Uni

Olen terapeutin luona puhumassa siitä ettei minulla ole lapsia. Kun terapia on ohi, lähden kävelemään kotiin päin. Ihmettelen, miten voi yhtäkkiä olla jäätävä pakkanen ja lumimyrsky, vaikka on heinäkuu. Kävelen viimeksi vauvan saaneen kaverin ikkunan ohitse. Päätän, että kun kerran olen tässä, voin soittaa ovikelloa ja käydä nopeasti katsomassa vauvaa. Soitan monta kertaa ja koputan oveen, mutta kukaan ei avaa. Ajattelen, että kukaan ei ole kotona ja lähden kävelemään pois, mutta palaan sitten vielä kuitenkin kurkistamaan ikkunasta sisään. Asunnossa on paljon ihmisiä juhlavaatteissaan. Ymmärrän, että sisällä on juhlat, joihin minua ei ole kutsuttu. Nolostun siitä että häiritsin, ja lähden juoksemaan hyytävässä pakkasessa kotiin.

Tällainen herätys tänään. Yleensä uneni ovat vaikeaselkoisia ja sekavia, enkä osaa tulkita niitä ollenkaan. Tässä tapauksessa ei tarvitse paljon päätään vaivata ymmärtääkseen mitä mieli prosessoi tällä hetkellä. Hyvä että prosessoikin yöllä, jää päivällä energiaa sitten muuhun.