Naapurit kolmenkymmenen vuoden takaa tulivat tänään yllättäen vastaan, kun kävelin isäni kanssa kadulla. Kaikilla oli vähän kiire, joten piti vaihtaa kuulumiset nopeasti. Hääuutisista ja lapsenlapsista kerrottiin vuolaasti, mutta yksipuolisesti, koska minun isälläni ei ole mitään kerrottavaa.
- Tässä on Petteri, meidän ensimmäinen lapsenlapsi. Jokos teillä on? Kysyttiin isältä minun ohitseni.
- Ei ole. Ei vielä, isä sanoi.
- No mutta, Viuhti hoitaa homman, eikös niin, heh heh.
- Ei, en hoida. Minulle ei tule lapsia, minä vastasin aurinkoisesti hymyillen, enkä tiennyt valehtelinko.
Hiljaisuus ei kestänyt kovin kauaa, mutta se oli sitäkin kivuliaampi. Se oli niin kuin se terävä hetki, kun on juuri iskenyt varpaansa kiveen ja tietää, että kohta sattuu, mutta kipu ei ole ihan vielä ehtinyt aivoihin saakka. Mukava kohtaaminen oli lopullisesti rikki ja se oli minun vikani, eikä minua hävettänyt.
Tulen tarjoamaan teille lapsista kyselijöille jatkossakin täyden hatullisen sitä mitä tulitte itse tilanneeksi. Minä vielä kestän, mutta jättäkää minun vanhempani rauhaan. He eivät ole tätä toivoneet.
Vanhemmille omien lasten lapsettomuus on varmastikin aika kova paikka. Olen itse sisaruskatraan vanhin ja lapseton, eivätkä nuoremmat ole vielä innostuneet lastenhankkimiseen. Odotan innolla sitä päivää, kun nuoremmat -toivon mukaan- hankkivat jälkikasvua, koska silloin minusta tulee täti ja vanhemmistani vihdoin isovanhempia. :D Isäni kertoi mulle pari vuotta sitten, kuinka keskimmäinen lapsista oli aloittanut keskustelun: "Niin, mulla olis vähän kerrottavaa teille". Isäni kertoi tässä kohtaa ajatelleensa, että "joko meistä vihdoin tulee isovanhempia". Pikkuveljeni oli kuitenkin kertonut, että hänen tyttöystävänsä on lähdössä armeijaan. Voi sitä pettymystä. Tämä isäni kommentti koski itseäni yllättävän paljon. Ei siksi, että lapsettomuus haittaisi minua itseäni suuresti, vaan siksi että lapsenlapsettomuus varmasti kirpaisee vanhempiani. Tuli sellainen olo, että olen vanhemmilleni valtava pettymys tässä suhteessa. Itse en ole lainkaan varma, haluanko tuodakaan lapsia tähän maailmaan, jossa ihminen valtaa itselleen enemmän ja enemmän alaa ja luonnonvaroja eläinten ja luonnon kustannuksella ja tekevät toisilleen hirveitä asioita ja.. Tai no se onkin ihan toinen juttu sitten. :)
VastaaPoistaKiitos kun kerroit oman kokemuksesi!
PoistaMeillä taitaa olla käymässä ihan pysyvästi niin, että vanhemmat jäävät lapsenlapsettomiksi kokonaan. Siskoni ei taida haluta lapsia. Kuinka ironista: Toisella olisi se hyvä suhde, mutta ei lapsitoiveita, toisella olisi kovasti toiveita, mutta ei suhdetta.
Näytin kirjoitukseni äidilleni. Äiti katsoi minua ihan aidosti hämmästyneenä. On aika selvää, että heidän lapsenlapsettomuutensa on suurempi ongelma minulle kuin heille.