan syksyllä. Neuvoisin teitä muita olemaan myös aktiivisia. Yksin jääminen on vaarallista.
26. Lapsenhoito
Isäni on luvannut hoitaa lasta, että pääsen joskus harrastamaan jotain. Olen todella kiitollinen tästä. Ja sitten vaan päiväkotiin, kun sen aika on. Suomessa asiat ovat lastenhoidon suhteen loistavalla tolalla moneen muuhun maahan verrattuna. Yksinhuoltajana toivon, että saisin edes joskus hetken omaa aikaa. Kuten varmasti kaikki muutkin vanhemmat. Aika näyttää, miten tämä tavoite saavutetaan.
27. Roolimallit
Kaikki upeat itselliset äidit, joihin olen törmännyt oikeassa elämässä tai netissä ovat minun roolimallejani. Lapseni roolimalleja en voi hänen puolestaan päättää. Toivon, että elämäämme voisi kuulua mahdollisimman paljon mahdollisimman erilaisia upeita ja avarakatseisia ihmisiä, ja että nyt kauas jääneet ystävät pysyisivät edelleen elämässämme. En ole erityisen huolissani isän mallin puuttumisesta, mutta teen parhaani, jotta lapseni kohtaisi mahdollisimman monenlaisia ihmisiä, ja saisi viettää aikaa vaarin lisäksi myös muiden miesten seurassa.
28. ja 29. Lempparisomet ja yhteisö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti