On ollut mielenkiintoista huomata, miten paljon tunteita sinkkujen taloudellisista asioista kirjoittaminen herättää. Lähestulkoon kaikki hyökkäävät ja ilkeät kommentit, jotka blogini on kirvoittanut, ovat liittyneet nimenomaan teksteihini yksinelävien taloudellisesta epätasa-arvoisuudesta suhteessa perheellisiin. Olen miettinyt paljon sitä, miksi epätasa-arvon olemassaolo on niin vaikeaa hyväksyä ja miksi siitä puhuminen ärsyttää niin paljon. Vaikuttaisi siltä, että yksinelämisen nähdään olevan niin vahvasti joko oma valinta tai oma vika, että sen aiheuttamasta absoluuttisesta tai suhteellisesta köyhyydesta puhuminen kuulostaa turhalta narinalta. Kommenteista (joista osaa en ole julkaissut, koska ne ovat olleet asiattomia) on tullut sellainen kuva, että yksinelävää pidetään niin epäonnistuneena ihmisenä, että hänen tulisi ymmärtää hävetä yksin ja hiljaa, ja olla vaatimatta itselleen mitään.
Raija Eeva on tutkinut yksinelämistä, ja sitä, miten meistä puhutaan. Tutultahan tuo kuulostaa. Eeva toteaa esimerkiksi, että yksineläviä voi nimitellä miten vain ja he ovat alisteisessa asemassa yhteiskunnassa. Heillä ei ole oikeutta vaatia itselleen hyvää elämää, heille eivät kuulu samat asiat kuin muille, heidän on oltava vaatimattomia. Yksinelävät ovat hiljaista joukkoa, mutta silloin kun he puhuvat, heidän äänensä uhkaa perheellisten valta-asemaa, ja se herättää pelkoa ja raivoa.
En aio olla hiljaa taloudellisesta epätasa-arvosta jatkossakaan. Enkä aio vaieta muutenkaan. Pitäkää te muutkin yksinelävät meteliä itsestänne. Hautaan päätyminen hiljaisena ja nöyränä ei ole mikään erityinen meriitti. Meillä on ääni ja oikeus käyttää sitä.
Vasemmistoliitolla oli taannoin kamppiksessa huomioitu yksinelävät, mutta onkohan mikään muu puolue ilmaissut tahtotilaansa meidän miljoonan yksinelävän suomalaisen tilanteen parantamiseksi?
Pitää muistaa, että lasten "hankkiminen" ja parisuhteessa eläminenkin on valinta. Itselleni yksin eläminen ei ole ollut oma valinta, olisin halunnut sekä parisuhteen että lapsia.
VastaaPoistaJuuri näin.
PoistaErittäin osuva kommentti tuo ensimmäinen! "Luontevampaa" onkin jatkaa yksin elämistä, muutos on nimenomaan pariutumisessa ja lasten tekemisessä!
VastaaPoistaHienoa, että pidät meteliä meistä, itsekin yritän, mutta liian usein koen ääneni kuulumattomaksi valtavirtaisessa parisuhdenormiudessa.
Huudetaan yhdessä, niin meistä lähtee kovempi ääni!
PoistaToi oli hyvä huomio, että Vasemmistoliitto on huomioinut yksineläjät. Kannattaa tarkastaa asiaa muidenkin puolueiden puolueohjelmista. Keväällä on kunnallisvaalit, joten nyt on myös oikein hyvä aika olla esim. sähköpostitse yhteydessä poliitikkoihin. Myös kevään vaalikojuilla voi kysellä, mitä mikin puolue on tehnyt tai tekemässä yksineläjien eteen.
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Tuli tuosta mieleeni eräs dokumentti, jonka katselin joskus taannoin. Dokkarissa käsiteltiin masennuksen biologisia mekanismeja, eli sitä mitä aivoissa ja välittäjäainepitoisuuksissa- ja virtauksissa tapahtuu erilaisissa tilanteissa. Sehän tiedetään, että kun stressihormoni kortisolia erittyy tarpeeksi kauan, niin se saattaa laukaista masennusoireita. Pitkäaikainen stressi luonnollisesti saattaa aiheuttaa myös unettomuutta, lihomista, aloitekyvyn puutetta ynnä muita oireita. Anyway, se mikä tässä dokkarissa oli erityisen mielenkiintoista, oli se, että kun koehenkilöillä tutkittiin kortisolipitoisuuksia tilanteissa, joissa tasa-arvo ei toteutunut, huomattiin, että sekä itseen että toiseen kohdistuva epätasa-arvo aiheutti stressireaktion. Jos koehenkilö sai itse vähemmän kuin toinen, tapahtui stressireaktio. Jos koehenkilö sai enemmän kuin toinen, tapahtui -yllättäen- sama reaktio. Varsin mielenkiintoista mielestäni. Ihminen on sosiaalinen (ja useimmiten myös empaattinen) eläin, voiko hän todella olla tyytyväinen samalla, kun tietää, että epätasa-arvoa on niin paljon?
VastaaPoistaSamaisessa dokkarissa, johon viittaan edellä, puhuttiin eräästä afrikkalaisesta alkuperäisheimosta, joka eli luonnonmukaisesti ja tiiviissä kyläyhteisössä. Kyseinen heimon kielessä ei edes tunnettu sanaa masennus, ja kaikki sen jäsenet olivat keskenään tasavertaisia ja kaikki saivat tai olivat saamatta yhtä paljon. Testeissä todettiin, ettei yksikään heimon jäsenistä potenut mitään masennukseen tai ahdistukseen viittavia oireita, yksittäisiä stressireaktioita (jotka ovat selviytymisen kannalta tärkeitä) lukuun ottamatta. Vastakohtana voidaan ottaa esimerkiksi Yhdysvallat, jossa on arvioitu, että 18% väestöstä kärsii erilaisista ahdistuneisuushäiriöstä. Siis melkein joka viides, 40 miljoonaa ihmistä. Suomessa söi mielialalääkkeitä 444 184 ihmistä vuonna 2012. En väitä, että kaikki mielenterveyden häiriöt johtuisivat epätasa-arvosta tai stressistä, mutta uskaltaisin väittää, että moniin tapauksiin se voi olla osasyynä, ottaen huomioon epävarmat talousnäkymät, sodat, luonnonkatastrofit ym. ihmistä koettelevat tapahtumat.
(Jos kirjoituksessani on asiavirheitä tai höpönlöpöä, niin saa korjata. Kirjoitin kommenttini perustaen sen dokumenttiin, jonka olettaisin muistavani suurin piirtein oikein sekä muihin lähteistä tarkistamiini tietoihin. Mielenterveysaspekti tähänkin asiaan on -ainakin henkilökohtaisella tasolla- varsin mielenkiintoinen ja pistää miettimään, olisiko em. asiat ainakin osaselityksenä siihen, miksi sinkkujen taloudellisista asioista lukeminen herättää närää).
Kiitos loistavasta kommentista! Erittäin mielenkiintoisia pointteja.
PoistaNo minäpä vastaan mitkä asiat täällä todennäköisesti herättävät monissa noita tunteita. Olen itsekin pääkaupunkiseudulla yksin asuva sinkku, joten voin puhua tästä hyvinkin objektiivisesti ja pitkällä kokemuksella.
VastaaPoista1.) Suomalaisten sinkkujen taloudellisen tilanteen surkeutta liioitellaan näissä kirjoituksissa. Hyvä esimerkki oli se väite Euroopan toiseksi köyhimmistä sinkuista. Liioittelusta tulee mieleen, että sillä tarkoitushakuisesti pyritään terästämään omaa viestiä ja ikäänkuin paremmin oikeuttamaan asiasta valittaminen.
2.) Pelkkä valittaminen, surkuttelu, uhriutuminen ja muiden (poliitikkojen, perheellisten jne.) syyllistäminen sen sijaan, että rakentavasti pohdittaisiin jotain konkreetteja keinoja, joilla tilannetta voitaisiin parantaa. Olisi hyvä esittää jotain ihan käytännön realistisia keinoja. Esim. jotkut "puolueiden pitäisi laatia ohjelma sinkkujen huomioimiseksi" tai "rakennetaan nopeasti Helsinki täyteen yksiöitä" eivät ole mitään konkreettista, vaan ihan sitä samaa perushuttua, joilla vastuu ongelmien ratkaisemisesta siirretään heti kättelyssä muille.
3.) Odotetaan, että on ensisijaisesti yhteiskunnan vastuulla ratkaista minun taloudelliset ongelmani ja huolehtia minun unelmieni toteuttamisesta. Itse ainakin koen, että olen saanut tältä yhteiskunnalta hyvän perustan, erinomaiset palvelut ja kansainvälisellä mittapuulla huippuluokan koulutuksen, joten olisi enemmänkin minun vuoroni tarjota jotain tälle maalle. Lisää yhteiskunnan tukea ja apua tarvitsevat enemmänkin mm. lapset, vanhukset ja vakavasti sairaat. Voinko minä oikeasti vaatia aina vain lisää?
4.) Kommenteissa eriävät mielipiteet ja näkemykset tulkitaan turhan helposti negatiivisiksi, ilkeilyksi tai ties miksi, vaikka ne oikeasti ovat vain erilaisia mielipiteitä.
Toki yllämainitut asiat eivät koske pelkästään sinkkuja sinällään. Ihan yhtälailla monet muutkin valittavat ja nimenomaan vaativat lisää itselleen. Joskus tuntuu, että meidät on suorastaan kasvatettu siihen. Maailma ei kuitenkaan koskaan tule olemaan tasa-arvoinen, vaan meillä on hyvin erilaisia kohtaloita jo heti siitä hetkestä lähtien kun tähän maailmaan synnymme. Suomessa on kuitenkin tehty todella paljon töitä sen eteen, että mahdollisuudet olisivat kaikilla (em. olosuhteet huomioiden) mahdollisimman samat ja loppu olisi sitten myös siitä itsestä kiinni. Jotkut vaan tulevat silti aina menestymään paremmin kuin toiset oli se sitten tuuria, fiksuutta, sitkeyttä, uhrauksia, riskinottoa, visiota, kohtaloa tai mitä vaan.
Lopuksi sanottakoon nyt sitten vielä aiempaan palautteeseen liittyen, ettei tämä kommentti (kuten eivät ne aiemmatkaan) ole mitään ilkeilyä, vaan tarkoitus on tuoda erilaista näkökulmaa keskusteluun. Ihan asialinjalla olen aina kommenteissani pysynyt.
Kas hei,
Poista1. Sinkkuudesta ja yksinelämisestä on varmasti eri ihmisillä erilaisia kokemuksia. Tämä ei ole tieteellinen blogi. Katson Yle:n riittävän luotettavaksi lähteeksi kirjoituksilleni, joiden tarkoitus ei ole luoda kaikenkattavia poliittisia ohjelmia maailman ongelmien ratkaisemiseksi.
2. Blogin tarkoitus ei ole valittaa, surkutella eikä uhriuttaa. Olemassa olevien epäkohtien nostaminen esiin ei ole mitään edellisistä. Keskustelu on hyvin vaikeaa, jos toinen näkökulma leimataan automaattisesti valittamiseksi ja itsekkyydeksi. Koska yksineläjiä on Suomessa yli miljoona, on aivan selvää, että joukkoon mahtuu monenlaisia kokemuksia ja elämäntilanteita. Kirjoittamisen edellytys ei ole se, että ottaa huomioon jokaisessa kirjoituksessa niistä jokaisen. Luulen, että saataisiin mielenkiintoista keskustelua aikaan, jos toisit niitä omia näkemyksiäsi ja tietojasi keskusteluun sen sijaan, että teilaat muiden ajatukset ja kokemukset.
3. Jos olet tulkinnut, että vastuutan yhteiskuntaa omasta pärjäämisestäni ja omien unelmieni toteutumisesta, olet tulkinnut väärin. En ole vaatimassa itselleni aina vain lisää, enkä ottamassa keneltäkään mitään pois.
4. En tulkitse erilaisia mielipiteitä ilkeilyksi. En ole jättänyt yhtään kommenttiasi julkaisematta. Kuitenkin hyökkäävä tyyli ja syytökset jankkaamisesta ja älyllisesti epärehellisestä populismista ovat siinä mielessä turhia, että minä tietenkin kirjoitan nyt ja jatkossakin omaan blogiini aivan mitä haluan. Tällainen väittely on hieman yhdentekevää, koska se redusoituu nyt turhanpäiväiseksi "tää on oikea ongelma - eipäs ole" -tyyppiseksi jankuttamiseksi. Kun vastapuolta syyttää jankuttajaksi, populistiksi, älyllisesti epärehelliseksi ja itsekkääksi, niin eipä siitä mitään kovin hedelmällistä kai voi tulla.
1. Ei toki ole tieteellinen blogi mutta lainaat tutkimuksia ja artikkeleita, joiden varaan perustat joskus hyvinkin kärjistettyjä väitteitä, kuten tämä mainittu oli. Jos kirjoituksen punainen lanka perustuu näihin, olisi nähdäkseni tärkeää, että ne myös pitävät paikkaansa. Muutenhan koko jutulta putoaa äkkiä pohja pois. Kieltämättä YLE:n toimittaja teki kyllä melkoisen lapsuksen tuon asian suhteen, mikä nakertaa luottamusta heidän uutisointiinsa.
Poista2. No tämä kai riippuu siitä mitä valittamiseksi tulkitaan. Oma kynnykseni taitaa olla aika matalalla. Pidän valittamisena mm. sitä jos vaaditaan, että sinkun ja lapsettoman pariskunnan asumismenot pitäisivät olla samat, koska mielestäni se on täysin utopistinen ajatus, kuten aiemmin perustelin (epäkohta taitaisi olla enempikin jos ne olisivat samat, koska tästä seuraisi kaikenlaista keinottelua). Samaten tuo tämän kirjoituksen kappale siitä, kuinka muut suunnilleen sylkevät sinkkujen päälle ja pitävät heitä kakkosluokan kansalaisina, on mulle ihan täysin vieras ja pidän sitä uhriutumisena. Yleisesti ottaen olen kiinnostuneempi hyvistä ratkaisuista, koska ongelmien raportoiminen on yleensä aika helppoa.
3. No näin minä kyllä kieltämättä vähän olen ajatellut, koska ei tuosta oikein muuhun johtopäätökseen ole voinut päätyä sinua henkilökohtaisesti tuntematta. Siksi olen kysynytkin toistuvasti, että mitä haluaisit sitten noille mainitsemillesi asioille tehtävän käytännön tasolla. Puhut tässä tekstissä vaatimisesta. Mitä aiot vaatia?
