Miksi minä olen sinkku –kootut selitykset osa 1/5. Arki.

Huomasitteko, Väestöliitolla on hauska joulukalenteri sinkkumyyteistä:

https://www.facebook.com/komeaksihaukututjakauniiksikehututsinkut?pnref=story

Ja Väestöliiton tutkija Heli Vaaranen kertoi Ylelle sinkkujen nolla-ajasta, siis siitä kaikesta ajasta, kun ei toimi niin, että voisi tavata jonkun.

http://yle.fi/uutiset/tutkija_varoittelee_sinkkuja_nolla-ajasta_vanhempien_luona__kuulen_sita_tosi_paljon/7654554?origin=rss

Hienoa, että Väestöliitto muistaa myös sinkut! Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa viisioisaisen trilogian niistä (teko)syistä, miksi minä en löydä sitä oikeaa, vaikka kuinka vähän odottaisin.

Syy 1: ARKI

Opiskeluaikoina oli helppo tavata ihmisiä. Yhteisöllisyyttä oli niin paljon kuin jaksoi ottaa vastaan. Uusia ihmisiä tuli ovista ja ikkunoista. Nyt on toisin. Arki on sitä ihan samaa peruspöhinää, jota suurin osa meistä aikuisista elää parisuhdestatuksesta riippumatta päivästä toiseen. Minun arkeeni kuuluu aivan normaalit kahdeksan tuntia töitä, tunti työmatkoja ja sen jälkeen pari tuntia koiran kanssa liikkumista. Lisäksi arkena hoidan ne normaalit asiat, joita parisuhteessa elävillä on hoitamassa kaksi ihmistä. Kaupassa on käytävä, ruokaa on laitettava  (syön oikeaa ruokaa, vaikka olenkin sinkku) ja pyykit pestävä. Koska lapsia ei ole, ehdin istahtaa hetkeksi alas, ennen kuin on aika mennä nukkumaan. Silloin väsyttää. Kun se unelmien mies nyt ei valitettavasti ole tullut siellä ruokakaupassa eikä lenkkipolulla vastaan, taitaa olla selvä, ettei arkitouhuissa ole mahdollista häntä tavata. Arkena aikaa jää aikaa vain arjelle, vaikka tekisi ihan normaalin verran työtä. Sinkku ei ole välttämättä uraihminen. Tosin jos minulla ei olisi koiraa odottamassa kotona, tekisin ehkä enemmän töitä, koska tyhjä koti ei houkuttele.