Huolellisen itsetutkiskelun seurauksena olen löytänyt
itsestäni toistaiseksi seuraavat viat:
Kategoria 1: Typerät viat
- En pidä korkokengistä enkä meikkaamisesta.
- Nenäni on ehkä vähän kummallinen.
- Minulla on liikaa mielipiteitä.
- Minulla on koira.
- Takapuoleni saattaa olla hieman leveä (pohdin vielä kantaani tähän).
- En ole sporttimimmi.
Kategoria 2: Vähemmän typerät viat
- Parisuhteessa vaadin, että minua kohdellaan tasa-arvoisena kumppanina. Olen huono perinteisessä naisen roolissa, pehmeänä myötäilijänä ja arjen sujuvoittajana. Vaikka tämä ei ole minulle ongelma, se on sitä aika monelle miehelle.
- Vaadin, että kotitöitä tekee yhtä lailla kumpikin. En voi joustaa tässä.
- Toisinaan huomaan ajattelevani, että olisi tyhmää luottaa enää yhteenkään mieheen. Se ei ole järkevä ajatus.
- En osaa enää flirttailla. Minulle pitää sanoa suoraan, jos kiinnostaa, muuten menee ohi. Näin varmaankin siksi, että oletan, että jos mies on kiva, hän ei ole sinkku.
- En osaa järjestää elämääni niin, että tapaisin uusia ihmisiä.
- Olen liian rehellinen. Jos ongelmia on, haluan keskustella niistä heti ja suoraan. Monille se on liikaa.
- Olen hitaasti lämpenevä. Luottamukseni pitää ansaita. Olen varuillani pitkään. En tiedä, johtuuko se aiemmista pettymyksistä vai perusluonteestani.
Olen vanhempieni luona joulun vietossa, ja kysyin juuri äidiltäni, mitä vikaa minussa hänen mielestään on, kun en löydä miestä. Äiti sanoi parhaan äitivastauksen: "Ei sussa suurempia. Mun mielestä."
Hyvää joulua kaikille! Toivottavasti kenenkään ei tarvitse olla yksin.
Hieno trilogia, innolla odotan viimeisiä osia!
VastaaPoistaMinulla on nuo ihan samat kategorian 1 viat kuin sinullakin! Ja lisäksi muutamia ylimääräisiä. Myös nuo kakkososion viat matchasivät varsin pitkälti. Tosin itse lämpenen todella nopeasti, ongelmana vain on että jäähdynkin vilkkaasti ja siitä takaisinlämpeneminen ei yleensä enää ota tulta alleen.
Mitä tuohon sporttimimmiin tulee, niin sehän se on sellainen jokamiehen unelma, myös niiden ei sporttisten miesten. Vaikka varmasti aika monelta kysyttäessä, ihminen jolla on koira ja joka sen kanssa päivittäin liikkuu, ei todellakaan ole mitenkään epäurheilullinen. Sellaista ei vain valitettavasti lasketa sporttisuudeksi.
Jos joutuisi koiran ja miehen välillä valitsemaan, että kumman pitäisi, ainakin omalta kohdaltani tuo valinta olisi todella helppo. Se päätös tosin on tehty jo silloin kun koiran on ottanut, lupaus siitä että koirasta myös huolehditaan niin kauan kuin sen vain saa pitää. Muutaman kerran jo päätynyt seurustelusuhteen lopettamaan osittain siitä syystä, että mies ei vain ole tullut koiran kanssa toimeen. Toki niitä muitakin vikoja on yleensä ollut. Koira tuo elämään niin paljon hyvää, että sen vuoksi kannattaa tehdä (pieniä) uhrauksia.
Tuosta ykkösosion ylen jutusta pisti silmään tämä pätkä: "Sinkkuna olemiseen myös tottuu ja se voi alkaa tuntua koko ajan mukavammalta, koska yksin eläminen on helpompaa, kun asioista ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa."
Yksin eläminen todellakin on helpompaa. Monista muistakin syistä kuin vain tuosta että "ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa". Minun on ainakin hankalaa enää ajatella jakavani kotini jonkun toisen ihmisen kanssa, hankala kuvitella että olisin silloin onnellisempi kuin nyt, että se parisuhteesta mahdollisesti saatava läheisyys korvaisi puuttuvan vapauden. Mutta minä olenkin erakkoluonne joka kaipaa yksinoloa ja omaa aikaa varsinkin ihmisten kanssa vietetyn ajan jälkeen.
Vietin myös jouluni yksin, kuten olen tehnyt jo monen vuoden ajan. Vaihtoehtojakin olisi toki ollut, mutta minä en pidä sukulaisistani ja joulu on minulle aina ollut sellaista omaa rauhoittumisaikaa, enkä ole kokenut tarvetta pilata sitä pakkosukuloinnilla. Saada viettää joulu omaan tahtiin, valita itse milloin syö ja mitä ohjelmia katsoo tai mitä musiikkia kuuntelee, mihin aikaan avaa lahjat ja milloin ulkoilee, ilman että joutuu kohteliaisuussyistä koko ajan huomioimaan mitä muut haluavat tehdä tai ylläpitää jotain tyhjänpäiväistä small talkkia kiusallisen hiljaisuuden välttämiseksi, tai katsella humalaisia vanhempia. Minulle on aina ollut helppoa valita joulu yksin ja olen tänäkin jouluna nauttinut joka hetkestä.
Kiitos Saija kommenteista! Hyviä ajatuksia. Minulle joulu on ainoa pyhä, jota en halua viettää yksin, muihin olen jo jotenkin tottunut.
Poista