4. Tietysti kirjoitat mitä haluat ja minä luen ja kenties joskus kommentoinkin, jos on aikaa ja halua. Mainitsin sen jankkaamisen liittyen siihen kun jo kerran sanoin aiemmassa kommentissa, että se väite ei voi mitenkään pitää paikkaansa ja silti esitit sen uudelleen vielä raflaavammin. Ei siinä mitään sen henkilökohtaisempaa ollut, vaikka selvästi sen nyt vähän niin otitkin. Itse olen varmaan parhaat ja opettavaisimmat keskustelut käynyt juuri ihmisten kanssa, jotka ovat hyvinkin eri mieltä monista asioista kuin minä, koska silloin sitä oppii uusia näkökulmia ja joutuu perustelemaan omatkin ajatuksensa paremmin, eli en allekirjoita tuota hedelmättömyyttä myöskään. ;)
Minähän tuon omia näkökulmiani esiin lähes kaikissa kirjoituksissani. Viime kommentissakin vastasin juurikin siihen kirjoituksesi kysymykseen, että miksi niitä tunteita herää. Mikään eipäs-juupas ei siinä ollut ollenkaan ajatuksena, vaan tuoda esiin ihan aidosti oma näkemys, miksi jotkut muut noista kirjoituksistasi saattavat vetää herneen nenuun. Tämän talouspuolen suhteen esitin jo varsin paljonkin niitä silloin kun siitä asumisesta keskusteltiin (mm. yksin asuminen on ylellisyys, josta ilman muuta joutuu maksamaan, ja jakamistaloudesta hyötyy aina).
Noin muutoin yrittäjänä olen aika oikealla eli lähtökohtana on, että itse pitää pärjäämisestään huolehtia ja tehdä jatkuvasti lujasti töitä sen eteen. Tärkeää on myös pitää tulot ja menot tasapainossa, mikä tarkoittaa varautumisesta pahempiin ajanjaksoihin ennakolta sekä tarpeen mukaan tinkimistä niistä unelmista, jos niihin ei tässä kohtaa vain ole varaa. Kukaan muu ei ole meille niitä velkaa, vaikka vaatisimme mitä. Itse en myöskään mihinkään poliitikkoihin tai puolueisiin laittaisi juurikaan toivoani oman elämäni tavoitteiden tai unelmien suhteen ja pidän sitä jopa jossain määrin naivina (vrt. persujen ihmeeseen luottaneet pettyneet massat).
2. En ole vaatinut enkä vaatimassa että asumismenot olisivat samat. Hyvät ratkaisut ovat kiinnostavia. Ongelmista saa puhua, vaikka ei esitäkään niihin ratkaisuja. Ja joskus voi olla ihan mielenkiintoista kirjoittaa niistä ajattelun vaiheista, jotka lopulta johtivat ratkaisuun.
Poista3. Olen huomannut, että olet tämän johtopäätöksen minusta hyvin kärkkäästi vetänyt.
4. Näyttää siis lähestulkoon siltä, ettei kirjoituksillasi ole vaikutusta siihen, mitä minä kirjoitan.
Olemme eri mieltä kaikesta: Tämän blogin tarkoituksesta, siitä mikä on valittamista, mistä ja miten saa kirjoittaa. On tietysti myös aivan selvää, että olemme poliittisesti hyvin kaukana toisistamme. Olemme myös selvästi eri mieltä siitä, millainen tyyli on rakentava ja millainen on hyökkäävä. Mielestäni asian voi jättää tähän. Jos haluat lukea lähdetarkistettuja poliittisia ohjelmia, tämä ei selvästikään ole oikea blogi siihen.
Hei Vaeltaja,
Poistahaluan kommentoida muutamia näkökohtiasi.
a) Arvelen, että olet mies. Kun kirjoitit, ettet ole havainnut minkäänlaista sinkkujen alaspäin katsomista, niin voisikohan sillä olla tekemistä sukupuolen kanssa. Viuhti on laillani sinkkunainen. Sinä todennäköisesti olet sinkkumies. Monien mielestä sinkkunaisiin ja –miehiin suhtaudutaan eri tavoin. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa syventyä tähänkin aiheeseen omassa blogissani. Uskon kuitenkin, että miehenä ja yrittäjänä toimivana sinkkuna sinä kuulut kaikkein arvostetuimpaan sinkkujen alaryhmään. Kaikilla sinkuilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Puhutaan esimerkiksi luuserimiehistä (=sinkkuja). Lapsettomia sinkkunaisia pidetään puolestaan usein itsekkäinä, nirsoina, kelpaamattomina ja vaarallisina (=avionrikkojina). Kyllä minä omasta kokemuksestani allekirjoitan Viuhtin tuntemukset sinkkujen pitämisestä b-luokan kansalaisina. Toisten tarjoamasta uhriroolista voi kuitenkin kieltäytyä tai pyristellä eroon.
b) Luin jonkun aiemmankin kommentin ja se liittyi sinkkujen suhteelliseen köyhyyteen. Sinkuista puhuttaessa on hyvä muistaa, että vain osa sinkuista on taloudellisesti hyvin pärjääviä, mutta heitäkin toki on ja uskoakseni koko ajan enemmän. Sinkkuihin luetaan kuitenkin mm. paljon nuoria opiskelijoita ja eläkkeellä leskiä/eronneita. Uusimmassa blogitekstissä siteerasin selvitystä, jonka mukaan sinkkuus oli lisääntynyt ikäihmisten joukossa ihan huimasti. Yksi iso sinkkujen joukko ovat myös pitkäaikaissairaat, päihdeongelmaiset, vangit ja vammaiset, jotka ovat kenties olleet koko elämänsä työelämän ulkopuolella. Joistain tilastoista esimerkiksi asuntoloissa/hoitokodeissa asuvat sinkut on jätetty huomioitta, mutta toisissa tutkimuksissa heidätkin on laskettu mukaan. Erittäin monet sinkut joka tapauksessa kärsivät vähävaraisuudesta. Yksin asuvat miehet ovat esimerkiksi Helsingin kaupungin toimeentulotuen yksi merkittävimmistä asiakasryhmistä. Sinä ehkä et koe minkäänlaista yhteyttä vähävaraisiin sinkkuihin, mutta Viuhti ehkä kokee, vaikka ei itse nälkää tai vilua kokisikaan.
c) Kun mielestäsi lisää yhteiskunnan tukea tarvitsevat lapset, vanhukset ja vakavasti sairaat, niin oletko sinä tehnyt heidän hyväkseen jotain? Lahjoittanut rahaa keräyksiin? Tehnyt vapaaehtoistyötä? Vai esitätkö vain mielipiteitäsi täällä Viuhtin blogissa? Oletko ajatellut, että kun sinkut ajavat sinkkujen etuja, niin edunvalvonnan onnistuessa siitä hyötyvät mm. yksinhuoltajat (ja toivottavasti heidän lapsensa), yksin asuvat vanhukset ja yksin asuvat vakavasti sairaat?
d) Kirjoitit (eka kommentti, kohta 2) että valittelun, surkuttelun, uhriutumisen ja muiden syyllistämisen sijaan tulisi ”rakentavasti pohtia jotain konkreettisia keinoja, joilla tilannetta voitaisiin parantaa”. En löydä kommenteistasi yhtään konkreettista keinoa joten jään odottamaan uusia kommenttejasi kuullakseni, millaisia konkreettisia keinoja sinulla on.
e) Sinusta on ”jossain määrin naivia” laittaa toivoa oman elämän tavoitteiden tai unelmien suhteen poliitikkoihin tai puolueisiin. Hyvä, olemme samaa mieltä! Minäkin pyrin huolehtimaan elämäni tavoitteista ja unelmista ihan itse. Olen kuitenkin käsittänyt, että Viuhti on ajanut takaa sinkuille tärkeisiin asioihin vaikuttamista, joka tässä maassa nyt vaan tapahtuu useimmiten politiikan kautta. Esimerkiksi Yksinasuvat ry pyrki aikoinaan vaikuttamaan Yle-veroon, jotta siitä tulisi henkilökohtainen eikä asuntokuntakohtainen vero. Yle-veroa edeltänyt televisiolupamaksuhan oli asuntokuntakohtainen niin, että koko perhe katseli toosaa yhdellä hinnalla. Yksinasuvat ry:n ponnistelu tuotti tulosta ja Yle-verosta tehtiin henkilökohtainen vero niin, että useamman aikuisen talouksissa jokainen joutuu veron maksamaan. Näin ollen Yle-vero tuntuu ainakin minusta sinkkuna oikeudenmukaiselta ja se lisää tyytyväisyyttäni yhteiskuntaa kohtaan.
f) Koska selvästi pidät kirjoittelemisesta ja omien ajatustesi esille tuomisesta, mikset perustaisi omaa blogia. Minä ainakin lupaisin liittyä lukijakuntaan, sillä sinulla voisi olla hyviä vinkkejä ja näkökulmia sinkkuuteen sekä menestymiseen.
Huh, jopas tuli pitkä vastattava tällaiseen kommenttilootaan, mutta koetan parhaani. ;)
Poistaa) Juu, olen tekniikan alalla oleva mies. Vähän tuo hypoteesisi kyllä kuulostaa mun korvaani spekulaatiolta ja itse uskon enempikin, että omat kaverit ja lähipiiri vaikuttanee eniten siihen millainen kuva sinkkuihin suhtautumisesta kullekin tulee. Uskoakseni myös oma asennoituminen ja suhtautuminen asiaan vaikuttaa eli juuri vaikkapa kuinka helposti joistain vihjailevista kommenteista ottaa itseensä vai kohauttaako vain olkiaan. Tottakai multakin on kyselty tyttöystävistä ja perheen perustamisesta välillä hyvinkin suoraan ja jopa annettu ymmärtää, että onko sussa jokin vialla kun ei ala tapahtumaan. En kuitenkaan ole sellaisesta koskaan itseeni ottanut tai kokenut olevani mitenkään b-luokan kansalainen.
b) No et ole ainakaan mun kommenttejani kovinkaan hyvin lukenut ja näemmä pidät mua aivan idioottina. Eiköhän se nyt ole sanomattakin selvää, että tietysti Suomesta löytyy monenlaisia suhteellisesti köyhiä sinkkuryhmiä (usein tosin tilapäisiä, kuten vaikkapa opiskelijat ja monet työttömät), enkä ole muuta koskaan väittänytkään. Selvää on myöskin se, että pidempi sinkkuus tai yksinhuoltajuus lisää tilastollista köyhyyden riskiä oleellisesti. Laajemmin katsottuna valtaosa maapallon ihmisistä elää niin köyhissä oloissa, että aivan hirvittää ajatellakin. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että aletaan keksiä perättömiä väitteitä siitä kuinka Suomen sinkut ovat muka lähestulkoon koko Euroopan köyhimpiä. Tunnen myös itse köyhiä sinkkuja ja olen ollut aikoinaan tilapäisesti itsekin köyhä, joten ihan vääriä oletuksia teet.
c) Hyvä kun kysyit. Yrityksemme työllistää kymmenkunta suomalaista ja maksamme verot ja muut maksut Suomeen. Itse olen tehnyt siellä niin paljon (usein palkattomia) työtunteja, että heikompaa hirvittää ja hieman ironisesti se lienee samalla yksi suurimpia syitä, miksi olen niin pitkään sinkku ollut. Tarkoitus olisi saada hommaa kasvatettua edelleen mutta se vaatii paljon duunia. Henkilökohtaisemmalla tasolla lahjoitan toki rahaa keräyksiin (myös ulkomaille) silloin tällöin ja olen auttanut taloudellisesti vaikeuksiin joutuneita sinkkuystäviäni lainaamalla heille hätätilanteissa huomattavia summia rahaa periaatteella maksele sitten joskus takaisin kun pystyt. Vapaaehtoistyöksi voinee laskea työskentelyn avoimen lähdekoodin projektien parissa aikoinaan omalla ajalla, vaikkei se nyt suoraan hädänalaisia olekaan auttanut.
d) No yleensä ajatus on, että ne jotka valittavat ja nostavat esiin ongelmia, tarjoavat myös jonkin ratkaisun samalla. Muuten koko homma kuulostaa lähinnä marinalta. Jos nyt kuitenkin laitan joitain näkemyksiä vaikkapa tuosta Helsingin asuntotilanteen helpottamisesta. Kysehän on puhtaasti kysynnän ja tarjonnan epäsuhdasta ja yleensä tarjotaan ainoastaan tarjontaan kohdistuvia ratkaisuja tyyliin rakennetaan enemmän ja nopeammin. Tästä saattaa kuitenkin pahimmillaan seurata myös slummiutumista ja lisää kysyntää heti hintatason laskiessa. Itse lähtisin liikkeelle myös kysynnän puolelta eli miten voidaan vähentää Helsinkiin kohdistuvaa painetta:
Poista- Huolehditaan, että myös muualla kuin Helsingissä on elinkelpoisia alueita, joissa on töitä ja peruspalvelut. Yritysten pitää olla houkuttelevaa tulla näille alueille
- Tulevaisuudessa parannetaan joukkoliikennettä yms., jotta yhä kauempaa voidaan käydä pääkaupunkiseudulla ja muissa keskuksissa helpommin töissä
- Lisätään mahdollisuuksia joustavasti etätyöhon ainakin osalle työviikkoa sellasilla aloilla, joilla se on mahdollista
- Lisää kimppa-asumista ja muunlaisia yhteistalouksia erityisesti sinkkutalouksien kohdalla. Tämä sopisi erinomaisesti vaikkapa juuri vanhuksille.
- Ohjataan maahanmuuttajia muualle Suomeen asumaan (näin tehdäänkin jo)
- Karsitaan erilaisia 100% asumistukia, jotka nostavat keinotekoisesti juuri halvimpien yksiöiden vuokria
e) Tällainen politiikka on vähän sellaista yhteisen kakun jakamista eli useassa tapauksissa eri ryhmittymät keskittyvät vaatimaan itselleen etuja muiden kustannuksella ja sitten näistä väännetään ja lobataan pahimmillaan vuosikaupalla. Oikeudenmukaisuus näissä on usein suhteellista ja monet näkevät sen eri tavalla riippuen erityisesti siitä mihin ryhmään itse kuuluvat. Itse näkisin mieluummin kehitystä, jossa tuotetaan uutta tai tehokkaampaa liiketoimintaa ja sitä kautta enemmän jaettavaa, koska se on ainoa tapa, jolla laajempaa hyvinvointia voidaan ylläpitää. Toki yhteiskunnallisella politikoinnillakin on oma paikkansa (mm. millaiset kasvun edellytykset luodaan), enkä tätä sinällään halua kiistää tai väheksyä. Tuota YLE-veroa voisi joidenkin mielestä verrata vaikka Netflixin hankkiseen eli kyllähän siinäkin pariskunnalle riittää yksi maksu ja tuntuisi hullulta, että heiltä velotettaisiin tuplasumma. Koska kyseessä on kuitenkin pakollinen veroluonteinen maksu, on minunkin mielestäni oikeampaa tehdä siitä henkilökohtainen, koska myös muu verotus on henkilökohtaista, eikä maksamista voi valita vapaaehtoisesti. Köyhän kannalta maksun progressio kuitenkin lienee se tärkein seikka eli vähävaraisimmat on vapautettu koko maksusta.
f) Olen minä sitäkin joskus miettinyt, mutta ongelmana on ajan riittäminen, sillä en halua sellaista blogia, jossa alun kirjoitusten jälkeen tulee vaikkapa kuukausien taukoja kirjoittamiseen. Sen vuoksi luen useampia muiden kirjoittamia blogeja sen mukaan miten aikaa on ja kommentoin jos on jotain kommentoimisen arvoista. Tässä on etuna myös juuri tämä, että saa itsekin paremmin uusia ajatuksia ja näkökulmia.
Loppukommenttina voisi mainita, että vähän tuosta tulee osin rivien välistä kuva yrityksestä leimata minut varakkaaksi ja ahneeksi riistokapitalistiksi, joka ei tunne tai ymmärrä köyhän hätää tai muitakaan sinkkujen ongelmia ja louskuttelee siellä vain leukojaan. No, kai minäkin pikkuisen vastaavaan syyllistyin Viuhdin suhteen, joten menköön nyt sitten.
Vai ei muka synny hedelmällistä keskustelua? Mitähän se muka sitten on ellei tämä ole. ;)
Viuhtin blogi on päätynyt väittelyareenaksi, mutta ehkä se on ihan okei :-)
Poistaa) Ainakin Yhdysvalloissa on jotain näyttöä siitä, että sinkkumiehiin suhtaudutaan suopeammin kuin sinkkunaisiin. Kaikkein kriittisimmin sinkkunaisiin suhtautuvat parisuhteissa elävät naiset eli meidän sinkkunaisten ystävät, työkaverit, sukulaiset jne. Yksi syy on, että sinkkunaisia pidetään potentiaalisina uhkina omalle parisuhteelle, vaikkei mitään perustetta tällaiseen olisi. Oman käsityksen mukaan miehet suhtautuvat sinkkuuteen ylipäätään neutraalimmin, oli sitten kyse miehen tai naisen sinkkuudesta. Täytyy kyllä myöntää, että sinkkunaisena olen saanut yllättävän paljon lähestymisyrityksiä naimisissa olevilta miehiltä, jotka ovat ihan arkipäivän tuttuja (esim. työkaverit) eivätkä mitään vinksahtaneita nettityyppejä. Eli parisuhteissa elävien naisten alkukantaisilta vaikuttavissa asenteissa lienee järkeäkin. Asenteissa lapsettomuutta kohtaan on todettu, että lapsettomia miehiä pidetään vastuullisina ja lapsettomia naisia itsekkäinä. Viuhtin kanssa me myös ilmeisesti molemmat työskennellään terveys-, kasvatus- tai sosiaalialoilla, joissa lapseton ihminen joutuu kyllä ihan oikeasti koville. Siis työkaverit ja asiakkaat kyselevät, onko lapsia ja kuullessaan ettei niitä ole, saattavat esittää todella törkeitä mielipiteitä lapsettoman työntekijän ammattitaidottomuudesta. Eli erittäin monien mielestä lapseton henkilö ei voi olla pätevä neuvomaan lasten kasvatuksessa tai hoidossa, vanhemmuudessa tai vastaavassa asiassa, kun ei ole itse vanhempi. Tästä Viuhti on aikoinaan blogissa kirjoittanutkin. Ja enpä muista kohdanneeni kuin kaksi lapsetonta miestä ko. alojen töissä. He ovat molemmat homoja. Olisipa mielenkiintoista haastatella heitä siitä, miten esimerkiksi lasten vanhemmat ovat heidän kasvatuskykyihin suhtautuneet. Toinen heistä kyllä vaihtoi myöhemmin alaa ja hakeutui pois lasten parista. Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että omalla asennoitumisella ja suhtautumisella on paljon merkitystä. Lienee aika selvää, että sinkkuuden vuoksi enemmän tai vähemmän masentunut henkilö ottaa toisten kommenteista enemmän itseensä kuin sinkkuutensa kanssa sinut oleva henkilö. Syrjintä sinkkuuden perusteellakin on kuitenkin ihan todellinen asia. Asiaa on Yhdysvalloissa tutkinut sosiaalipsykologian tutkija Bella DePaulo. Viittasin ilmiöön viimeisimmässä blogikirjoituksessani ja tarkoituksenani on palata aiheeseen myöhemmin.
b) En pidä sinua idioottina, mutta myönnän, etten varmaan ole lukenut kaikkia kommenttejasi. En pidä perättömistä väitteistä, mutta rapatessa roiskuu. Keskustelu mahdollistaa asioiden tarkastelun. En silti aivan ymmärrä, miksi suhtaudut sinkkujen edunvalvontaan niin kriittisesti (näin olen ymmärtänyt). Minä ajattelen, että sinkkujen etuja ei valvo mikään muu ryhmä kuin sinkut itse. Ajattelen kuitenkin, että edunvalvonnan rinnalle tarvitaan muutakin työtä kuin pelkkää edunvalvontaa. Olikohan se Kontulan & co. suomalaistutkimus, jossa ilmeni, että sinkkumiehet eivät viitsi/jaksa/halua pyrkiä parantamaan omaa elintasoaan, koska ei ole puolisoa ja/tai jälkikasvua. Toisaalta tiedän itse muutamia, jotka ovat sanoneet, etteivät halua tienata enempää, koska rahat menisivät eksälle (elatusmaksut). Toivoisin että sinkkujen yhteistyö tuottaisi lisää tietoa tällaisista ilmiöistä ja tsemppaisi sinkkuja olemaan aktiivisempia sekä oman elämänsä rakentamisessa kuin yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Käsittääkseni myös pitkäaikaistyöttömyys on suomalaissinkkujen joukossa todella paljon yleisempää kuin perheellisten keskuudessa. Syrjitäänkö sinkkuja työnhaussa vai onko kyseessä jokin muu ilmiö kuten vaikkapa työkykyä heikentävä päihde- tai terveysongelma? Yksin asuvilla on myös enemmän masennusta. Samaan aikaa osa sinkuista pärjää työelämässä ja muutenkin aivan erinomaisesti. Ainakin toistaiseksi sinkkuus on minulle näyttäytynyt kovin kahtiajakautuneelta. Lehdissä on viime aikoina ollut juttuja hyvin pärjäävistä työikäisistä naissinkuista. Uskon sen ryhmän olevan kasvussa ja myös haluavan erottua omaksi sinkkujen alaryhmäkseen mm. sopivia palveluita itselleen vaatien. Sinkkuus taitaa olla murroksessa, koska se lisääntyy niin nopeasti. Olisi mukavaa, jos sinunlaistesi sinkkujenkin mielipiteitä ja ääntä olisi jossain kuultavissa sekä nähtävissä. No, onneksi kirjoittelet edes tänne.
Poistac) Tunnen enemmän tai vähemmän työnarkomaniasta kärsiviä/nauttivia sinkkuja, joten ilmiö on tuttu. Itselläni on samaa vikaa, vaikka en yrittäjä olekaan (vielä). Arvostan yrittäjyyttä kovasti, mutta en pidä verojen Suomeen maksamista erityisenä hyväntekeväisyystyönä. Olen vuosikaudet työskennellyt julkisella sektorilla paikassa, jossa on lukuisia täyttämättömiä virkoja, joihin ei ole hakijoita rekrytointiyrityksistä huolimatta. Olen (tyhmänä?) tehnyt vuosikausien ajan enemmän kuin omat työni ja ilmaisia työtunteja vaikka kuinka. En ole ainoa. Naureskellen sanomme tekevämme hyväntekeväisyystyötä silloin. Oikeasti en pidä sitäkään hyväntekeväisyytenä. Jos ajattelee, että lasten, vanhusten ja sairaiden tulisi saada enemmän, niin mielestäni silloin pitäisi pelkkien puheiden sijasta kohdistaa omaa toimintaa/resursseja nimenomaan näille ryhmille. Moni yritys lahjoittaa näille ryhmille rahaa, materiaa tai palvelua. Vapaaehtoistyönä värkättävä koodikin voi suoraan hyödyttää juuri näitä ryhmiä tai sitten ei. Olen viime aikoina miettinyt aika paljon näitä juttuja ja miettinyt, mitä rahkeita minulla olisi osallistua hyväntekeväisyystoimintaan ja mille ryhmälle haluaisin vähäisen panokseni suunnata. Tästä ehkä myöhemmin lisää. Toki mm. omalla äänellä ja mahdollisella yhteydenpidolla poliitikkoihin on niilläkin vaikutusta.
d) Kiitos ratkaisuehdotuksistasi! Niitähän tuli monta ja kuinkas sattuikaan, olen niistä kanssasi samaa mieltä. Minustakin Suomen tulisi kehittyä muuallakin kuin vain pk-seudulla. Olen itsekin asunut neljässä suomalaiskaupungissa ja vielä maallakin. Kehitystä kyllä tapahtuukin useissa Suomen paikoissa Tampere, Oulu, Turku, Jyväskylä ja Kuopio tässä mainiten. Kannatan liikenneyhteyksien parantamista, mutta sitä on jo jonkin verran tehtykin. Esimerkiksi Lahden oikoradan valmistumisen jälkeen Lahdesta on enemmän käyty pk-seudulla töissä ja Lahden väkiluku on myös jonkin verran noussut. Yksi nopeimmin kasvaneita kuntia Uudellamaalla on ollut Mäntsälä, joka on saman oikoradan varrella. Parhaillaan tehdään töitä Mäntsälän pohjoispuolelle Orimattilaan rakennettavan Hennan aseman ja asuinalueen eteen. Myös Hämeenlinnan aluetta kehitetään ja sieltähän käydään töissä sekä Helsingin että Tampereen suunnassa. Minulla ei myöskään ole mitään Helsingin ja Turun välisen raideliikenteen kehittämistä vastaan kuten ei muitakaan liikennehankkeita kohtaan. Kannatan myös etätyömahdollisuuksien parantamista. Teen itse paljonkin etätyötä kakkostyössäni. Tämän hetkinen kolmostyöni on kokonaan etätyötä. Tekisin mielelläni etätyötä myös ykköstyössäni, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Olen yöpynyt Keski-Euroopassa kommuunissa, jossa asui työssä käyviä nuoria aikuisia. Kimppa-asuminen oli siellä tavallista ja kuulemma mukavaa. Asuisin itsekin mielellään kimppakämpässä ainakin vanhuksena, kukaties aiemminkin, jos sopiva mahdollisuus tulisi vastaan. Viimeksi kesällä vierailin eräässä itähelsinkiläisessä kommuunissa, jossa asui pari opiskelijaa ja pari työssä käyvää nuorta aikuista, myös yksi maahanmuuttaja. Yksinasuvat ry käsittääkseni pyrkii kehittämään myös kimppa-asumismahdollisuuksia, yhteisöllistä asumista ja mm. kimppamökkejä. Näihin hankkeisiin halukkaat voivat liittyä mukaan niitä suunnittelemaan ja kehittämään. Olen vahvasti sitä mieltä, että maahanmuuttajia on tärkeä asuttaa muuallekin kuin vain pk-seudulle. Sen lisäksi suosittelisin myös joillekin pk-seudulla nyt asuville muualle muuttamista. Yhtenä ongelmana on tosin ollut, että kunnat eivät ole myöntäneet vuokra-asuntoja alle vanhuusikäisille eläkeläisille. Kunnat ilmeisesti pelkäävät terveydenhuoltomenojensa kasvavan. Ehkä tähän voisi kehittää jonkun tuen kannustamaan kuntia ottamaan vastaan uusia asukkaita myös silloin, kun he eivät ole unelma-asukkaita.
Poistae) Olen samaa mieltä siitä, että panoksia tulisi laittaa siihen, että saadaan aikaan talouskasvua. Talouskasvua auttaisi mm. työllisyyden parantaminen. Minua aika paljonkin mietityttää, miksi yksinasuvissa on niin hirveän paljon enemmän työttömiä kuin perheellisissä. Sitä kannattaisi mielestäni tutkia, sillä jokin vastaus voisi olla löydettävissä ja sitä kautta ratkaisu kehitettävissä. Yksinhuoltajien kohdalla erilaisten tukien on todettu muodostavan kannustinloukun, jolloin työn tulisi olla jo aika korkeasti palkattua ennen kuin sitä kannattaisi ottaa vastaan. Onneksi näitä asioita on alettu tutkia ja sosiaaliturvan kokonaisuudistusta miettiä.
f) Harmi! Toivoisin kovasti erilaisia sinkkujen blogeja, jotta olisi mahdollisimman laajasti erilaisia näkemyksiä saatavilla sekä keskusteluja myös. Todennäköisesti sinkkujen blogit lisääntyvät tulevaisuudessa, mutta kuinka paljon ja kuinka monipuolisesti jää nähtäväksi. Minusta blogin pitämisen voi lukea hyväntekeväisyydeksi ;-) jos blogi käsittelee riittävästi yhteiskunnallisia asioita ja pyrkii mm. vertaistukemiseen sekä kannustamiseen. Eli mietipä vielä jaksaisitko avoimen lähdekoodin lisäksi vielä kirjoitella omaa blogiakin vaikka vauhdilla 1-2 postausta kuussa.
Ei ollut tarkoitus leimata sinua yhtään miksikään. En tiedä poliittisia kantojasi, mutta voin tunnustaa olevani ns. pehmoporvari. Mielestäni yhteiskunnan sivistystaso paljastuu siinä, miten se huolehtii (todellisista) heikoistaan. Kyllä sinä pikkuisen syyllistyit leukojen louskutteluun Viuhtin suhteen, mutta hyvä että sen itse havaitsit ;-)
Tämäpä loistavaa :D . Mulla on aika laiska olo, ulkoistettu sisällöntuotanto kelpaa mainiosti! Hyviä pointteja, jatkakaa :) !
PoistaVastaillaanpas taas jotain, kun on noin paljon kommenttia tullut...
Poistaa) No täytyy myöntää, että mulla ei ihan kauheasti naispuolisia tuttavia ole (johtunee siitäkin, että IT-alalla ei naisia ole juuri lainkaan), joten en tiedä sitten omakohtaisemmin kuinka naiset sinkkunaisiin keskimäärin suhtautuu. Voihan tuossa olla ihan perääkin, mitä puhut sinkkujen kokemisesta uhkana omalle parisuhteelle. Mielenkiintoinen seikka tuo, että olette sosiaalialoilla ja lasten kanssa töiden puolesta tekemisissä. Oma mielikuvani Viuhdista oli kyllä blogin perusteella hiukan toisenlainen ja nyt ymmärrän heti jo paremmin näiden kirjoitusten taustoja.
Ei ole kauhean yllättävää, ettei lapsetonta pidetä parhaana henkilönä neuvomaan lasten kasvatuksessa ja muussa heihin liittyvässä. Moni kuitenkin kokee asian niin, että käytännössä saatu kokemus omien lasten kasvatuksesta on sitä parasta oppia, jota ei voi millään koulutuksella tai vastaavalla korvata. Vaikka tuo ei olisi tottakaan, niin varmasti mielikuva istuu lujassa ja ainakin ajatellaan, että lapseton ei voi täysin ymmärtää lapsiperheen arkea ja siten ajaa heidän asioitaan parhaalla mahdollisella tavalla. Toki täysin asiattomat kommentit tähän liittyen ovat sitten asia erikseen, mutta muuten tämä varmaankin pitäisi vain työntekijänä pystyä olemaan ottamatta henkilökohtaisesti ja nähdä se vain yhtenä ammatin varjopuolena. Itselleni tulee tästä mieleen hiukan vastaava stereotypia omalta alalta, eli jos vaihtoehtona on mies- ja naiskoodarit, pidetään miestä yleensä lähtökohtaisesti pätevämpänä. Tämä varmaankin johtuu siitä, että miesten ajatellaan olevan parempia tekniikassa ja harrastavan sitä vapaa-ajallaankin. Usein tällainen ajattelu on ihan alitajuntaista, koska vaikeahan tuollaista yksilöiden kohdalla on oikein perustellakaan millään järkiargumenteilla.
b) Hauskaa kuinka vastaat omaan kysymykseesi heti seuraavassa virkkeessä. Nimittäin oma kokemukseni on juuri tuollainen, että monet eivät tosiaan jaksa tai viitsi, mutta kaikenlaista pitäisi kuitenkin saada ja on oikeus jopa vaatia (on jopa sellaisia, joiden mielestä yhteiskunta on heille velkaa!). Tietenkin sellainen ärsyttää yrittäjää, jonka on pakko painaa 60h+ työviikkoja ja ottaa mittavia riskejä siinä samalla. Hyvä esimerkki on nuo sinkut, jotka eivät halua tehdä töitä kun rahat menisivät elatusmaksuihin. Ensin tehdään lapsi ja sitten ei olla valmiita tekemään töitä hänen hyvinvointinsa eteen, kun se vaatisi itseltä uhrauksia ja vastuunkantoa, vaan odotetaan muiden hoitavan homman. Sitten kun itse joskus vaikeina aikoina kerrot niistä lasillisella näille samaisille kavereille, saattaa vastauksena olla jotain tyyliin "oma valinta, mitä siinä valitat". Olen kuitenkin tottunut ajattelemaan, että kunhan yhteiskunta tarjoaa mahdollisuudet, niin kyllä jokaisen omalla vastuulla olisi niitä käyttää parhaan kykynsä mukaan. Sen ymmärtää, jos joku on tosiaan sairas, mutta muuten kyllä odottaisi aikuisen ihmisen kantavan vastuun itsestään ilman paapomista.
Sinkut ryhmänä ei ole mikään kovin yhtenäinen joukko, joten monia heidän etujaan on vaikea ajaa kollektiivisesti ja ne ovat osin jopa ristiriidassa eri alaryhmien kesken. Esimerkiksi tuo asunto-ongelma vaivaa ensisijaisesti vain pääkaupunkiseudulla asuvia sinkkuja ja Kainuun korvessa taas ei ole työpaikkoja tai oikein muutakaan. Monet sinkkuryhmät ovat myös väliaikaisia (mm. opiskelijat) ja sinkkuuden epäkohdat unohtuvat äkkiä, kun on siirrytty perheellisten porukkaan. Tämä sama ongelma vaivaa itse asiassa myös isompia puolueita eli kannattajakuntaan mahtuu hyvin erilaista porukkaa, jolloin asioiden ajaminen yhdessä rintamassa vaikeutuu oleellisesti. Kainuun rautakourademarilla ja Helsingin punavihreällä city-demarilla on aika vähän yhteistä loppujen lopuksi.
c) Eihän yrittäminen, työllistäminen tai verojen maksu tietenkään mitään hyväntekeväisyyttä ole. Kysyit kuitenkin, mitä olen tehnyt muiden hyväksi ja se on hieman eri asia. Kukaan ei perusta yritystä puhtaasti siksi, että pääisisi maksumieheksi muiden hyvinvoinnille, vaan ensisijaisesti kyse on omien tavoitteiden toteuttamisesta. Lopputulos on kuitenkin, että yritykset ja niiden toiminnan tuloksena kerätyt verot ja maksut mahdollistavat nykyisenkaltaisen hyvinvoinnin ja kaikkien palvelujen perustan. Vapaaehtoistyö ja muu vastaava toiminta on toki arvokasta ja täydentää tätä, mutta kyllä hyvinvointivaltion ydin on ilman muuta kannattava yritystoiminta.
PoistaTuo, ettei ole avoimiin virkoihin hakijoita, kuvaa myös hyvin sitä kuinka joillain on varaa vain maata kotona ja valittaa kun ei ole unelmatöitä. Joo, onhan se työ raskasta ja palkkaakaan ei tule tarpeeksi, niin mitäpä sitä sitten suotta rehkimään.
d) Turun rata tuli itsellekin mieleen, kun sitä aikoinaan työmatkoina kuljin. Oikaisemisen lisäksi raiteiden kahdentaminen olisi hyvä idea, jotta aikaa ei tuhlaannu odotteluun ja häiriöherkkyys paranee oleellisesti. Lisäksi mietin joitain tulevaisuuden juttuja, joista ainakin Hyperloop vaikuttaa potentiaaliselta, mutta siihen mennee vielä tovi. Tulevaisuudessa myös yhteyksien parantaminen ulkomaille, kuten Tallinnaan ja Tukholmaan, avaa uusia mahdollisuuksia ja uutta liiketoimintaa. IT-alalla tehdään paljon etätöitä ja ala soveltuu siihen erinomaisesti, mutta jostain syystä ala on hyvin keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Varmaan yhtenä syynä on yritysten halu sijoittua samalla alueelle asiakkaidensa kanssa.
Itse olen ihmetellyt sitä välillä miten lujassa meillä on täällä ihanne asumisesta isossa omakotitalossa mahdollisimman kaukana lähimmistä naapureista. Kimppa-asumisella on myös huono kaiku, eli sitä pidetään meillä yleisesti köyhien, juoppojen ja elämässään epäonnistuneiden asumismuotona. Sanalla kommuuni on suorastaan halveksuva kaiku monien mielessä, joten asenteissa on varmasti tarkistettavaa vielä paljon ennen kuin tällainen asuminen meillä lisääntyy muiden kuin opiskelijoiden kohdalla, jossa sielläkin suuntaus oli ainakin omana aikanani enempi yksiöihin päin. Monet kunnat ovat meillä kriisikuntia, joiden talouden iso joukko sairastavia eläkeläisiä kaataisi saman tien. Olen itsekin maaseudulta alun perin ja muistan millaista taiteilua se kunnan budjetin väsääminen oli siellä jo silloin. Kaikki kunnathan sitä haluaisivat työtätekeviä veronmaksajia ja perheitä ensisijaisesti ja taas opiskelijat, sosiaalihuollon asiakkaat ja eläkeläiset eivät ole kovin haluttuja. Ongelmana tässä on, että meillä on edelleen liian monta kuntaa, joiden talous ei ole kestävällä pohjalla edes nyt saati sitten tulevaisuudessa. Pelkät tukiautomaatit eivät tätä ratkaise, vaan ilman muuta on edelleen edessä palveluiden keskittymistä vahvoihin alueellisiin kasvukeskuksiin.
e) Itse näen asian niin, että joissain tapauksissa on päädytty sinkuksi elämän kolhujen seurauksena. Ensin menee työ, sitten tulee viina ja lopuksi lähtee parisuhde ja perhe. Tämä on varsinkin monille miehille se klassinen tarina. Suomea myös vaivaa rakennetyöttömyys eli monet sinkkumiehet ovat jumittuneet arvottomiksi muuttuviin kämppiinsä syrjäseuduille, joissa heille ei ole työtä eikä naisiakaan. Teollinen murros on vienyt vanhat työpaikat ja muuttanut aiemman osaamisen pitkälti hyödyttömäksi. Toinen ryhmä on sitten juuri tuota aiemmin mainittua porukkaa, joka ei vain viitsi kun ei ole pakko. Lapset ja perhe tuo kuitenkin monille ihan toisenlaisen paineen ja halun tsempata, jollaista jokainen sinkku ei välttämättä koe. Se on varmaan juuri yksi syy, miksi sinkut nähdään joidenkin silmissä itsekkäina oman navan tuijottajina. Moni miespuolinen sinkkukaverini pitää kuitenkin parisuhdetta ja perheen perustamista niin keskeisenä asiana elämässään, että sen puuttuessa kaikki muu on toissijaista. Työkin saatetaan nähdä pelkästään keinona parantaa asemiaan naismarkkinoilla. Omankin kokemukseni mukaan tämä ongelma vaivaa enempi juuri miehiä ja naiset tuntuvat paremmin kykenevän löytämään muutakin sisältöä elämäänsä. Toisaalta taas sitten monet työorientoituneemmat sinkut ovat ihan ideaalityöntekijöitä, kun ei ole perhettä kotona ja voi painaa pitkää päivää. Itsekään en millään voisi painaa tuollaista viikkoa jos mulla olisi vaikkapa lapsia huolehdittavana. Tämä kuitenkin koskee vain osaa sinkuista ja vaatii oikean asenteen sekä usein myös työn, mistä oikeasti tykkää ja missä viihtyy.
PoistaItse suhtaudun aika kriittisesti noihin tukihimmeleihin juuri tuosta syystä, että ne hyvin helposti vääristävät tilannetta markkinoilla ja johtavat hyvästä tarkoituksesta huolimatta epätoivottuihin lieveilmiöihin. Kaikenlaiset asumistuet nostavat keinotekoisesti asumisen hintaa, sosiaaliset tuet passivoittavat ja nostavat kynnystä tehdä tilapäistöitä sekä muita ei niin ideaalisia töitä ja monet yritystuet vääristävät vapaata kilpailua, eivätkä työllistä kuin korkeintaan siihen saakka kun tukirahaa riittää. Monen tukisysteemin ympärille kasvaa myös hillitön byrokratia ja hallintokoneisto, jonka ainoa homma on pyörittää ko. tukiautomaattia lippuineen ja lappuineen. Näiden osalta olisi siis varmasti savottaa edessä poliitikoilla, mutta ongelma on usein siinä, että ns. saavutettuja etuja on kauhean vaikea heikentää jälkikäteen, kuten nykyhallitus on saanut havaita.
f) En ole nyt yrittäjäaikanani kirjoitellut juurikaan enää avoimen koodin projekteja, koska mulla on aikalailla takki tyhjä sitä hommaa kaiken tämän päivittäisen myllytyksen jälkeen. Siksi on hiukan vaikeaa ottaa mitään henkistä sitoumusta kirjoitella juttuja edes puolisäännöllisesti, kun ei kaipaa enää yhtään uutta "velvoitetta" tähän arkeen. Ehkä jos tuo touhu joskus hiukan helpottaisi tästä, niin voisi harkita asiaa uudelleen.
Tulipahan taas melkoisesti tekstiä, mutta olihan tuossa asiaakin. ;)
Korjaan sen verran, että en ole töissä sosiaalialalla, enkä päasiallisesti työskentele lasten kanssa. Millainen mielikuva sinulla oli alunperin ja miten se muuttui, kun ajattelit, että olisin sos. alalla lasten kanssa?
PoistaNo, jos tämä jäi vielä näiden kaikkien maratonpostien jälkeen eniten askarruttamaan, niin pitäähän mun kai kertoa. Jos totta puhutaan, niin melkein arvasin kyllä jo tuota kirjoittaessani, että tartut siihen.
PoistaSosiaaliala herättää ainakin minun mielessäni mielikuvan ihmisestä, joka on melko todennäköisesti nähnyt paljon muiden hätää, ja siitä sitten varmaan monelle kumpuaa ajatuksia, miten kenties voisi omalla panoksellaan vaikuttaa asioihin (esim. juuri poliittisesti) näiden vähäosaisten asemaa helpottaakseen. Varmasti todellisuudessa alalle mahtuu kaikenlaisia ihmisiä töihin, joten kyse on siten juuri mielikuvasta, koska itse en juurikaan alan arkea tunne (sen paremmin työntekijänä kuin asiakkaanakaan).
Aiemmissa kirjoituksissani taisin jo vihjatakin, että ensimmäinen mielikuva sinusta tämän blogin perusteella oli enempikin, että haluat lähinnä itsellesi lisää näillä vaatimuksillasi (plus perisuomalaisesti valittaa kokemistasi epäkohdista). Arvelin sinun olevan akateeminen helsinkiläinen ja töissä kulttuurialalla tai vastaavalla tod. näk. julkisella puolella. Poliittinen arvomaailma viittaisi jossain määrin vasemmalle. Jos olisi ne halvemmat kämpät ja muutenkin enempi rahaa, olisi kiva asustella keskustakämpässä (esim. Kalliossa), harrastaa enemmän teatteria ja muuta kulttuuria, syödä kivoissa ravintoloissa ja reissailla Pariisin taiteilijakortteleissa tai vaikkapa Italian viinitiloilla. Ok, tämä on hivenen kärjistetty mielikuva, mutta antanee kuvaa siitä mitä tarkoitan. Korostan vielä kertaalleen, että se on mielikuva, jonka sain puhtaasti lukemieni kirjoitusten perusteella ja totta kai tiedostin sen olevan ainakin jossain määrin epätarkka. Olen siksi myös täysin valmis tarkistamaan näkemystäni heti kun siihen tulee aihetta, kuten tämän keskustelun myötä siis olen jo tehnytkin riippumatta siitä oletko nyt sitten tosiasiassa puhtaasti sosiaalialalla vai et.
Mielenkiintoista tässä keskustelussa on myös ollut selkeä ero sinun ja Hipsun tavassa suhtautua kirjoituksiini. Sinä olit oikeastaan heti puolustusasemissa ja koit minun jotenkin hyökkäävän sinua vastaan (ok, no ehkä sitten ihan hiukan näin teinkin). Hipsun kommentit taas lähtivät selkeästi enempi haastamaan esittämiäni ajatuksia ja siitä syntyi taas uusia ajatuksia roppakaupalla kirjoitettavaksi. Jos siis kommentteja kirjoitan, on tarkoitus herättää keskustelua ja sehän on onnistunut tässä paljon paremmin kuin itsekään ajattelin. Oikeastaan joskus jopa vähän harmittaa, että näitä keskusteluja aika harvoin pääsee käymään jossain lasillisella, vaan sen sijaan pitää työviikon päätteeksi kirjoitella kommenttilootaan, jonka maksimipituus näyttää useimmiten olevan jotain vaatimattomat 4000 merkkiä. :)
Hipsu on selkästi kärsivällisempi tyyppi. Mulla ei ole kiinnostusta keskustella jos sävy on ikävä. Asiat on todella mielenkiintoisia, joten harmi sitten, että näin. Asioista keskusteleminen asiallisesti on eri asia kuin toisen jatkuva kritisointi ja kyseenalaistaminen. Mutta jatkakaa kaikin mokomin Hipsun kanssa, jos kiinnostusta riittää, julkaisen kyllä.
PoistaYksinasuvat ry varmaan tietäisi parhaiten, miten eri puolueet ovat yksineläviä huomioineet. Tässä kuitenkin jotain osviittaa: Keskusta on huomioinut yksineläjät politiikkalinjauksissaan ("Yksi on yhtä paljon kuin kaksi"), demarit ovat peräänkuuluttaneet yksineläjien tilanteen "kokonaisselvitystä" ja ottamista mukaan hallitusohjelmaan (siis viime hallituksen aikana), demarit ovat kiinnittäneet huomiota myös siihen että leskeneläke kohtelee kansalaisia eriarvoisesti (sinkku ei voi leskeytyä), vihreillä on "sinkkuteesit", kristillisillä on ihan huima yksinelävien politiikkaohjelma (siellä olisi Vaeltajalle paljon luettavaa!), persujen Louhelainen on nostanut yksin asuvien eläkeläisten asiaa... En ehdi nyt enempää surffata, mutta onneksi näitä poliittisia ohjelmia on olemassa. Myös THL:lla on käynnissä jonkinlainen selvitystyö yksineläjistä. Tilastokeskuksesta en tiedä, mutta käsittääkseni sieltä on myönnetty, että yksineläjien tilastointi on puutteellista.
VastaaPoista