Olisi ihan pari pikku juttua. Sellaisia, joita en haluaisi enää koskaan kuulla tai lukea mistään, jos saisin valita. Ne ovat kliseitä liittyen itselliseen vanhemmuuteen ja lapsen saamiseen. Teenpä muutamasta esimerkistä pienen ja näppärän listan, listojahan on aina kiva lukea.
1. Itsellinen vanhemmuus on trendikästä
Eihän kukaan tee lasta siksi, että se on trendikästä? Eihän kukaan vain nyt vahvista sitä paskista paskinta asiaatuntemattomien ilkeiden ihmisten stereotypiaa, jossa itsekeskeinen nainen on vihdoinkin ostanut tarpeeksi laukkuja ja päättää vaihtelun vuoksi hankkia vauvan, koska ne ovat nyt muotia? Ei kai kukaan pissaa nyt omien muroihin hehkuttamalla sitä, että lapsi yksin on trendikkään naisen muodikas valinta kevääseen?
2. Koiravauveli on vähän sama kuin ihmisvauveli
Jos haluat potkaista tahattomasti lapsettomia päähän käyttämällä pelkästään sanojasi, vertaa ihmeessä lemmikkiä lapseen. Tätä paskaahan tahattomasti lapsettomat eivät vielä kuulekaan tarpeeksi. Henkilökohtainen ehdotukseni on, että jos et erota koiraa vauvasta, älä yritä tehdä vauvaa. Adoptiokysymysten kyseessä ollessa olisin erittäin tarkkana sen suhteen, etten vertaisi lapsia eläimiin.
3. Ainahan voit adoptoida!
Kun adoptiosta puhutaan perheytymisvaihtoehtona, siitä tulee puhua realistisesti. Vain kourallinen itsellisiä vuodessa saa lapsen adoption kautta, ja odotusajat ovat mielettömän pitkiä. Adoptio on myös kallista. Odotusaika on useimmille hyvin raskas ja tuskallinen, ja sisältää hirmuisesti epävarmuutta ja epätoivoakin. Kaikkia ei hyväksytä adoptiovanhemmiksi, eivätkä kaikki hyväksytytkään saa koskaan lasta. Lapsi on käytännössä aina erityistarpeinen, eikä lainkaan välttämättä pikkulapsi-ikäinen, mikä olisi monien toive. On mukavaa ylläpitää toivoa, mutta valheellinen toivo satuttaa.
4. Voithan olla sijaisvanhempi!
Sijaisvanhemmuudesta puhuminen kevyesti yhtenä kivana perheytymisvaihtoehtona on sekin väärin. Sijaisvanhemmuus on sosiaalitoimen perhehoitajana toimimista, eikä sijaisvanhemmalla ole lopulta oikeutta lapseen, joka hänen kotonaan asuu. Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen on kelvoton lääke esimerkiksi tahattomaan lapsettomuuteen. Sijaisvanhemmalla ei ole oikeutta tehdä lasta koskevia päätöksiä, hänen velvollisuutensa on toimia sosiaalitoimen ohjeiden mukaan ja jonain päivänä lapsi saatetaan viedä häneltä pois. Sijoituksen päättymisen jälkeen sijaisvanhemmalla ei ole automaattisesti minkäänlaista oikeutta ylläpitää suhdetta lapseen.
5. Itsellinen vanhemmuus on supervoima
No ei ole. Mitä aktuaalista paskaa tämä nyt on? Miksi kaikki aivosyövästä tarkkaavuushäiriöön on nykyään supervoima ja kaikki ovat supersankareita? Toksinen positiivisuus ja ylentämällä alentaminen eivät trendaa tänäkään keväänä.
6. Kun saat lapsen, muutut eri ihmiseksi
Tästä kirjoitin edellisessä postauksessani.
Puhetavoilla luodaan todellisuutta, ja mitä pienemmästä vähemmistöryhmästä on kyse, sitä vakavampia seurauksia ikävien kliseiden toitottamisella voi olla. Yhteiskunnallisesti tällä on paljonkin väliä. Sen lisäksi tämä on minulle myös henkilökohtaista: Minä toivon, ettei lapseni joudu koskaan kohtaamaan sitä oletusta, että hänen äitinsä on tehnyt hänet siksi, että hänellä oli ylimääräistä rahaa ja se oli muodikasta. En halua hänen saavan mistään sitä viestiä, etten olisi pohtinut äärimmäisen syvällisesti lahjasoluetiikkaan liittyviä kysymyksiä ennen kuin lähdin hedelmöityshoitoprosessiin. En halua lapseni koskaan luulevan, että olisin saattanut korvata hänet koiranpennulla, sillä niin syvää kuin kiintymys omaa koiraani kohtaan olikin, koiran omistajuus ei liittynyt koskaan mielessäni millään tavalla vanhemmuuteen. En siedä ajatusta siitä, että lapseni kokisi olevansa olemassa vain minun itsekkään toiveeni vuoksi. En halua kenenkään, kaikista vähiten lapseni, näkevän minua rohkeana supersankarina. Meidän perheemme tarina on sellainen kuin se on, eikä se ole superlatiivien tarina. Paitsi tietenkin siinä mielessä, että lapseni on maailman ihanin.
Olen pahoillani kaikkien niiden vähemmistöjen puolesta, joiden perheet tai perheettömyys tulevat kliseiden pahoinpitelemiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti