Pikainen lounastuntihuomio

Söin tänään lounasta vähän etäisempien työkavereiden kanssa, sellaisten, joiden kanssa hoidetaan asioita lähinnä sähköisesti ja tavataan harvemmin. Oli mukavaa, juteltiin kesäsuunnitelmista, puhetta riitti. Isosta seurueesta useampi kysyi minulta spontaanisti lounaan aikana: "Mitäs kesäsuunnitelmia teillä on?" Meillä? Kenellä meillä? Kukaan ei tiedä yksityiselämästäni mitään, mutta oletusarvoisesti minulla on kuitenkin parisuhde. Tekisi mieli keksiä mielikuvituspoikaystävä näitä tilanteita varten. Keksisinkö muutaman muksunkin siihen vielä kaupan päälle?

Lapsettomuusmateriaalia

Muutama vuosi sitten harkitsin lapsen tekemistä yksin lahjasolulla ja kävin juttelemassa asiasta klinikalla. Tänään siivotessani papereita löysin tuolloin saamani esitteen. Se näyttää tältä:

Mitä ilmeisemmin ainakaan muutama vuosi sitten ei siis ollut tarjolla asiallista materiaalia muille kuin (hetero?-)pariskunnille. Toivottavasti nyt on jo toisin. En muista ajatelleeni tuolloin asiasta mitään sen ihmeempää, mutta jos nyt olisin menossa hankkiutumaan yksin raskaaksi, en missään tapauksessa haluaisi saada tällaista esitettä käteeni.

Lapsettoman elämää meemeinä ja muutama linkki

Välillä on tuntunut tältä:

Parhaimpina päivinä herään näin:

Ja sitten tulee näitä hetkiä:

Ja tietysti se vuoden pahin päivä:

Huonona hetkinä nämä ovat liikaa:

Onhan se ihanaa, että elämään kuuluu koko tunteiden kirjo, mutta joskus voisi olla ihan kiva, ettei näitä kaikkia tarvitsisi tuntea saman päivän aikana.

Kuvia selaillessani löysin luettavaa:

Elämäntilannelapsettomuudesta, Daily Mail
(Päivitys: Tämä on aivan käsittämättömän hyvä teksti! Kunpa olisin löytänyt jotain tällaista neljä vuotta sitten!)

Brittiläinen lapsettomien naisten sivusto Gateway Women

Leena Anttila: Tyhjä syli

Kivaa viikonloppua rakkaat lukijat!

Kenen etu on, että yksineläjät pidetään köyhinä?

Miten sulla ei muka taaskaan ole rahaa, kysyy kaveri. Mihin sun kaikki rahat menee? Epäilevät, että en osaa säästää ja vietän holtintota elämää. Ostelevat puolisojen kanssa asuntoja, kun minä venytän vuokrakämpässäni kuun lopussa penniä, siirrän sähkölaskun eräpäivää ja pelkään vanhuutta. Kuka minusta pitää huolta sitten vanhana, kun en näköjään saa säästöön mitään? Eikä tästä oikein kehtaa puhuakaan, koska kukaan ei kuitenkaan usko sitä, vaikka se on totta: Pieni- tai normaalituloisella alkupääomattomalla yksineläjällä ei ole ainakaan pääkaupunkiseudulla taloudellisesti realistisia mahdollisuuksia hengissäpysymisen lisäksi juuri mihinkään. Sinkun euro on 73 senttiä, yksin asuminen on suhteessa kalliimpaa ja kun kaikki menot pitää maksaa yksin, tilipussi tyhjenee nopeammin kuin ehtii sanoa "Päivi Räsänen".

Tiesittekö, että Suomen yksineläjät ovat Euroopan toisiksi köyhimpiä, koska poliitikot haluavat niin? Köyhyys varmistetaan monin poliittisin toimin, erityisesti asuntopolitiikalla. Köyhyys varmistetaan myös perhepolitiikalla köyhdyttämällä yksineläjiä suhteessa perheisiin. Ja kuitenkin vähintäänkin joka viides suomalainen asuu yksin. Tällainen politiikka ei voi olla taloudellisesti järkevää, joten kai se sitten on sitä arvopolitiikkaa.

Kirjoitin tästä myös Väestöliitolle. Mobiililinkki ei taida valitettavasti toimia oikein.

Yksin eläminen köyhdyttää

Tässä vielä lisää linkkejä aiheesta (samat, kuin Väestöliiton jutun lopussa):

Yle: Elämä tulee yksin asuvalle monin tavoin kalliimmaksi

Yksinasuvat: Tutkittua tietoa

Yle Kioski video: Sinkun euro

Äitienpäiväblues

Tänään on blogin kaksivuotissynttärit. Olen vähän yllättynyt, että äitienpäiväblues iski taas tänä vuonna näin kovaa. Viime vuonna sitä ei tainnut olla ollenkaan. Ajattelin selvitä kurjasta päivästä seuraavilla toimenpiteillä:

1. Verhot kiinni
2. Vuorokauden Facebook- ja Instagram-lakko
3. Jäätelö
4. Netflix
5. Roskaruokatilaus kotiin
6. Ajoissa nukkumaan, jotta päivä on nopeasti ohi

Tällainen gameplan täällä. Helvetti, että pitikin mennä lukemaan tämä: Älä klikkaa, jos olet jo valmiiksi romuna.

Lapsettomien lauantai

Hyvää lapsettomien lauantaita rakkaat ihmiset! Minua itkettää tänä aamuna, en oikein tiedä miksi. Ajatellaan toisiamme tänään.

7 vinkkiä lapsettoman kohtaamiseen!

Höpömediassa ovat muodissa kaikenlaiset listat: 10 tapaa pilata ihmissuhteesi! 5 merkkiä siitä, että hän pettää sinua! Oletko aina pessyt perunat väärin? -Katso kymmenen parasta niksiä perunanpesuun täältä!

Mikäpä siinä. Minäkin teen listan.


7 vinkkiä lapsettoman ihmisen kohtaamiseen

1. Älä oleta yhtään mitään. Et voi tietää haluaako tämä ihminen lapsia, onko hän mahdollisesti menettänyt lapsen tai onko hänellä jokin sairaus tai muu elämäntilanne, joka estää lasten saamisen. Lapsettomuus voi olla tragedia tai sitten ei, mutta se kuuluu sinulle vasta sitten, jos lapseton ihminen haluaa itse siitä oma-aloitteisesti kertoa.

2. Älä kysele. Lapsettomuus on henkilökohtainen asia eri tavalla kuin se, että on vanhempi. Lapsettomuudesta voi puhua vasta sitten, kun lapseton ihminen itse ottaa asian puheeksi, ja silloinkin vain siinä määrin kuin hän itse haluaa. Jos kyselemisestä pidättäytyminen tuntuu mahdottomalta, mieti miksi asia kiinnostaa sinua niin paljon. Mikä merkitys sinulle on sillä, onko jollakulla lapsia vai ei?

3. Ärsyyntymisesi on omasi. Jos lapseton ihminen ärsyttää sinua, onneksi olkoon, olet juuri nyt siinä hedelmällisessä tilassa, jossa sinun on mahdollista päästä käsiksi omiin ennakkoluuloihisi! Älä hätäänny, vaan sulje suusi ja mieti rauhassa mikä sinua ärsyttää ja miksi. Millaisia ärsyttäviä asioita tai ominaisuuksia liität lapsettomuuteen tai lapsettomaan ihmiseen? Onko lapseton mielestäsi itsekäs, saamaton, vähempiarvoinen, epäkelpo, epäkypsä tai säälittävä ihminen? Miksi?

4. Kateus kertoo omasta tilanteestasi, eikä ole lapsettoman vika. Tunnetko kateutta lapsettoman helppoa ja huoletonta elämää kohtaan? Muista, että lapset eivät ole maailman ainoa stressin lähde. Mieti myös, oletko jaksanut tai voinut pitää huolta itsestäsi viime aikoina. Hyvän ystävän kanssa kateuden tunteista voi puhua, puolituttujen lapsettomien seurassa kannattaa pitää suunsa kiinni (ks. kohta 1.).

5. Lapseton ei vietä lapsiperheen elämää, vaikka sinä vietätkin. Lapseton ihminen ei jaa elämäntilannettasi silloin kun sinusta tulee vanhempi. Hän ei halunnut viettää lauantaiaamujaan leikkipuistossa ennen kun sinä sait lapsen, eikä todennäköisesti halua tehdä sitä myöskään sen jälkeen. Jos haluat säilyttää ystäväsi, ette voi rakentaa ystävyyttänne vain toisen elämäntilanteen ehdoilla. Ystävyyttä on hoidettava ja sille on löydettävä jostain aikaa.

6. Lapsettomuus voi sattua niin paljon, että on pakko suojautua. Tahaton lapsettomuus voi tuntua pahalta riippumatta siitä mikä sen syy on. Joskus kipu saa lapsettoman vetäytymään tilanteista, joissa on paikalla lapsia tai raskaana olevia naisia. Lapseton ei ehkä halua puhua surustaan lasta odottavan tai perheellisen kaverin kanssa.

7. Lapsia ei voi automaattisesti viedä joka paikkaan. Lähtökohtaisesti on selvää, että jos ihmisellä on lapsia, lapset ovat mukana menossa. Kaikki paikat ja tilaisuudet eivät kuitenkaan sovi lapsille. Kipuvaiheessa oleva tahattomasti lapseton ei ehkä ajatellut viinipitoista illanviettoa järjestäessään järjestävänsä lastenkutsuja.

Jatkan listaa, jos keksitte hyviä lisäyksiä! Haluaako joku kirjoittaa vinkkilistan lapsiperheiden kohtaamiseen?