Lukemista ja riitelyä

Koitan hahmottaa omaa paikkaani tässä maailmassa lapsettomana. Tällä hetkellä tuntuu oleelliselta lukea kaikenlaista aiheesta julkaistua. Myös vapaaehtoisesti lapsettomien kertomukset kiinnostavat.

Sain tänään kohtuullisen pitkän jonottamisen jälkeen kirjastosta Nefertiti Malatyn kirjan Ei äitimateriaalia. Kirjan alussa kerrotaan lyhyesti vapaaehtoisesti lapsettomien naisten elämästä entisajan Suomessa ja lopussa on pitkä lista kuuluisista tai muuten merkittävistä naisista, jotka ovat olleet lapsettomia. Näiden välissä on monen suomalaisen vapaaehtoisesti lapsettoman naisen tarinat.

Luin mielenkiinnolla myös Anna-Sofia Niemisen ja Niku Hoolin Aikuisten perheen. Nieminen ja Hooli kertovat avoimesti omasta vapaaehtoisesti lapsettomasta perheestään ja kirjassa on myös muiden lapsettomien perheiden tarinoita. Lapsetonkin perhe on ihan oikea perhe.

Heini Maksimaisen Vauvattomuusbuumin kävin ostamassa heti, kun se ilmestyi, mutta kirja odottaa vielä lukemistaan, koska sitä ei ole pakko palauttaa mihinkään eräpäivänä. "Kirja on vertaistuki niille, joista ei syystä tai toisesta tule koskaan vanhempia, ja matkaopas niille, jotka haluavat ymmärtää, miksi kaikki eivät hyppää vauvajunan kyytiin." Näistä kaikista kirjoista olen odottanut eniten juuri Vauvattomuusbuumin avaamista, mutta huomaan myös arkailevani sitä vähän, sillä epäilen lukukokemuksen olevan hyvin tunteellinen. On odotettava oikeaa hetkeä.

Tuohon edelliseen postaukseeni liittyen: Riitelyksihän se sitten meni. Julkisella puolella on ilmeisesti jonkin verran vaikeuksia hahmottaa sitä, mikä on hedelmöityshoitoa ja mikä on hedelmällisyyden hoitoa. Juttelin puhelimessa sellaisen hoitajan kanssa, joka kertoi minulle, ettei munatorvien aukiolotutkimusta ja kohtupolyyppia hoideta, koska minulla ei ole miestä: Miehettömällä naisella ei ole oikeutta huolehtia hedelmällisyydestään julkisilla varoilla. Itkin puoli tuntia raivoitkua ja soitin sen jälkeen potilasasiamiehelle, yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja ylihoitajalle. Ylihoitaja onneksi sanoi, että polyyppi tietenkin hoidetaan tarvittaessa. En ole varma, mikä on "tarvittaessa". Onko hoito tarvittavaa ainoastaan silloin, jos minulla on mies, jos polyypistä ei ole muuta haittaa kuin se, että se estää hedelmöittymisen tai vaikeuttaa sitä? On mahdollista, että ensimmäinen hoitaja ei ymmärtänyt tilannettani oikein, joten pidättäydyn tekemästä vielä lopullisia päätelmiä asioiden tilasta. Ehkä kaikki vielä järjestyy. Olisi kuitenkin ihan mukavaa, jos kaikki voisi järjestyä hieman helpommin.

En pidä siitä, että yhteiskuntamme ottaa kristillis-siveellis-moralistisia kantoja siihen, kuka saa lisääntyä ja ketä kuuluu hoitaa. (Hetero-)parisuhteettomat naiset ovat kautta aikojen saaneet lapsia, ja niin tulee aina olemaan. Sivistys-Suomi ei voi olla sellainen valtio, joka päättää, kuka täällä on kelvollinen lisääntymään.